Kertooko tämä uneni minusta jotain?

Talo oli matala, ränsistynyt ja tehdasmainen. Se sijaitsi laajalla häkkiaidatulla asfalttialueella. Samalla pihalla vähän matkan päästä talosta oli bensa-asema, itsepalvelusellainen, oli ollut jo vuosikymmeniä. Laitteet olivat nekin huonossa kunnossa; toimivat silloin kun huvitti. Pienellä paikkakunnalla ei kuitenkaan ollut muita tankkauspisteitä, joten täällä oli käytävä, mikäli halusi autollaan kulkea.



Talossa asui pelottavia ihmisiä, itseasiassa oli epävarmaa olivatko he ihmisiä ollenkaan. Jos erehtyi menemään liian lähelle taloa, ei voinut enää vastustaa halua mennä sisälle. Isäntää ei paljon näkynyt, mutta hänen kaksi naisystäväänsä oleilivat talossa pitkin päivää. He olivat kovalla tavalla hyvin kauniita, rosoisia, riettaita, vallattomia. He pelasivat korttia kaiket päivät, olivat humalassa viinistä. He olivat hyvin ystävällisiä, mutta sanoivat nauraen, että isäntä ei päästä vieraita pois talosta, ennen kuin he ovat arvanneet oikein naisten nimet ja lempivärit. Jos niitä ei tiennyt, isäntä ampui vieraat välittömästi.



Naiset näyttivät vieraille ulkomaailmalle näkymättömän takapihansa, jossa oli paljon maatuneita ruumiita, mutta kuitenkin muotonsa säilyttäneitä. He olivat taloon sisälle menneitä, uteliaita ihmisiä: naisia, miehiä, lapsia, jotka eivät olleet arvanneet oikein kysymyksiä.



Kerran myös itse menin tankkaamaan kyseiselle asemalle, enkä voinut vastustaa kiusausta mennä katsomaan taloa lähempää. Isäntä, pitkä, laiha, kiusallisen komea, oli kotona. Minun piti vastata kysymyksiin oikein, ennenkuin pääsisin lähtemään. Olin kuitenkin jo kauan aikaa sitten ottanut selvää pihalla seisovien autojen rekisteritunnuksista ja niiden omistajista. Sinisen auton omisti nainen nimeltä Eelsa ja vaaleanpunaisen nainen nimeltä Seril.



En ollut varma liittyikö autojen värit kysymykseen naisten lempiväreistä, mutta vastasin kuitenkin sen mukaan. Suureksi helpotuksekseni vastasin oikein, ja pääsin lähtemään.



Sitä ennen isäntä halusi kuitenkin juoda kanssani ja soittaa minulle säveltämäänsä musiikkia, joka tosin ei musiikilta kuulostanut, vaan joltain omituiselta, hakkaavalta, kovalta. Hän halusi tanssia kanssani ja suudella niskaani. Mies oli valloittava persoona. Naiset eivät olleet mustasukkaisia, vaan iloitsivat kanssani. He sanoivat, että isäntä saattaa muuttaa mielensä kuitenkin pian ja surmata minut. Hän saattaisi keksiä lisää kysymyksiä, joihin en osaakaan vastata.



Niinpä vaivihkaa lähdin pois. Kun meni autolleni, huomasin, että autoni vieressä on musta, iso kassi. Ihmettelin mitä siinä on, ja näin isännän katselevan minua oveltaan. Olin varma, että laukussa on jotain vaarallista, ja siksi en koskenutkaan siihen. Isäntä huomasi epäilykseni, mutta sanoi, että siinä on vain autoni korista puuttuvia osia. Hän sanoi antavansa ne minulle takaisin. Ihmettelin, miksi hän oli vienyt niitä.



Hyppäsin autooni kuitenkin sydän pelosta pomppaillen ja kaasutin tieheni, en jaksanut välittää, vaikka hienoa autoani olikin sabotoitu. Pääsin sentään hengissä pois!