Mahdoton miehen exä
Hyvin perinteinen aihe eli se miehen ex-puolisko ja lastensa äiti!
Tilanne on se että hän on aikoinaan halunnut eron ja ollut suhde toiseen mieheen. 2 lasta jäänyt hänelle ja saanut jäädä entiseen kotiin joka on miehen vanhempien omistuksissa.
Miehen vanhemmat hoitaa paljon lapsia ja vaatettaa heidät hyvin pitkälle ja mies maksaa elatusmaksut kiltisti ja välillä jopa ylimääistä kun tulee soitto että raha ei riitä ruokaan....
Mutta kun mikään ei tietysti riitä!
Arki on raskasta yksin kantaa ja hoitaa ja ei siinä ehdi lapsia pikkuasioissa kasvattaa kuten ruokailutavoissa. Yksin kun pitää kaikki hoitaa aina.
Mies pitää lapsia sovitusti joka toinen viikonvaihde ja välillä työvuorojen salliessa hakee eskarista ja viettää pari tuntia aikaa töiden jälkeen.
Silti tulee soittoja exältä että pitäisi pitää enemmän ja hän saattaa aamupäivällä soittaa että pitää hakea lapsi hoidosta kun hän ei hoitopaikkaan mene kun on aamulla tullut hoitajien kanssa sanaharkkaa... isä hakee lapsen.
Eli nainen edelleen haluaa käskyttää ja päättää entisen miehensä asioista lasten kautta.
Ei voida ymmärtää että jos ei käy niin nopealla varoitusajalla.
Ja nyt kun minä olen tullut kuvioihin on alkanut esiintyä syytöksiä siitä että minä vien kaiken ajan ja minä kiellän isää tapaamasta lapsia.
Minulla on itselläni poika joka asuu kanssamme ja käy omalla isällään joka toinen viikonvaihde joten en kyllä missään tapauksessa halua estää miestäni tapaamasta omia lapsia ja joka kerta kun he tulevat meille yritettään keksiä mukavaa tekemistä yhdessä ja puuhaillaan yhdessä.
Eikä lasten kanssa ole ollutkaan ongelmia vaan tämän lasten äidin.
Nyt sitten tilanne jälleen kärjistyi ja viime viikolla hän oli kehunut minua fiksuksi ja eilen tuli sitten täydeltä laidalta että hän tuntee minunlaiset naiset ja miten mieheni pitäisi avata silmänsä tajuamaan mitä minä ajan takaa. Itse en nyt kyllä ymmärrä että mitä ajan hänen mielestään takaa koska tulen aivan varmasti toimeen normaalisti käyttäytyvän ihmisen kanssa on se sitten nykyinen tai ex-puolisko. Kokemusta on sillä pystyn lapseni isän uuden naisystävän kanssa istumaan samassa kahvipöydässä aivan hyvin ja keskutelemaan aivan normaalisti. Ja todella tiedän kuinka tärkeää on että lapsilla on molemmat vanhemmat ja että eronkin jälkeen suhteet toimii niin hyvin kuin mahdollista ja tapaamiset onnistuu.
Mutta tosiaan nyt joka käänteessä minusta tulee syntipukki kun naisen mielestä homma ei toimi kuten hän haluaisi ja hän jopa eilen varoitti että jos minä puutun hänen elämäänsä niin se on minun viimeinen virhe.
Myös tuli ilmoitus että kohta isä ei näe lapsiaan olleenkaan vaikkakin heillä on yhteishuoltajuus.
Tämä ex tosiaan nauttii lastensa isovanhempien asunnosta ja isovanhemmat vaatettaa lapset melko täysin ja kuljettaa harrastuksiin ja pitävät viikonloppuja ja myös viikolla heitä luonaan hoidossa. Mies maksaa maksunsa ajallaan ja sen mitä on sovittu ja tapaa lapsiaan.
Mutta tämä ei siis riitä.
Alkaa vaan vaikuttaa jo meidänkin parisuhteeseen melkoisesti tämä touhu ja uhoaminen ja miettii että kuinka paljon lapsille syötetään ties mitä valetta siellä toisessa päässä.
Eli kuinka paljon on kestettävä ja mistä voisi olla apua kun vastassa on ihminen joka ei kuuntele joka on omasta mielessään aina oikeassa ja haluaa määrätä kaikesta.
