Eikö oo hurjaa...
Oon avioliitossa, kolmen lapsen äiti (nuori) suhteeni mieheeni on kestänyt kuutisen vuotta. Edelleen haikailen vapauteen, menneeseen ja tulevaankin... Kun tyydytän itseäni ajattelen aina vaan hurjimpia sinkku elämyksiä, en koskaan omaa miestäni.... Oikeen sattuu välillä kun niin kauheesti kaipaan ees hetkeksi sinne nuoruuteen takaisin, ja vapauteen... Onkohan musta pidemmän päälle elämään vaan yhden miehen kanssa... Sanoin tos veljellenikin yksi kerta, et tuntuu et elän sen mukaan miten pitää, en todellakaan tunteideni mukaan. Tavallaan seuraan vierestä kun joku muu toimii minuna. Vaikee selittää. Koskaan en ole pettänyt miestäni, olen hyvä äiti lapsilleni ja perheeni on mulle kaikki kaikessa. Miksi siis tuntuu kuitenkin siltä et ei tää näin tule aina olemaan...?Ja siis tätä tunnetta on jatkunut pitkään, ei mene ohi, vaan vahvistuu...
Kommentit (13)
Ns. tosella kierroksella pyöriviä eronneita ja karanneita luusereita kaljamahoja. Kaipaat jotain, mitä ei enää ole.
ja jotenkin itse ajattelen että kun on nuo lapset niin koskaan ei tule takaisin se vastuuton aika. jos baanalle lähtee niin aina ne lapset ovat seuraavana päivänä paikalla ja tarvitsevat minua. ei voi olla entiseen reissuillansa miten haluaa.
mitä nyt voi tehdä on se että hankkii lapsille hoitajan ja riekkuu hetken. sitten paluu arkeen.
mutta onko sulla sitten se arki niin epätyydyttävää että tavallaan pakenisit tuohon menneeseen? jos arki on ihan raatamista niin ymmärrän haaveilun. tai sitten onko miehen kanssa joku kriisi?
tavallaan se pitää vain hyväksyä että menneet ovat menneitä.
Mut en vaan mitenkään pääse tästä tunteesta yli. Mietin et pitääkö mun erota et saan vapaaks ne jokatoisen viikonlopun, vaan siis itselleni... Vi**tu on vaikeeta. Ei oo hyvä näin, mut en tiedä oisko hyvä niinkään...
Mieti mikä nykyisessä elämässä mättää.
hanki vapaata tässä elämässä. säännölliset omat menot- mies saa hoitaa lapsia. ja myös viikonloppuna ulos.
ei erota tartte ihan vaan sen takia kun kaipaa vapautta hieman.
olisit bailannut pari vuotta enemmän, siihen kyllästyy todella.
momentti:
ja jotenkin itse ajattelen että kun on nuo lapset niin koskaan ei tule takaisin se vastuuton aika. jos baanalle lähtee niin aina ne lapset ovat seuraavana päivänä paikalla ja tarvitsevat minua. ei voi olla entiseen reissuillansa miten haluaa.mitä nyt voi tehdä on se että hankkii lapsille hoitajan ja riekkuu hetken. sitten paluu arkeen.
mutta onko sulla sitten se arki niin epätyydyttävää että tavallaan pakenisit tuohon menneeseen? jos arki on ihan raatamista niin ymmärrän haaveilun. tai sitten onko miehen kanssa joku kriisi?
tavallaan se pitää vain hyväksyä että menneet ovat menneitä.
**** Niin, tiedän, menneet on menneitä... Kriisiä ei oikeestaan oo, meil on tasata arkee, samaa rataa mennään....
ap
Aikuisten ja äitien elämä on vastuullista ja tylsääkin. Niin pitää ollakin. Nyt on sinun vuorosi olla aikuinen, nuoruutesi meni jo. Hyväksy se.
..löydän itseni miettimästä tuon tuosta, että millaista elämä olisi jos...jos mitä? Niin, en tiedä. Elämäni on ollut raskasta mutta ihanaa, nyt lapsi ja aivan upea mies (jota en vaihtaisi mihinkään!), ja silti...no, " toinen puoliskoni" houkuttelee minua ajattelemaan lähes päivittäin millaista elämä olisi vapaana. En aio lähteä mihinkään, mutta en myöskään pääse näistä ajatuksista. Kaipaan kävelyretkiä yössä, pitkiä junamatkoja ties minne jne.
Mää en missään nimessä puolla tota roskaa jota 13 kirjotti. Jos joku oikeesti kuvittelee että elämä aikuisena on tylsää, harmaata ja kamalaa vastuuta ilman hymyä (tai flirttiä) niin en vanhene koskaan. Siinä mielessä oon Peter Pan kai kunnes veivi katkee..
Parisuhteen tarkoitus on jakaa ja tukea. Miksi et puhu miehelle mitä haluat tai tarvitset. Pelkäätkö ettei mies ymmärrä tai suostu? Sanon, jos mies tyrmää sinun halusi tai nauraa sulle niin mikä parisuhde se on?
En ole vielä törmännyt baariin jossa on kyltti: Ei vanhemmille! Se, mikä on parisuhteessa sallittua on sun ja miehesi asia. Jos flirtti ei haittaa, sitä voi tehdä. Jos saa suudella vierasta, puristaa pyllystä.. mitä vaan. Se on kiinni teistä. Ei meistä.
On parinvaihtoo, on avointaliittoa. Jos sulla on toimiva parisuhde mutta haluat toteuttaa fantasioita niin tee se. Ei se että ikää on 30, 40 tai 70 tarkota että elämä on jotain tiettyä kaavaa kaikilla samaa.
Itse haluan että elän onnellista elämää, mieheni on onnellinen ja perheessä lapset on onnellisia. En todellakaan ajattele että äidilläni ei saisi olla ilonen elämä vaan koska on minua vanhempi. Onni on sitä että elää hyvää elämää. Ja parisuhde kantaa kun luotetaan ja ollaan onnellisia. Se voi olla sitä että on työ, lapset ja lauantaisin lähetyssaarnaajaa hiljaa pimeessä. Tai jotain muuta. Mutta vaan ja ainoostaan juttelemalla kumppanin kanssa saa seksiä tyydyttävästi samoin kun elämästä; oli se sitten kenkää nuolemalla tai piiskaa! Naura vaan, mutta tää on tosi.
Itse en jättäisi miestä joka on upee isä, hyvä parisuhteessa ja johon luotan. Ehkä miehesikin haluaa kokeilla jotain maustetta makkarissa?
jännityksen tunnetta, juomista, ihailevia katseita, rajua seksiä (oon kyllästyvää tyyppiä), vapautta, kaikkea mahollista, mistä on jäljellä vaan muistot....
ap