Miksi miesten tekemä kotityö on jotenkin enemmän palkittavaa kuin naisten?

Aion erota miehestäni. Pyykätköön anoppi paapotun poikansa paskaraitakalsarit. Mieskammoni on tämän aviokokemuksen ja perhehelvetin jälkeen sitä luokkaa, että suljen itseni luostariin tai etsin elämänkumppanini samaa sukupuolta edustavien parista.

Vierailija:

isä on ollut tiskikoneen täyttäjä???

Ootko ihan 70-luvun lopussa syntynyt tai tosi hyväosaisesta perheestä?

Ja ihan duunariperheestä olen.

(olin 19 kun muutin pois vuonna -92)



Mutta samaa mieltä olen, että miehet eivät ole koiria, pikkulapsia tai idiootteja, jotka eivät kykenisi siihen mihin naisetkin. Meillä mies osaa tehdä ihan hyvin kaikkia hommia, vaikka joskus priorisoikin asiat toisin kuin minä. Siihen hänellä on tietysti oikeus. Ja kyllä mies tekee kotitöitä. Nyt minä teen enemän, kun olen kotona, mutta neljän lapsen perheessä töitä riittää. Mutta tietysti joillain miehillä tuo voi olla ihan taktiikka. Esitetään ' tyhmää' niin ei tarvitse tehdä. Tai naiset nipottavat niin tolkuttomasti omista standardeistaan ettei todellakaan huvita tehdä.

eikä heidän tekemänsä työ ole sen enempää pyhä suursaavutus kuin naistenkaan.



Mutta mulla on tällainen pragmaattinen lähestymistapa kumminkin että jos miehen haluaa osallistuvan kotitöihin enemmän ja tarkoitus on häntä motivoida osallistumaan niin sitten ei kyllä kannata nalkuttaa että hitto kun teit taas ihan väärin jos hän jotain tekee, vaan kannattaa kehua ja kiitellä ja palkita. Jos ruoanlaitostaan palkinnoksi saa vaan naputusta siitä että helvetti kun on taas sottainen keittiö sun jäljiltä niin en minä ainakaan mitään ruokaa enää tekis sen jälkeen.



Jollei se nyt ihan tyhmä mies ole jonka olet valinnut niin kyllä se itsekin oppii että vaippa kannattaa laittaa kunnolla jos on muutaman kerran siivonnut falskanneen vaipan jälkiä.

Joskus voi olla ihan hyvä antaa miehen tehdä hommia omalla tavallaan, vaikka se ei ihan vastaisi omia kriteereitä. Jos haluaa olla talouden ainoa kriteerien määrittäjä, tekee helposti myös kotityöt yksin.

jos jälkisiivoukseen menee tuntikausia? Kyllä sitä ruokaa voi opetella siistimminkin laittamaan, ei ole mahdotonta. Mutta vaatii pientä ponnistelua ja opettelemista - tätähän kotitaloustunnilla yritetään harjoitella - mutta miehiä kun vaan pitää kehua ja kannustaa, niin he ei tietenkään koskaan opi parempia ja tehokkaampia tapoja tehdä asioita.



Toinen juttu on, että kukas sitten niitä naisia kehuu ja kannustaa kotitöistä? Ei kukaan, kun sehän on itsestäänselvyys. Tästä just kasvaa katkeroituneita naisia, kun heidän pitää tehdä valtaosa näistä tylsistä rutiineista ILMAN mitään " kannustusta" ja " motivointia" ja hallelujaa, gloriaa- kuoroa ja LISÄKSI pitää sitten hihkua onnessaan, kun mies tekee kerran kuussa jonkun pienen kotityön.

Vai olenko aivan mahdottoman vaativa tyranni kun mies on sellainen tanapää, ettei vaippojen " asennusohjeita" parinkymmenenkään kiltin ohjeistuksen jälkeen hanskaa. Tuo oli vain yksi esimerkki.



Samainen mies jättää huonon vaipanlaiton jäljiltä paskaantuneet vaatteet surutta lillumaan kylppärin lattialle tai jos vaipan vaihto on hillittömällä tuurilla joskus onnistunut, niin ne vaipat saaliineen jämähtävät vessan lattialla niin kauan kun joku tavaraan kompastuu/kyllästyy. Miten alas ne kriteerit kuvaamani miehen kannustamis-/kasvatusmielessä pitää laskea? Minulta loppuu keinot: hyvä ja paha ei auta, sillä kolmannen asteen yhtälön ratkaisun hanskaava mies tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä.