Kommentit (12)
Koitahan muistaa, että lapset ovat myös miehesi lapsia, ja vaikuttavat miehesi elämään lopun ikäänsä.
Miksi miehesi ei voisi omia lapsiaan hakea tarhasta? Siis hänenhän KULUU hakea lapsiaan tarhasta jos äiti ei ehdi tai voi. Sellaine on isän tehtävä joskus.
Miksi juuri äidin yksin pitäisi opettaa ne ruokailutavat? eikö se ole yhtälailla isän ja uuden äitipuolen asia? Vai onko käsityksesi, että lapset tulevat vain teille arvosteltaviksi ja hoitoon? Väärin, asiahan on niin, että yhteishuoltajuus tarkoittaa myös yhteiskasvatusta. Vastuu asioiden oppimisesta ja kasvatuksen toteutumisesta on sekä äidillä, että isällä.
Kerrot miten itse kykenet fiksusti istumaan kahvipöydässä exäsi nyxän kanssa, mutta et kykene tuntemaan myötätuntoa miehesi exää kohtaan? Kasvunpaikka sanoisin. Tottakai saatat tuntea musasukkaisuutta, koska heillä on yhteinen menneisyys ja yhteiset lapset, mutta ehkä tuo tilanne on molemmin puolinen, eikä vika ole ainoastaan miehen exässä...
olisi minun ratkaisuehdotukseni tässä kohtaa.
Minusta vaikuttaa siltä, että eniten tuossa tilanteessa hermojasi kaihertaa jonkinasteinen " pompotus" ? (olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että miehenkin pitää välillä hakea lapset tarhasta, mutta aikatauluista pitäisi sopia hyvissä ajoin ellei ole akuutti hätätila).
" Pompotus" loppuu parhaiten, jos istutaan alas ja neuvotellaan selvät sävelet siitä, koska, kuka tekee ja mitä tekee. Jos kaikki pystyvät tehtyyn ratkaisuun sitoutumaan, niin konfliktit vähenevät huomattavasti. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu sitten, kun jostain asiasta ei päästäkään sopuun - jos lasten äiti esim. haluaisi, että miehesi hakisi lapsia useammin tarhasta, mutta mies ei suostu. Silloin pitää vain yrittää neuvotella joku kompromissi, josta sitten pidetään kiinni, muuten sama tahti jatkuu.
Mitä tähän " työvuorojen salliessa" -tilanteeseen tulee, niin mielestäni saattaisi olla hyvä ainakin tilanteen tämänhetkisen tulehtuneisuusasteen huomioon ottaen pyrkiä ratkaisuun, jossa ajat pysyvät samoina työvuoroista riippumatta, eli se, jonka vuoro on hakea lapset tarhasta, pitää huolen, että asiat järjestyvät jollain tavalla töistään riippumatta?
Sitten kun tämä lähtee sujumaan, voidaan joustaa suuntaan tai toiseen, mutta tällä hetkellä tuo joustaminen näyttää synnyttävän lähinnä pompotusefektiä.
Isovanhempien lastenlapsilleen ja näiden lähivanhemmalle antama taloudellinen tuki on mielestäni ihailtavaa ja loistavaa! On hienoa, etteivät he ole hylänneet lapsenlapsiaan, vaikka tilanne on heidän kannaltaan " mutkistunut" hieman, eivätkä ole ajaneet lähivanhempaa pois omistamastaan asunnosta. Hatunnosto heille! Pahimmassa tapauksessa lapset voisivat menettää lähes kokonaan kontaktin etävanhemman puoleisiin isovanhempiinsa, kun etävanhempi ei sitten niinä harvoina viikonloppuina kun saa lapsia nähdä halua/jaksa/ehdi viedä heitä isovanhempiaan tapaamaan..
Pointti siis on, että jämäkkyyttä ratkaisuihin puolin ja toisin - muuten jollakulla on aina mahdollisuus vedättää ja pompottaa. Ja tsemppiä hankalalta kuulostavaan tilanteeseen, monen ristiriitaisen aikataulun keskellä keplottelu ei taatusti ole yksinkertaista!
En väitä että itse olisin täydellinen ja kaikki vika olisi muissa ihmisissä ympärillä todellakaan.
