Mieheni pelkää kuolemaa aivan sairaalloisesti

menemään ammattilaisen juttusille.

Miehelläsi ei ole ilmeisesti ollut keinoja selvitä äitinsä kuolemasta.

kohtauksia tulee ehkä noin kerran kuukaudessa. itsekin olen ajatellut liittyvän käsittelemättömiin tunteisiin, jotka liittyvät äidin kuolemaan. yh-äidin ainoa lapsi, asuneet yhdessä ja äiti oli todella tärkeä ihminen. Nyt jotenkin tunteet nousseet hänellä taas pintaan, kun meillä on pienet lapset. Ammattiapua ei suostu hakemaan, ei usko hyötyvänsä siitä. Ap

yritä saada ammattiauttajalle vaan, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja tms. yritä myydä se siten, että ei siinä kyllä yhtään mitään häviäkään jos kokeilee. sen sijaan saattaakin olla apua. tarjoudu lähtemäänmukaan, vie " puoliväkisin" ?

Kuolemaa ei kylläkään kannata pelätä, sillä oikeaa kuolemaa ei ole. Näin me vain kuvittelemme...

joka osaa perustella näkemyksensä Raamatun kanssa.

Hei! Tuossa kirjoituksessa pisti silmään se " mies ei usko siitä hyötyvänsä" . Itse olen ollut vaikeassa elämäntilanteessa (mieheni sairastui vakavasti) ja minulle tarjottiin apua, jonka torjuin aina sanomalla, en usko että siitä olisi mitään hyötyä. Ajattelin juuri, että ei joku psykologille puhuminenn muuta sitä faktaa että mieheni on sairas.



Kerran neuvolanlääkäri (meidän lapsi oli vauva silloin, joten neuvoloita oli tiheästi) sitten sanoi napakasti, että ei siitä ainakaan haittaa ole ja ehdotti että hän varaa samantien ajan psykologille. Suostuin siihen ja se oli yksi parhaita päätöksiä! Sain purkaa huolta miehen sairaudesta jollekin joka ei itse ollut miehen läheinen.



Miehesi ihan selkeästi tarvitsee keskusteluapua! Sano miehellesi tämä, että EI SIITÄ AINAKAAN OLE HAITTAA! Toivottavasti saat hänet suostumaan!