Lue keskustelun säännöt.
On niin mukavaa kun lapset ovat jo isoja koululaisia
12.09.2007 |
On aikaa itselle vaikka millä mitalla, ei ole enää kukaan jaloissa vaatimassa koko ajan jotain, ei ole ihan pakko laittaa ruokaakaan, jos ei jaksa, osaavat jo ottaa itse jääkaapista tai sitten laittavat itse jotain pientä! En ikinä enää haluaisi pikkulapsia huusholliini, kolme olen jo saanut suht isoiksi ja nyt alkaa minun aikani. Kyllä siinä 20 vuotta vierähtikin, aina oli joku pieni.
Nykyään pääsee jo uimahallissakin uimaan, ei enää tartte vaan seisoskella altaassa ja vahtia. Pääsee lenkille milloin haluaa ja saa istua rauhassa vessassa!
Oli se pikkulapsi-aika tosi rankkaa ja ihana että nyt se on vihdoinkin ohi!
Kommentit (13)
mahtaa se olla kummallista aikaa, mutta varmasti ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai nautin ihan älyttömästi näistä pikkulapsiajoistakin, mutta voin vain kuvitella, miten hauskaa on olla koululaisten äiti. Ulkomaillekin voi lähteä ihan eri meiningillä!
Mäkin vasta olen viime aikoina havahtunut tähän uuteen todellisuuteen. Nuorimmainen on nyt 9v!
ap
vauvavaiheesta puhumattakaan... meillä nuorin on nyt eskarissa, ja vanhin 9v, ja on jo ihanan helppoa! Joskus kun näen perheitä, joissa on vauva tai joku taaperoikäinen, niin ei kyllä kadehdita yhtään. Tämä aika on itse asiassa tosi ihanaa, voi jo tehdä vaikka mitä lasten kanssa, ja itselleen on jo enemmän aikaa. Kaikki on vaan helpompaa.
oli kyläilemässä, vaikka lapsi onkin suloinen - en kaipaa tuota aika itselleni enää. En sanoisi isompien lasten kanssa välttämättä elämää helpommaksi, mutta tietyllä tavalla se tietenkin helpottaa- tosin jossain muualla otetaan taas kiinni.
Ja todella- aika menee siivillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka nuorimmaiseni on vasta 5 niin silti omaa aikaa tuntuu nykyisin olevan rutkasti, joskus jopa iskee suorastaan tekemisen puute kun lapsella on kavereita leikkimässä tai hän on vuorostaan jossain vieraisilla eikä ole roikkumassa äidin helmoissa
Tavallaan siitäkin voi hakea hyvät puolet: en ole enää ikinä yksin siinä mielessä, ettei minulla olisi jotakuta, joka on läsnä ja tarvitsee minua ja rakastaa ehdoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vanhin kohta 11, keskimmäinen kohta 10 ja nuorin kohta 7 eli koulussa jo kaikki. Yhtäkkiä sitä huomaa että voikin lähteä vaikka miehen kanssa kaksin kauppaan tai kävelylle, pärjäävät sen aikaa jo keskenään. Ei puntissa roikkujia ja passuuttajia kun osaavat jo itse toimia. On tämä vaan mukavaa aikaa. Sen verran kuitenkin vielä ovat pieniä että pysyvät " hallinnassa" ja tiedän aina missä ovat. Ei ne muutaman vuoden päästä enää kerro menojaan niin tarkasti... Mutta nyt nautin tästä vaiheesta.
Nyt on nuorimmainen jo toisilla kymmenillä.
Ihan kerran kaupungille ajellessa ajattelin että on se jo vapaa olo kun ei joka paikassa mukana kulje!
Ihan henki kulkee kevyesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja marraskuussa se taas alkaa se vauvan kanssa elo. Ihanaa tämäkin :)
Vierailija:
Tavallaan siitäkin voi hakea hyvät puolet: en ole enää ikinä yksin siinä mielessä, ettei minulla olisi jotakuta, joka on läsnä ja tarvitsee minua ja rakastaa ehdoitta.
Hyvä, että osaat ajatella siitä myös ton toisen puolen. On ikuinen huoli ja pelko siitä, että miten lapsen käy kun vanhemmat kuolee. Mut toisaalta eipä oo sitä yksinäistä vanhuutta, jossa kukaan ei käy eikä kaipaa. Voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tavallaan siitäkin voi hakea hyvät puolet: en ole enää ikinä yksin siinä mielessä, ettei minulla olisi jotakuta, joka on läsnä ja tarvitsee minua ja rakastaa ehdoitta.
Aina on kolikossa kaksi puolta. Jos lie jotain harmia, aina jotain hyvääkin!
Tsemppiä vain teille!
ja miten helppoa nyt on. Omaa aikaa on vaikka kuinka paljon. Ihanaa