Ja tiedän kyllä hyvin että arki yksin lapsen kanssa on täyttä työtä ja sovittelua sillä sitä olen itsekin pyörittänyt mutta toisaalta se oli samanlaista lapseni isänkin kanssa joten aina tilanne ei ole se että se toinen aikuinen siinä on osallistuva ja auttava osapuoli. Sitä voi elää parisuhteessakin " yksin" .
Mutta siis se seikka että mieheni olisi se joka valehtelisi ei taida pitää paikkaansa onneksi. Sillä hänen exästä enemmän puhuu ystävät ympärillä kuin mieheni. Valitettavaa tässä on se että yhtään hyvää en ole vielä kuullut hänestä vaan tuntuu varsin vaikealta ihmiseltä joka riitautuu ihmisten kanssa olivatpa ne sukulaisia, ystäviä tai kavereita.
Se että tietysti isän pitää osallistua lastensa elämään ja kasvatukseen jatkuvasti. Eli tottakai hän HAKEE lapsensa hoidosta jos siihen on tilaisuus mutta vuorotyössä se ei valitettavasti kyllä kovinkaan usein ole mahdollista vaikka kuinka haluaisi.
Lisäksi tietysti tapojen opettaminen kuuluu kaikille jopa minulle kun he ovat läsnä.
Mutta tulee väistämättä tunne että vaikka minä kuinka yrittäisin silloin kun lapset ovat meidän luona niin jos toinen taho ei tee asioiden eteen mitään niin ei lapsi välttämättä kovinkaan hyvin opi.
Tai jos se kumotaan kotona.
Tämä kaikki oikeastaan " kiehuttaa" siksi että lapsellani on isänsä puolesta 16 vuotias poika jonka elämään olen kuulunut pojan 7 vuotiaasta lähtien ja eronkin jälkeen meillä on jatkuvaa yhteydenpitoa ja veljekset tapaavat meillä.
Joten en luule olevani sellainen " paha äitipuoli" lainkaan.
Tietysti aina on tutkailtava myös itseään peilistä ja pohdittava joka kantilta asioita mutta tässä tilanteessa tuntuu vain että tekee kuinka vain niin tilanne karkaa käsistä ja huuto tulee.
Se mikä tässä tilanteessa on hyvä niin mieheni on ilmoittanut exälleen että hän ei kuuntele haukkumista vaan keskutelee lapsiin liittyvistä asioita ainoastaan.
Sekä ottanut jämäkän kannan myös siitä että lapsille ei kummassakaan päässä puhuta toisesta vanhemmasta tai hänen kaveristaan pahaa. Eli tämän hän on kertonut myös exälleen että minua ei haukuta sielläkään päässä tarpeettomasti.
aikkapa vaatettaa OMAT lapsen lapsensa. Pienestä sinä otat porot nokkiisi.
Kenties tässä ei nyt ole suurin ongelma siitä kuka vaatettaa!
Eli en ole ottanut tästä kyllä mitenkään poroja sieraimeeni vaan siitä kuinka toimii exä muissa asioissa ja kantaa vastuunsa!!!
On hyvä että lapsilla on huolehtivat isovanhemmat ja jotka haluaa olla näiden elämässä ja nauttia isovanhemmuudesta.
Kertomasi oli aivan kuin meidän elämästä, tiedän tarkalleen mitä tarkoitat. Eli sen voi ymmärtää vaan, jos on itse kokenut saman.
Ex todellakin haluaa pompottaa. Olen jostain lukenut, että olisi hyvin yleistäkin. Toiminta on juuri tuollaista, yhtä-äkkisiä soittoja siitä miten tulisi tehdä, koska hakea ym. ihan kuin omaa elää meillä ei olisikaan. Ja lapsi soittamaan, kuinka elarit pitäisi maksaa etukäteen, tai isin osallistua milloin mihinkin. Ja isiltä ei ole kysytty mielipidettä harrastusvälineisiin ym. päätöksiin, pitäisi vain osallistua ilmoitettuihin kustannuksiin.
ja päälle lapselle kerrotaan kuinka isi ei teitä rakasta ( ollaan kuultu se itsekin exän suusta ).
Mutta: isihän haluaa olla lastensa kanssa ja heidän parastaan. Hakee, jotta saisi olla heidän kanssaan. Mutta ikävää on se, että täysin exän ehdoilla.
