Opettajia paikalla - Milloin oppiaineiden yksilöllistäminen kannattaa?

Olen nyt keskustellut uudestaan psykologin kanssa, joka on sitä mieltä, ettei olisi yksilöllistämisen kannalla.



Opiskeluhan erityisluokalla onnistuu edelleen oli yksilöllistetty tai ei. Ongelma vain on arvioinnissa. Ensimmäiset numerot lävähtää todistukseen joulutodistuksessa ja onhan se aika masentavaa, jos on pelkkää kutosta. Toisaalta lapsi on hyvä liikunnassa, kuviksessa ja käsitöissä eli niistä tulee hyviä numeroita.



Pitäiskö katsoa vielä ja yksilöllistää esim. yläasteelle siirryttäessä?

Eihän se, että on hänen testeissään ikätasoinen, tarkoita sitä etteikö tarvitsisi lapsi yksilöllistettyä opetusta. Perusteena ei ole pelkästään psykologin arviointi. Mielestäni opettaja on tässä asiassa avainasemassa. Hän kuitenkin opettaa lasta, näkee oppimisen ja siinä mahdollisesti olevat hankaluudet, jotka eivät ole välttämättä tekemisissä kehitystason kanssa.

Oppimisen onnistuminen on tärkeä tekijä itsetunnon ja myöhemmän oppimisen kannalta.

t. äiti, jonka lapsi aloitti koulun yksilöllistettynä paljolti itsetunnon kehittymisen vuoksi. Lapsella kehitysviivästymä ja arvioitu tulevan oppimisvaikeuksia. Siirrytään tav. kirjoihin ja ryhmiin heti kun näyttää siltä että kykenee.

vutettu. Tällöin lapsen suoritukset voitaisiin arvioida yksilöllistettyjen tavoitteiden mukaisesti.

Voisiko tyttö saada oman opetussuunnitelman matikan osalta jotta ei tarvitse yrittää yltää muiden tasolle?

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että on erittäin haastavaa opettaa samaan aikaan suurta ryhmää, jossa jo itsessään on monenlaista menijää ja monenlaista laskijaa. Nyt on tullut tyyli, että kaikki vaan samaan. Itse koen sellaisen kyllä hyvin vaikena, koska yksi ihminen ei voi olla monen lapsen kanssa samaan aikaan. Heikot oppilaat saattavat vaatia aikaa aivan hirmuisesti. On myös sellaista kokemusta, että pienessä ryhmässä lapsi keskittyy ja osaa, suuressa ei enää ajatus pysykään kasassa. Sekin voi riittää, että joku vaan istuisi siinä vieressä. Avustajia taas on niin moneen junaan ja on aivan tuurista kiinni millaisen sattuu saamaan ja saako sellaisen, joka on edes yhden lukukauden on myös riski. En oikein ymmärrä, miten joku oikeasti voi kuvitella, että 45 minuutissa voi opettaa huolellisesti ja hyvin 26 oppilasta, joista esim kolmella saattaa olla todellisia hankaluuksia. Heitäkään ei aina voi opettaa pienryhmänä, koska vaikeudet voivat olla erilaisia.

Tyttö siis opiskelee erityisluokalla, eikä ole missään tapauksessa siirtymässä yleisopetuksen ryhmään, vaan jatkaa pienessä ryhmässä. Hänellä ei ole yksilöllistettyä suunnitlemaa, vaan ihan yleisopetuksen mukaan pitäisi edetä. Se ei nyt kuitenkaan ihan ole onnistunut.



Kannattaisiko siis yksilöllistää vai sinnitellä sillä vitosen kutosen arvosanoilla yleisopetuksen oppimäärien kanssa?

Yksilöllistetty arviointi pitää ainakin Helsingissä hakea ihan opetusvirastolta. Ei riitä, että opettaja vain yksilöllistää. Siihen tarvitaan päätös. Sitä päätöstä ollaan nyt hakemassa, jos minä päätän niin. En vain nyt ole varma, kun psykologinlausunto oli niin positiivinen.



ap

kunhan oppimäärän tavoitteet tulee saavutettua... mutta yksilöllistäminen on varmaan tässä kohtaa ihan perusteltua. Muistathan, että yksilöllistämistä ei tarvitse tehdä välttämättä kaikissa aineissa ja sen tarpeellisuus tulee miettiä vuosittain. ELi päätös voidaan purkaa, jos sille ei myöhemmin enää ole tarvetta.