Onko mulla siis kauhean vaikeaa ja kurjaa jos jonkun mielestä mulla on niin hirveän raskasta ja vaikeeta?

Miten oi miten saisin yhden tuttavani uskomaan että elämäni ei ole mitenkään kurjaa ja vaikeaa. Tai olennaisinta kai on, etten koe sitä sellaiseksi, vaikka hänen määrittelynsä mukaan meillä on niin raskasta ja vaikeaa elämässä. Tämä johtuu siitä, että minulla ei ole vakituista työtä, vaikka työssä olen ollut lähes aina kun olen halunnutkin, ja asummekin vain kerrostalossa ja nyt tähän kurjuuteen syntyy vielä lapsikin. Lähes joka kerta hän lähestyy minua sanomalla " no mites teillä nyt siellä on jaksettu" ja " kyllä se vaan on teilläkin niin raskasta ollut" .



Siis häh?