Erillaiset kasvatustavat johtavat törmäyskursseihin, mutta sehän on luonnollista. Joskus vaan väsyttää...
Mutta älä anna tuon kaiken vaikuttaa keskinäiseen suhteeseenne. Yritä ajatella niin, että ex yrittää vain pompottaa ja kenties rikkoakin välejänne. lapset ovat miehesi lapsia, joita hän rakastaa, haluatte yhdessä HEIDÄN parastaan. Joskus isompina he varmaan ymmärtävät sitten, että juuri sitä olette kaikella halunneet.
Jutelkaa keskenänne kaikesta hankalastakin, se auttaa. Voimia!
ja minä ymmärrän sinua oikein hyvin, vaikka tilanteeni onkin erilainen. Jotkin vastaajista eivät ilm oikein käsitä (Hillamaa, ja ETENKIN marleena1), että te teette jo yhteistyötä ja yritätte parhaanne mukaan auttaa kaikissa asioissa, että lapsilla olisi hyvä olla.
En osaa neuvoa, paitsi että johonkin on vedettävä raja. Ette tekään voi loputtomiin myötäillä ex:n mielihaluja. Olen kyllä saamaa mieltä siinä, että aikataulutus ja selvät sopimukset saattavat ehkä helpottaa.
Minun ongelmani sen sijaan on päinvastainen... Olen itse pienen pojan YH, mutta ongelmia aiheuttaa mieheni nykyinen avopuoliso. Mieheni hoitaa elatusmaksut, tulemme ihan hyvin toimeen ja saamme aina sovittua kuka vie/hakee (isä asuu eri paikkakunnalla) kun lapsi menee isänsä luo olemaan. Ja isästä näkee, että poika on kyllä tärkeä. Mutta nytpä uusi avokki ei halua poikaa heille kylään, ja tekee jopa niin, että kun poika menee sinne, lähtee itse jopa viikoksi muualle!! Kuinka lapsellista se nyt on!
Voimia sinulle ap, yritä jaksaa! Puhukaa miehesi kanssa ja ehdota vaikka keskustelun aloitukseksi ex:n kanssa " eikös me voida sopia asioista niinkuin aikuiset ihmiset?"
Ihan pakko kommentoida seuraavaa:
" Mutta nytpä uusi avokki ei halua poikaa heille kylään, ja tekee jopa niin, että kun poika menee sinne, lähtee itse jopa viikoksi muualle!! Kuinka lapsellista se nyt on!"
Toivottavasti et ole edellisestä päätellyt, ettei exäsi uusi avovaimo tahdo lasta kotiinsa. Olen itse naimisissa etäisän kanssa, ja meille on ihan tavallista, että kun lapset tulevat isänsä luokse, minä olen välistä paikalla, mutta usein myös lähden tapaamaan esim. omia sukulaisiani. Minulla ei ole mitään velvollisuuksia mieheni lapsia kohtaan, eikä miehenikään pyydä minua huoltamaan lapsia puolestaan, aikuinen ja täyspäinen ihminen kun on. Minulla saa olla omat menoni, ovathan nuo lapsetkin tavallaan mieheni omia juttuja. Minusta se olisi lapsellista, että takerruttaisiin kaavamaisesti muka-ydinperhemalliin, ja siinä sitten kiikuttaisiin vaikka hampaat irvessä.
Laissa puhutaan " lapsen parhaasta" !
Ymmärrän tilanteesi aivan täysin! Enemmän kuin uskotkaan!
Nämä ihmiset ,jotka sanovat sinun olevan kade, eivät oikein ymmärrä asiayhteyksiä! Kellä on velvollisuus tehdä mitäkin...