Nuo kommentit kriteereiden asettamisesta ovat loukkaavia. Minun käsitykseni mukaan Pohjoimaissa kotien siisteys on melkolailla samaa luokkaa asustipa perheissä tyttöjä tahi poikia. Kasvatuksen myötä ne kriteerit kaiketi periytyvät. Siivousgeenejä kun ei tietääkseni ole paikannettu yhteenkään kromosomiin. Kasvatetaanko miehistä kriteereiltään löyhempiä kuin tytöistä? Voiko heitä kasvatuksen tuloksena juurtuneista asenteista syyttää? Voiko laiskuuden lukea asennevammoihin kuuluvaksi?

Mä olen kyllä huomannut, että monesti hehkutetaan, että hyvä mies kun vaikka ainoana kotityönä imuroi kerran viikossa. Hyvä tietty edes sekin, mutta se ei ole pointti.



Mä elin myös pitkään sellaisessa illuusiossa, että meilläkin on kotityöt tasan jaettu, kun kaikki isot hommat on jaettu. Tästä huolimatta se henkinen vastuu on kuitenkin mulla, naisena. Ja varmaan olen itse senkin ottanut. Usein myös huomaan, että teen koko viikon ylläpitosiivousta ja tavaroiden paikalleen laittoa ja se on jotenkin näkymätöntä kotityötä.



Tuohon vaatimuksiin kotitöiden laadusta. Olen itse sitä mieltä, että jos joku toinen perässä näykkii koko ajan miten työ pitää tehdä, niin kyllä siihen menee kaikki motivaatio. Me ollaan tää siivoustöiden jako onnistuttu tekemään niin, että ollaan sovittu yhdessä laatukriteerit ja aikataulut siivoamiselle. Sen jälkeen ei saa nalkuttaa toisen työn laadusta.



Jaa niin, on mun vanhemmillakin ollut tiskikone niin kauan kuin ovat yhteistä kotia asuneet, vuodesta 1970 tai 71 asti siis. Mun isovanhemmillanikin on ollut astianpesukone mun tietoisesta muistista lähtien, 1970-luvun puolivälistä ainakin. On tietty voinut olla kauemminkin. Ei tiskikoneet mun mielestä ainakaan maalla kovin harvinaisia olleet mun lapsuudessa. Toki oli niin, että harvassa perheessä naiset olivat kotiäiteinä. Jos ei talon ulkopuolista työtä ollut, niin sitten ainakin tilan työt. Siihen aikaan vielä oli työmiehiäkin monissa taloissa, joten kyllä kodinkoneet olivat aika tavallisia.

Joillekin naisille vaan niin iskostettu päähän, että miehet ei muka osaa ja nämä naisten töitä.



Lopettakaa hyvät sisaret!

Paskempi juttu sille sukupuolineekerille, joka epäonnisen parinvalinnan kautta on poissaolevan ja osallistumiskyvyttömän miehen parikseen valinnut. Miehelle on helppoa kadota sukupolvien ajan hyväksytyn käytösmallin suojaan. Tuolla roolilla ei ole mitään tekemistä rakkauden, myötäelämisen tai perheen henkisen yhteishyvän kanssa. Tylsä perhe-elämä on helppo sivuuttaa ja piiloutua työelämän tai harrastusten taakse.



Medän vastaaviin parisuhdeongelmiin haettiin apua parisuhdeterapeutilta. Terapeutti, joka oli nainen, ei vieläkään ymmärrä sitä, miksi ne miehen jättämät sotkut ovat paha juttu. On sitä mieltä kuten suuri osa av-palstalaisistakin: kiitä, kiitä ja kiitä, jos miehesi likaisen lautasensa koneeseen kiikuttaa. Vaimon rooli hänen käsityksensä mukaan vastaa koirankouluttajaa.



Meidän kuten monen muunkin perhe-elämä olisi helpompaa, jos ennalta annettuja sukupuolianeita ei olisi. Erota, katkeroitua vai tapakouluttaa, kas siinä nykynaisen pulma!

niin ei ole pahemmin mun töitä vähätellyt, ja tajuaa itsekin että se, että käy töissä, ei ole mikään syy ettei tarvitse kotona tehdä mitään! Meillä kotityöt tasapuolistuneet kyllä tosi hyvin tuon miehen hoitovapaan jälkeen, suosittelen kokeilemaan!

