Voi tsiisu. Onks ihmiset ihan pimeitä.. Mä erosin siitä facebookista ja ilmoitin sen kaverilleni..
Kaveri suunnilleen tuli lankoja pitkin, että miksi hitossa sä siitä erosit? Hitto ihan kun mun pitäis siellä niitä kakarajuttuja jaksaa... Vitsi et on kummallista touhua. Oon saanut tässä sen kuvan facebookista, että siellä ne ihmiset on ässiä, joilla on paljon ystäviä siellä. Mä en todellakaan mun kavereita edes viitsi vaivata moisella ajanvietteellä ja toisille se näköjään on ihan taivas.
Mitä te muut ootte siitä mieltä ?
Kommentit (23)
Ja tää yks kaveri siitä jotenkin loukkaantui tai jotain..
Ei se mikään " taivas" minulle kuitenkaan ole.
Mutta jos saan sitä kautta yhteyttä ystäviini (joiden kanssa ei ole tullut yhtään meilailtua), niin koen koko Facebookin positiivisena ilmiönä.
Mutta voi olla, että hetken päästä olenkin menettänyt mielenkiintoni siihen. Mutta uskon, että se vaatii myös ystävieni täydellisen apaattisuuden sillä foorumilla.
Katsellaan.
Ei Facebook ole mielestäni asia, jota tulee vihata tai rakastaaa. Ihan neutraalisti sen kanssa voi elää tai olla elämättä!!
kevyesti.
Jos ei ole " elämää" itsellä ja kavereilla, niin ymmärrän hyvin että se paikka ei ole sinulle.
Vierailija:
Jos ei ole " elämää" itsellä ja kavereilla, niin ymmärrän hyvin että se paikka ei ole sinulle.
Ystävien kanssa pidämme yhteyttä sähköpostilla ja puhelimella. Olemme jo " sen verran" vanhoja, että tuo ei vaan siksi ole meitä varten. En oikeasti kehtaa edes suurinta osaa ystävistäni siihen pyytää.
ap
Mulla on neli- ja viisikymppisiäkin kavereita naamakirjassa.
Kerran vuodessa ehkä tulee soitettua tai kerran viidessä. Sekin on sellainen ponnistus, että jättää vaikka tekemättä kun eihän mua oikeasti kiinnosta kenenkään asiat. Yhteydenpito on sellaista kohteliaisuus velvoitteista, " kun on pakko" .
Ja ei vois vähempää kiinnostaakaan.
World Friends -osion kautta. Olen kerännyt paljon tietämystä niin amerikkalaiselta vasemmistolehden toimittajalta kuin singaporelaiselta mallilta. Ja omien sukulaisten ja tuttavien kanssa yhteydenpito ihanan helppoa! Vähän kuin asuisi kommuunissa ja toisinaan piipahtaisi jonkun ovesta sisään vähäksi aikaa rupattelemaan ja jatkaisi sitten omia touhujaan.
Se ei paljon vaadi. Amerikkaan muuttanut entinen opiskelutoveri omisti mulle kipaleen, jota yhdessä kuuntelimme paljon. Tuli heti iloinen mieli. Ystävät ovat tärkeimpiä asioita maailmassa!
millä sieltä pääsee pois? Olen etsinyt mutten löydä!
toimiiko se samalla puhelimena vai onko rupattelu kirjoittamista
Tosin mikä estää vaihtamasta Skype-tunnuksia ja soittamasta toisilleen?
kirjoittelette toisten seinälle vai mitä? Mä olen yrittänyt opetella sen käyttöä, mutta mua ei vaan kiinnosta mitkään vampyyrien hyökkäykset, enkä oikein tiedä mitä siellä voi tehdä... vinkkejä!!
Siellä pitää olla omalla nimellä ja jakaa omia juttujaan muille? Sitten kaikki saavat nähdä ketkä on toistensa kavereita, ja mitä enemmän niitä on niin jeejee. Ei kiitos.
Ei todellakaan huviota ryhtyä kaveriksi kaikille vanhoille luokkakavereille ja hyvänpäiväntutuille. Ei huvittaisi pommitella kaikkia jollain " tuu mun kaveriks" -jutuilla saati vastailla niihin.
Olen varmaan äärettömän antisosiaalinen kun minulle riittää hyvin esimerkiksi messenger ja kännykkä ja jotkut tuttujen blogit tms omien kavereiden yhteydenpitoon.
Mulla on OIKEITA ystäviä, joita tapaan NAAMATUSTEN. Halataan kun tavataan, näkee ilmeet, eleet ja äänenpainot. Sitä paitsi, mulla ON muutakin elämää kuin tietokone, jonka ääressä saan töissäkin istua riittävästi. Ei kiitos enempää, mitä nyt välillä vauva-palstalla käväsen ;)
Sitten siellä kysyttiin, että miksi haluan siitä pois.. En muista mitä muuta siellä oli..
Ihanaa kun muutkin arvostaa ystäviään niin, että haluavat heitä tavata kasvotusten eikä facebookissa. =)
Mä en vaan oikeesti tajunnut, että mikä idea tuossa facebookissa on, kun on tosiaan kännyt ja sähköpostit, meset ja muut keksitty.. Ja tärkeintä mulle aivan varmasti on tavata ystävät kasvotusten esim kahvin merkeissä. ;)
ap 34v, kun joku kerran sitä kysyi..
Facebook-kamut ovat sellaisia, joiden kanssa olin aikoinaan tekemisissä: ystäviä opiskeluvuosilta, ulkomaanmatkoilta, vaihto-oppilasvuodelta, au pair-vuodelta, entisiä poikaystäviä jne. Listalla ei ole yhtään sellaista ystävää, jonka kanssa näen oikeassa elämässä usein: heihin pidän yhteyttä toista kautta. Mutta nuo aikoinaan tapaamani ihanat ihmiset, joita olen kaivannut, mutta joihin yhteydenpito on syystä tai toisesta joskus jäänyt, heidät olen kaivanut esiin Facebookin kautta. Ja siksi se on mahtava keksintö :)
Vierailija:
Ystävien kanssa pidämme yhteyttä sähköpostilla ja puhelimella. Olemme jo " sen verran" vanhoja, että tuo ei vaan siksi ole meitä varten. En oikeasti kehtaa edes suurinta osaa ystävistäni siihen pyytää.ap
Mulla on, mutta onneksi heidät kaikki löytää Facebookista :o)
Vierailija:
Ihanaa kun muutkin arvostaa ystäviään niin, että haluavat heitä tavata kasvotusten eikä facebookissa. =)Mä en vaan oikeesti tajunnut, että mikä idea tuossa facebookissa on, kun on tosiaan kännyt ja sähköpostit, meset ja muut keksitty.. Ja tärkeintä mulle aivan varmasti on tavata ystävät kasvotusten esim kahvin merkeissä. ;)
ap 34v, kun joku kerran sitä kysyi..
Mä en ainakaan... ei vois niinku vähempää kiinnostaa koko juttu.