Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhemmille on aivan mahdoton ajatus että oma lapsi ei aina puhu välttämättä totta?
30.08.2006 |
Musta on kummallista että vanhemmat täysin varauksetta tuntuvat uskovan kaiken mitä lapsi, olipa kyseessä 2-vuotias tai 12-vuotias, sanoo. Ja ottaa sen ihan kirjaimellisesti. Ja sitten haukkuvat kaikki muut lapset, päivähoidontyöntekijät, opettajat jne.
Ettekö te ymmärrä että lapsi useinkin muuttelee hieman totuutta ja että lapsen silmin asiat voi näyttää aivan erilaiselta kuin ne todellisuudessa ovat.
Kun omat lapseni kertovat jotakin mikä saa ehkä tunteet pintaan niin toki lapselle näytän että otan kaiken todesta mutta kyllä mä aina kaksi kertaa mietin että onkohan se ollut ihan noin. Älkää ymmärtäkö väärin, siis toki minä ota todesta enkä missään nimessä väheksy lapsiani ja heidän käsitystään, mutta aina kannattaisi myös jutella toisen osapuolen kanssa eikä heti sulkea pois sitä mahdollisuutta että lapsen kertomus ei ole ihan 100% totta,
Ei se, että lapsi sanoo asioita vähän eri tavalla tarkoita että he ovat kamalia valehtelijoita. He ovat silti rakkaita ja tärkeitä lapsia. Kyllähän mä nyt omastakin lapsuudesta muistan että joskus tuli vähän liioteltua tai jätettyä joitakin yksityiskohtia kertomatta jne.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan minä sairastuin vakavasti ja tiesin, että sairaudesta johtuen hiukseni tulevat lähtemään. Ajattelin, että on kaikille helpompi jos suosiolla leikkaan kaikki hiukset pois enkä jää odottelemaan irtoamista.
Lapsi oli sitten tarhassa kertonut seuraavana päivänä, että eilen isi repi äidiltä hiukset päästä ja sittenäiti itki (totta, kyllä siinä itku tuli kun katseli kaljua päätään...). Iltapäivällä hain lapsen ja tädit katselivat huivilla peitettyä päätäni säälien. Seuraavana päivänä lto sitten oli vissiin saanut kerättyä rohkeutta ja tuli kysymään, että mitä on tapahtunut ja olisiko syytä ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon (sanoi, että he voivat tehdä sen puolestani jos se minusta tuntuu vaikealta, tyyliin lapsi kertoi jne...). Kerroin sitten mikä on asian laita ja oli täti vähän nolona. Olivat kuulemma uskoneet, että meillä on perheväkivaltaa...
En ollut mitään sellaista tehnyt. Samoihin aikoihin oli hoitajalle sanonut, että iskä hajoitti vasaralla pöydän. Isä ei ollut edes korjannut pöytää kotona, joten ihan keksittyjä juttuja kaikki. Mielikuvitus siis pelaa...
isä myy viinaa ja äiti käyttää huumeita, kun oli tiedusteltu mitä vanhemmat tekevät ammatikseen.
Isä oli silloin töissä viinejä maahantuovassa yrityksessä ja äidin huumeidenkäyttö tarkoitti äidin tupakointia. Tosiasiassa äiti oli tuolloin opiskelija!
Alue: Aihe vapaa
Eräs vanha kokenut lastenhoitajakin sanoi kerran ristiriitatilanteessa, joka paljastui molemminpuoliseksi väärinkäsitykseksi, että " älkää vanhemmat uskoko ihan kaikkea mitä lapsenne päiväkodistaan kertovat, niin mekin jätämme uskomatta osan siitä mitä he kotioloistaan kertovat" .