Miten niitä ulkotöitä voi riittää joka päivälle? maatilat tietty asia erikseen, mutta ei meillä ainakaan noita pihatöitä puolen hehtaarin tontilla riitä kuin pariksi tunniksi per viikko, talvella ei sitäkään.

Jos ap:n mies hoitaisi ulkotyöt, niin se olisi lähinnä soittelemista huoltoyhtiölle siitä, että lamppu on palanut rappukäytävässä. Rankkaa! Johan siitä stressaantuu!

Meillä paljon kavereita joissa äidillä ei mitään koulutusta, lapset hankittu nuorena ja niitä on monta. Joten ei mitään järkeä edes lähteä töihin, kun lapset pieniä, koska hoitomaksun jälkeen tuskin palkkaa työstä jäisi. No kun lapset on kasvaneet, ei nää mammat ole menneet töihin kaikki vieläkään, jollakin on osapäivätyö 20-25 h/vko. Ja nyt nää mammat rähjää miehilleen, että pitäis jakaa kotityöt (ja miehelle siis 40 h/vko työaika + ylityöt, jotta saa tarpeeksi rahaa perheen elättämiseen).



Mä olen aina osallistunut jopa suuremmalla panostuksella perheen elatukseen kuin mies, ja perustellut äitiyslomalla ollessani, että kotityöt on jaettava, koska muuten töihin palattuani teen ne edelleen yksin.

Minäkin olen tehnyt töissäkin ollessani enemmän kotitöitä kuin mies, mutta hän vertaa, että tekee enemmän kuin kaverit. No nyt hän tekee kotityöt, on vuorotteluvapaalla ja minä töissä. Tämä aika toivottavasti opettaa että kotitöitä on muutakin kuin ruuanlaitto.

Totta kai tilanne oli eri, kun olin kotona tai kun mies oli kotona. Eipä tuo iso homma ollut hoitaa kotitöitä osittain samalla kun hoiti lasta (huom! meillä vain yksi lapsi). Mutta muuten en kyllä tajua, mikä niissä vehkeissä halvaannuttaa kyvyn kotihommiin.

Mutta siis meillä mies tekee aina ruoat. Joten työt on jakautuneet näin.



Minunkin mielestä on outoa, että miesten tekemä kotityö on ylistettävämpää kuin naisten. En ole ikinä ymmärtänyt sitä. Jo lapsuudenkodissani isän siivosi, silitti ja pesi pyykkiä. Ruokaa hän ei kylläkään kovin hirveästi laittanut, mutta hän olikin sitten tiskikoneen täyttäjä ja tyhjentäjä.



Osa kotitöistä on meilläkin jakautunut minun töihin ja miehen töihin. Muttei mitenkään perinteisen sukupuolisidonnaisesti, vaan kiinnostuksen mukaan. Minä inhoan imurointia, joten imuroin tosi harvoin. Mies puolestaan inhoaa pölyjen pyyhkimistä ja kaapien järjestelyä, joten ne on minun vastuulla.



Luulin pitkään, että meidän ikäpolvessa (olen 70-luvulla syntynyt), olisivat kotityöt ja jakautuneet tasaisemmin. Mutta kun esikoiseni syntyi, havahduin huomaamaan, että eihän näin olekaan. Kun mieheni hoiti lastamme, käytti lääkärissä tai osti vaatteita hänelle, ylistivät monet isää, joka ottaa osaa. Mielestäni hän teki vain, mitä piti.



Meillä muuten ei kaikkia kotitöitä jaeta. Osa on selkeästi minun tai miehen hommia. Ei sen takia ettei toinen osaisi, vaan siksi ettei tykkää jostain hommasta yhtään. Esim. vauvan napatyngän puhdistaminen oli mielestäni niin vastenmielistä, että mieheni hoiti sen kokonaan. Olisinhan minä siihen kyennyt, jos ois ollu pakko... Ja minä puolestani hoidan lähes kokonaan lasten kynsien leikkuun. Mies hiusten leikkuun. Hui, ja saunan ja pesuhuoneen pesu kerran kahteen viikkoon on kans miehen homma. Eli erikoistumme joihinkin juttuihin, jonka toinen kyllä osaisi hoitaa jos olisi pakko.

isä on ollut tiskikoneen täyttäjä???

Ootko ihan 70-luvun lopussa syntynyt tai tosi hyväosaisesta perheestä?

Syynä se, että isäni ilmoitti äidilleni jo avioliiton alussa, että hän ei sitten kotitöitä tee. Ja äiti myöntyi sillä ehdolla, että sitten ostetaan tiskikone :/ .