Miten jaksaa mitätöivien ja vähättelevien vanhempien kanssa yhteydenpitoa?

that`s all...

että he eivät isovanhempina ole mitätöiviä ja vähätteleviä? Jos et, miksi haluat lapsellesi tuollaisia vaikuttajia elämäänsä?

Tällä hetkellä äitini on niiiin ihana isoäiti lapseni mielestä, sillä mummi tekee kaiken mitä hän haluaa. Ongelma taitaakin olla se, ettei äitini pysty laittamaan lapselle mitään rajoja kun haluaa miellyttää, mutta sitten kun hän väsyy, saattaa pillahtaa itkuun jos lapsi on hankala ja odottaa lapselta hyvittelyä tai jotain. Äitini on jo aika iäkäs, eikä hän vieläkään tunne jaksamisensa rajoja. Minulle hän aina valittaa miten raskasta oli kun veljeni lapset olivat yökylässä, mutta sitten hän on kärttämässä kuitenkin lastani yökylään, vaikka hän on monin verroin hankalampi nukkuja. En kyllä ole aikonutkaan antaa lasta sinne yön yli kyläilemään, sillä hän haluaa nukkua vanhempiensa kanssa.



Isäni on erittäin estynyt eikä osaa olla luontevassa kontaktissa lasten kanssa, ei ainakaan lapseni kaltaisen ujon ja vetäytyvän lapsen kanssa.



Nyt vielä he jotenkin pärjäävät lastenlapsiensa kanssa, mutta luulisin että siinä vaiheessa, kun lapset alkavat itse laittamaan sanallisesti vastaan ja pahoittamaan isovanhempien mieltä (vanhempani ovat herkkiä loukkaantumaan), ongelmia alkaa syntyä. Ainakin lapsuudenkodissani lasten pahaa oloa, kiukuttelua, pelkoa yms. ei osattu käsitellä ja lapset jäivät silloin yksin tunteidensa kanssa.



Jotenkin tuntuu surulliselta, että lapseni jää paitsi mukavien isovanhempien läsnäolosta - tosin sellaisia hänelle ei taida saada tekemälläkään - tosin äidistäni lapseni kyllä pitää, vaikka onkin jo alkanut suhtautua häneen varauksellisemmin kuin aiemmin, koska mummi ei kesän ja syksyn aikana ennättänyt tulla tervehtimään häntä kuten aiemmin.



En tiedä, mistä lapseni jää paitsi, hyvästä vai pahasta.

Mutta jos jaksaisin edes lyhyitä mummin piipahduksia - tosin nyt se tuntuu aika utopistiselta ajatukselta. Mitä kaikkea sitä pitää jaksaa lapsensa tähden?

Toisaalta, aina tapaamisien tai puheluiden jälkeen olen tosi väsynyt ja nukkumisongelmainen pitkään, sekään ei ole lapsen edun mukaista.

1. jaksatko itse nähdä äitiäsi

2. haluaako lapsi nähdä äitiäsi.



Ei sinun tarvitse nähdä äitiäsi jos lapsi näkee, hoidat niin että äitisi ei juoksentele teillä mutta lapsi voi käydä mummolassa. Yökylään en minäkään antaisi jos jaksaminen on tosi huonoa ja menee äyskimiseksi.



Et voi tehdä vanhemmistasi ihania isovanhempia lapselle, he ovat mitä ovat ja on ok että lapsi tuntee heidät sellaisena. Mutta älä pakota lasta oleen siellä paljon ja ihmetteleen miksi hän ei ihan riitä tai osaa olla mummon mieliksi.



Ei meillä kaikilla ole isovanhempia, tai vanhempiakaan, tärkeämpää kuin ne biologiset on sellaiset jotka oikeasti on välittäviä ja sydämellisiä ihmisiä. Sellaisten seuraan kannattaa hakeutua, sinunkin. Kuuntele vaistoasi ja vältä sellaista mistä sinulle tulee paha olo.

kanssa kahdestaan esim. ulos, sillä hän on jo aika raihnainen ja huonokuuloinen, joten hän ei välttämättä pärjää ulkona lapsen vauhdissa mukana ja vaaratilanteita voi syntyä. itse hän ei tätä suostu myöntämään, vaan pitää itseään vielä jaksavana ja vireänä. ap