Olen täysin kyllästynyt nykyiseen työhöni

En niinkään ole kyllästynyt työhöni vaan työpaikkaani ja sen ihmisiin. Ahdistaa mennä aamulla sinne ja koko päivän elän täysin ruoka ja kahvitaukojen varassa. Kun pääsen kahvitauoltani takaisin työpöydälleni käyn hakemassa vielä vettä, hetken päästä käyn vessassa, sitten onkin aika hoitaa jotain juoksevia asioita.



Haluan niin kovasti pois sieltä. :( En uskonut koskaan sanovani edes leikilläni, että haluaisin hakea masennuksen perusteella saikkua ihan vain välttääkseni menemästä huomenna takaisin töihin.

Luojan kiitos rupesin odottamaan vauvaa ja sain hyvällä syyllä jäädä kotiin. Olin kotona kunnes lapsi täytti kolme. Kitkutettiin pienillä tuloilla, mutta hoitovapaan aikana opiskelin uuden tutkinnon itselleni. Ilmoitin työpaikalleni, että entisiin hommiin en enää palaa ja siellä olivat niin joustavia, että sain ihan toisenlaisen työn palatessani töihin. Nyt on taas hommat vaihtumassa vuodenvaihteen jälkeen ja olen hakenut opiskelupaikkaakin, jospa vielä työn ja perhe-elämän lisäksi opiskeliskin.

Työnteko on myrkkyä ja puolet päivistä mietin, miten saisin järjestettyä enemmän lomaa/vapaa-aikaa. Ala on täysin väärä, mutta näin 31-vuotiaana, akateemisesti koulutettuna äitinä ei tuosta vaan voi irtisanoutua. Olen aivan jumissa. Aloitin alani työt jo opiskeluaikana 9 vuotta sitten ja siitä olen äitiyslomaa lukuunottamatta ollut nousujohteisessa uraputkessa. Viimeiset kaksi vuotta on kuitenkin olleet tosi raskaat ja useimmiten tutkin töissä luppoajalla opinto-oppaita ja sitä, paljonko joutuisi lukemaan lisää saadakseni jonkun toisen ammatin.



Toivon myös toista lasta, mutta sekään ei tunnu tärppäävän. Pääsisi ainakin pariksi vuodeksi kotiin. Esikoisesta olin vain äitiysloma, mutta nyt haluaisin uhrata aikaa perheelle ja lapsille, ja itse vähän tuumailla samalla jatkoa.