Onko sopivaa perhekerhossa...?
...että ohjaaja kertoo kuoleman ja pyhäinpäivän ollessa aiheena, omasta kohtuun kuolleesta lapsestaan, vaikka paikalla on useita viimeisillään raskaana olevia naisia? Hänen lapsensa oli kuollut kohtuun aivan loppuraskaudessa ja syy siihen ei koskaan selvinnyt. Tapahtunut siis kaksikymmentä viisi vuotta sitten. Ohjaaja ei selvästikään ollut päässyt asiasta yli ja käytti mielestäni perhekerhoryhmäänsä nyt omana terapianaan.
Olenko tosi nipo, kun tuo ei mielestäni ollut sopivaa?
Kommentit (11)
Jos mainitsi lyhyesti ja sanoi jotain kaunista lapsensa muistolle, oli sopivaa. Jos vuodatti pitkän ja yksityiskohtaisen tarinan, ei ollut sopivaa.
Mutta kyllä minä ihmettelen ihmisiä jotka retostelevat pieleen menneillä synnytyskokemuksilla (äidille tai lapselle käynyt jotain) jos vieressä istuu raskaana olevia, etenkään jos kyseessä on ensisynnyttäjä.
Jotain tahdikkuutta, kiitos.
Jos mainitsi lyhyesti ja sanoi jotain kaunista lapsensa muistolle, oli sopivaa. Jos vuodatti pitkän ja yksityiskohtaisen tarinan, ei ollut sopivaa.
joku selostaa tuollaista laveasti. Jos olisi päässyt aiheesta yli, niin olisikin voinut asian mainita ja sanoa siitä jotain kaunista, mutta kun tuntui ettei tosiaan ole päässyt asiasta vieläkään yli.
Menen perhekerhoon seuran ja mielenvirkistyksen vuoksi ja tuo ei todellakaan piristänyt päivääni: onko meidän kaikkien kerholaisten vielä 25 vuoden jälkeen surtava yhdessä ohjaajan kanssa???
Vierailija:[i.
Menen perhekerhoon seuran ja mielenvirkistyksen vuoksi ja tuo ei todellakaan piristänyt päivääni: onko meidän kaikkien kerholaisten vielä 25 vuoden jälkeen surtava yhdessä ohjaajan kanssa???
[/quote]
Ei se sinun lastasi (siellä mahassa) vahingoita millään tavalla, kyllä kai sinä sen järkevänä ihmisenä tiedät! Jos ihminen tahdikkaasti kertoo asiasta, niin onhan se ohan ok, että lapset jostain kuulevat, että on olemassa myös kuolema. Se on vain elämää, kyllä ne lapset sen kestää, susta en tiedä.
Meidän perheen kolmas lapsi kuoli kohtuun ja tietysti selitimme sen lapsillemme, jotka tajusivat asian omalla tavallaan ja kyselivät aina välillä aika suoriakin kysymyksiä. Nyt meillä jo elävä kolmas lapsi ja kaikki ihanasti. Elämä on sellaista, kyllä siitä saa puhua!
Miksi äiti ei saisi puhua oman lapsensa kuolemasta? MIKSI?
Siitä ei kuule koskaan pääse " yli" . Ei koskaan.
yleisemmällä tasolla puhua kuolemasta jos oli pakko, mun lapsi olis varmaan kokenut aika ahdistavana tollaset kohtukuolemajutut ja muutenkin odottavat äidit myös.
Ja vastaus kysymykseesi. On, jos vain kykenet.
No ei totisesti ole sopivaa. Inhimillistä eikä varmaan niin harvinaistakaan, mutta sopimatonta ehdottomasti.
Pyhäinpäivä on mitä sopivin aika puhua edesmenneistä. Lapset voivat käydä omaistensa haudalla. Poikani vie eskariryhmänsä vauvana kuolleen veljensä haudalle. Se, mikä aikuisista on kauheaa, voi lapsista olla täysin luonnollista. On typerää siirtää omia pelkojaan lapsiinsa.
niinkin voi oikeasti käydä