Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tein 12-vuotiaana erään kauhean rikoksen, jonka olen sovittanut. Vanhempani eivät vain anna minun unohtaa asiaa.
26.02.2007 |
En kyllä varmaan koskaan unohdakaan :-(
Tein erään hirveän teon, jota kadun kauheasti. Siis todella paljon. Koska olin alaikäinen, sosiaaliviranomaiset keskustelivat minun ja vanhempieni kanssa. Asia sovittiin ja kaiken piti olla ok.
Nyt siitä on jo useampi vuosi. Vanhempani muistuttavat asiasta koko ajan. Välillä vinoilevat, välillä ovat vihaisia.
Itsetuntoni on aivan maassa.
Enkö koskaan saa anteeksi? Pitääkö mun laittaa välit poikki vanhempiini?
Kommentit (23)
ja sanoa heille että olet rikoksesi sovittanut ja katunut, heidän sanomisensa aiot tästä lähin jättää omaan arvottomuuteensa. Jos ei auta yksi sanominen niin sitten sanot niin monta kertaa että menee jakeluun.
Kuuntelemalla ja masentumalla suostut itse heidän sortonsa (joka on luultavasti tapa, ei pahuutta) uhriksi. Sinun pitää teoin ja sanoin näyttää etten enää siedä sitä heiltä. Kyllä lapsi sekä aikuinen lopulta sen tajuaa kun alat käyttäytymään heitä kohtaan radikaalisti toisin.
Voimakkaana olo ei tarkoita kuitenkaan ylimielisyyttä tai vihaisuutta, voit osoittaa kantasi ystävällisen tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun et tahdo olla heidän kanssaan tekemisissä, jos he eivät pääse asian yli.
ymmärrä asiaa kannattaa keskustella siitä kuitenkin jonkun aikuisen kanssa. vaikkapa koulussa.
Ainoastaan ja vain vanhempiesi. Ihanko tosissaan he sinua syyllistävät? Miksi suostut siihen? Kuinka vanha olet?
Jos et ole niin toisten kommentit kuulostavat helposti tuomitsemiselta. Sinuna kirjoittaisin kirjeen vanhemmillesi jossa kerrot tunteesi ja miten heidän asian jatkuva uudelleen esille nostaminen vaikuttaa sinuun. Kirjoittaminen on siitä parempi vaihtoehto ettei se mene siihen normaaliin riitelyyn ja vänkäämiseen. Saat sanottua kirjeellä oman kantasi, ilman keskeytyksiä.
Unohtaminen ei ole toimiva vaihtoehto, sitä täytyy vaan oppia elämään itsensä ja tekojensa kanssa ja antamaan itselleen anteeksi. Ja sitä kautta asia jäisi taustalle. Ole itsellesi myös armollinen, sinä olit lapsi, mutta älä kumminkaan keksi tekosyitä puolustuksesi.
Saitko mitään terapiaa, tapahtuman aikaan ? Oletko miettinyt että se voisi vieläkin auttaa näin vuosien jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ainoastaan ja vain vanhempiesi. Ihanko tosissaan he sinua syyllistävät? Miksi suostut siihen? Kuinka vanha olet?
Koko nuoruuteni sain kuulla asiasta.
Vieläkin he vinoilevat, tai siis vittuilevat suoraan sanottuna, asiasta koko ajan. Varsinkin kun nyt olen raskaana, ja tekemäni asia liittyi vähän siihen. En siis ollut raskaana kuitenkaan.
En tiedä miksi suostun heidän käytökseen. Kai mä olen jotenkin niin riippuvainen vanhemmistani.
Itsetuntoni on niin hajalla... En usko, että kukaan muu mua rakastaan kuin vanhempani - ja tuskin nekään, koska olin jo 12-vuotiaana niin paha ihminen.
Olen siis koko nuoruuteni kuullut, kuinka epäluotettava, paha, kummallinen ja tuhma olen. Enkä edes uskalla hylätä näitä haukkujiani :-(
ap
ei sua täällä kukaan tunne ja aina voit vedota että oli provo. Vaikea auttaa sua kun et kerro mitä on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse elänyt lapsuuteni alkoholisti äidin kanssa ja tunnistan ton riippuvuuden tunteen. Se ei ole järjellä selitettävissä. Eikä siitä niin vaan repäistä itseään irti vaikka kuinka on aikuinen.
Mutta suosittelen terapiaa, siitä on oikeasti apua, ainakin minulle oli.
9
Jatka hyvä ihminen elämääsi! Suhteessasi vanhempiisi on luultavasti jotain aivan muuta vikaa, ei kukaan muistele ja muistuttele yhdestä tapahtumasta vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ei sua täällä kukaan tunne ja aina voit vedota että oli provo. Vaikea auttaa sua kun et kerro mitä on tapahtunut.
Mä sieppasin yhden vauvan :-(((((((
Olen kärsinyt asiasta ihan kauheat omantunnon tuskat. Ja arvatkaa vaan, kuinka kauheesti hävetti mennä kouluun ja tavata sukulaiset ja kaikki, kun oli ensin päivätolkulla lööpeissä.
Voi taivas mä kuolen edelleen siihen häpeään....
ap
mitä tuollaisesta enää. Inhottavat vanhemmat, kun vieläkin jaksavat asiasta puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan helposti muuttaa tämän ketjun asiattomaksi.
9/12
miettisi. Lapset tekevät päähänpistosta kaikenlaista. Vanhempasi ovat kyllä todella v-mäisiä, jos jaksavat tuollaisesta ratkuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitsemattomasti todella teit 12 vuotiaana, mutta ehkä aikomuksesi ei silloinkaan ollut paha. Anna itsellesi anteeksi ja nauti nyt omasta vauvastasi.
Koita puhua vanhemmillesi, että sinua sattuu, kun he edelleen muistelevat asiaa.
Ilmaisu on aika teennäistä nääs..
ulkopuolisen, järkevän ihmisen " peilaamaan" sun ajatuksiasi. Ja hän voi antaa sulle sen vahvistavan vastakaiun johon vanhempasi eivät kykene.
Tuskin pahuuttasi sieppasit sen vauvan? On erittäin huono seuralainen ajatus että sinä olet paha. Vanhempasi ovat aika tunnevammaisia jos tuollaisesta muistuttavat. ja leimaavat sut pahaksi.
Hae apua, lyhytkin terapia joi päästää sut tuosta ongelmasta. ja auttaa suhtautumaan vanhempiisi.
Teko oli tietenkin todella ajattelematon, mutta lapset tekevät ajattelemattomia asioita. Olet rangaistuksesi kärsinyt. Anna itsellesi anteeksi.
Miten harmitonta 12-vuotiaan logiikkaa. Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä.
Paitsi että provohan tämä. Tuskin tuollaisesta sosviranomaisia kutsuttais paikalle.
Alue: Aihe vapaa
Selvitä, että olet jo teon hyvittänyt etkä haluaisi enää puhua asiasta, etenkään nälvimissävyyn. Muistat teon lopun ikääsi ilman huomautteluitakaan. Kerro kuinka pahalta sinusta tuntuu ja ettet halua pistää välejä vanhempiisi poikki asian takia, muttet enää halua asiaa otettavan esille.