Jos kerran tämä sinun miehesi exä on lähivanhempi, se tarkoittaa todellisuudessa sitä, että " joutuu" enempi arjessa tekemään ja olemaan läsnä, miehesi osallistuu tapaamisoikeuksiensa puitteissa ja maksamalla elatusapua. Exän tulisi ottaa huomioon se, että miehelläsi on nyt kanssasi uusi elämä ja oikeus siihen, ei enää yhteiseloa hänen kanssaan! Voitte hänelle ilmoittaa, että teihin saa olla yhteydessä vain tapaamisiin liittyen tai hätätilanteissa, että jos hän ei suoriudu arjestaan lapsen/lasten kanssa, voi yhtä hyvin lapsi/lapset muuttaa teille asumaan ja hän alkaa suorittamaan elatusapua! Myös lapsilisät siirtyvät silloin teille! Isovanhemmat eivät myöskään ole elatusvelvollisia lasta kohtaan ,mutta toki saavat vapaasta tahdosta huomioida lasta! Käänteisesti heillä ei ole tapaamisoikeutta, joten ehkä siksi haluavat olla " väleissä" tämän äipän kanssa! ;)
Mutta muista mammamaalta, exällä ei ole mitään oikeutta häiritä elämäänne., eikä velvoittaa sinua...pahimmassa tapauksessa voit akjatella lähestymiskieltoa, jos tämä ihminen alkaa käymään hankalaksi! Tsemppiä!
Ei minusta kyllä ole normaalin vastuullisen aikuisen toimintaa soittaa, että ei hae lasta tarhasta kun tuli riitaa hoitajan kanssa tai ilmoittaa, ettei nyt olekaan rahaa ruokaan.
Sitä voi olla lapsen kanssa yksin tosi tiukoilla (kokemustakin on :) ), mutta en silti ymmärrä, ettei raha riitä lapsen ruokkimiseen. Vastuutonta käytöstä kun ottaa huomioon kaiken ylimääräisen tuen, jota ex selvästikin on saanut. Kyllähän tuolta taustalta kuultaa monta syytä, miksi miehesi ei ex:nsä kanssa enää ole yhdessä. Koita jaksaa. Ehkä se siitä rauhoittuu. Ja pelisääntöjä pitää varmasti sopia.
Kauanko on miehesi ja exän erosta aikaa? Meillä erosta kohta 5 vuotta, ja mun on myönnettävä että vaikeaa oli ekat 2-3 vuotta. Mutta nyt meillä menee asiat hyvin. Ex kun on työn takia paljon tien päällä, eikä tapaamiset ole enää niin säännöllisiä, niin hänen uusi vaimonsa toimi nytkin lapsenvahtina, kun itse olin jouluostoksilla. Mä en halua pompottaa exää, tiedän että hänellä on rankkaa, joutuu olemaan paljon erossa lapsista jne. Hänellä on oma elämä, ja mulla omani. Keskustellaan asioista, ja kaikki menee loistavasti! Tämän exän pitäis löytää itselleen kumppani, jotta elämään tulis uutta vipinää, eikä tarvis kiusata exän perhettä, eli sua ja miestäs. ;)
Joskus on kovin vaikeeta elää näin, mutta kyllä se helpottaa, jos sillä exällä on hitunenkaan järkeä, tajuaa kyllä lopettaa. Ymmärrä hyvä ihminen, hän on mustasukkainen sinusta! :)
Koittakaahan elää sulassa sovussa. Mä vein exän vaomille joulukukan ja toivotin hyvää ja rauhallista joulua, ex ilmeisesti kotiutuu jouluksi, lapset ovat tänä vuonna joulun minulla, mutta menevät ens viikolla pariksi päiväksi, ja uudenvuoden aatoksi myös.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille exille ja nyxille! Toivottaa yx exä, jolla on hyvä nyxä ;)
kerrot, että lapsille syötetään valheita.... Oletkos varma, että sinulle ei syötetä pajunköyttä....
Olen itse aivan tavallinen yh, rakastan lastani, huolehdin hänestä, yritän hoitaa exäni kanssa asiat sopuisasti jne. Vaikka hän jättää hakematta lapset, kun on luvannut, maksaa elatusmaksut myöhässä, ja ehdottelee minulle jopa seksiä edelleenkin.
Kuitenkin exäni on mustamalannut minut uusille naisystävilleen totaalisesti. Olen kamala ämmä, joka en osaa hoitaa lapsiani, haluan vain häneltä rahaa, ja yritän hallita hänen elämäänsä. Näin hän puhuu, saadakseen huomiota kaltoinkohdeltuna isänä. Me naiset kun olemme aika hyväuskoisia.
Voihan olla, että miehesi exä on kamala, mutta hän elää arkea lastensa kanssa, ja exäsi näkee heitä harvemmin. Hän saattaa kokea tulleensa hylätyksi, yksin jätetyksi, väsyneeksi. Luulempa, että tästä johtuu väärinkäytöksetkin.