Ikävää kun tosi monet tutut parit eroavat :-(

ja nyt vuoden sisään on toooosi monet tutut eronnut. Ja ollaan vasta vähän päälle parikymppisiä. Ja ne jotka i ole vielä eronnut, niin tuntuu harkitsevan eroamista. Ikävähän se on lasten kannalta.



Tuntuu että jotain on suuresti muuttunut, erotaan paljon useammin kuin vielä 10-20 vuotta sitten. Yhden ystävän kanssa mietittiinkin että onkohan tulevaisuudessa ollenkaan ydinperheitä, perheitä jotka pysyvät kasassa, joissa on isä ja äiti, jotka oikeasti rakastavat toisiaan.

Vaikka yleistin, niin en tietenkään tarkoita IHAN JOKAISTA. Mutta itse koen, että eron jälkeen olen ollut paljon hanakammin huoltamassa uutta suhdettani. Ero on kasvattava prosessi, mielestäni ap turhaan surkuttelet ihmisten kohtaloita. Ja niinhän sitä sanotaan, että se mihin entisen suhteesi olet päättänyt on pohja uudelle suhteelle (eli jos hyvä ero, myös seuraava suhde onnistuu hyvin).

Meidän lähipiirissä ei ole yhtään avioeroa, vielä. Olemme kaikki vähän yli kolmekymppisiä... kaikilla pieniä lapsia. Pelottaa ajatella, että kyllä tilastojen valossa jonkun on " pakko" erota.. ja itseasiassa useammankin parin :-( Ei tosiaan pitäisi ajatella näin tyhmiä, tiedän.

ja luulen, että siinä käy niin, kun ensimmäinen pari eroaa niin siitä se sitten lähtee.. Jaa, miten niin depressiivinen sunnuntai. Ja ap, mun mielestä kanssa todella surullinen asia.. oli se ero sit miten kasvattava vaan.

Parisuhdekursseja ja -viikonloppuja on tarjolla ainakin suurimmissa kaupungeissa, väestöliitolla on nettineuvontaa jne.

Panostakaa arkeen, kehittäkää keskustelu- ja kuuntelutaitojanne. Älkää antako helpolla periksi!

En nyt tarkoita sellaisia, joilla on ihan oikeasti ongelmia jo pitkän ajan takaa, eivätkä näe mitään muuta vaihtoehtoa tilanteelle.



Ennen eroamista paheksuttiin enemmän ja sen vuoksi pysyttiin yhdessä, eikä erottu pienimpien vastoinkäymisten jälkeen. Saattoi olla paljonkin pettämistä puolin ja toisin ja silti pysyttiin yhdessä, koska niin vain kuului tehdä.



On tietysti hyvä, ettei enää tarvitse pitää yllä kulisseja ja voi lähteä jos tuntuu pahalta. Mutta silti, itse en ole eroamassa, vaikka jotain vastoinkäymisiä tulisikin, jos liitossa oikeasti on jotain pelastamisen arvoista.



Lasten vuoksi kenenkään ei kannata pysyä yhdessä, sehän on todistettu jo moneen kertaan.

Ehdotin miehelle perheneuvolaan menoa, miestä ei kiinnostanut. Vuoden tein eroa henkistä eroa mieheen ja sitten lähdin. Nyt voin paljon paremmin kun olen kaksin tytön kanssa.



5