Ihmettelisitkö, jos ainoa veljesi ei pyytäisi sinua kummankaan lapsensa kummiksi?
En tiedä, pitäisikö minun loukkaantua tästä. Välimme ovat aina olleet veljen kanssa hyvät eikä isoja riitoja ole ollut. Hänen vaimonsa kanssa emme ole sydänystäviä, mutta tullemme toimeen.
Tuntuu vähän oudolta, että lasten kummeiksi on tullut valituksi ainoastaan vaimon sisaruksia ja ystäviä. En voi olla kummastelematta tätä. Näinkö köykäiseksi veljeni minut on havainnut? Vai lieneekö kyse hänen vaimonsa päätöksistä, mene ja tiedä.
Kommentit (36)
En loukkaantuisi.
Me ei pyydetty mun siskoa, veljeä eikä miehen siskoa kummiksi. Me ei pyydetä sukulaisia kummiksi, koska he ovat jo muutenkin tätejä ja setiä :0).
Annetaan kummin kunnia lähimmille ystäville.
heather
Voi myös olla, että kun veljesi ja hänen vaimonsa tietää että liityt heidän lapsiensa elämään kuitenkin sukulaisena, eivät halua sinua kummiksi vaan antavat tehtävän jollekkin toiselle.
Asun kyllä kaukana, mutta niin asuvat myös kummeiksi valitut ystävätkin. Lisäksi kummeiksi on valittu veljeni vaimon sisko ja veli puolisoineen, joten sukulaisuus ei näemmä ainakaan heidän kohdallaan ole ollut este.
En tosiaan tiedä, mistä on kyse. Olen tosiaan veljeni ainoa sisarus ja toisin päin.
En tajua miksi SUKULAISEN pitäisi olla KUMMI.
Hehän ovat jo sukulaisuuden kautta lasten elämässä. Kummeiksi valitaan niitä jotka ovat todella läheisiä - huom, kaikki sukulaisethan EIVÄT ole oikeasti kovin " rakkaita" ...
saa " jämäkummit" . Silloin pyydetään sukulaisiakin :)
Emme ole kauhean läheisiä olleet, mutta aiemmin olimme ainakin sisaruksia. Kun sitten ei pyydetty kummiksi, niin etäännyimme toisistamme aika tavalla. Minä olin viimeinen, joka sai lapsia ja siinä vaiheessa en enää liittänyt lapsia luterilaiseen kirkkoon. Jos olisin edelleen kuulunut luterilaiseen seurakuntaan, en tiedä, olisinko pyytänyt sukulaisiani kummiksi. Enää en ihmettele mitään, mitä heidän puoleltaan tapahtuu. Vanhemmiten vain kasvamme erillemme entistä enemmän.
minunkin veljestä tuli outo kun sai perheen, ei olla missään tekemisissä. Kummiksi kyllä ottivat, mutta välit meillä on huonot. Vastaavasti veljeni on yhden meidän lapsen kummi ja ei juuri koskaan muista kummilastaan. Itse en ole sortunut samaan vaan muistan aina syntymäpäivinä, jouluna ym. häntä.
Tuossa joku ihmetteli sitä, että jos ap on ateisti ja veli ei ole. Meidän perheessä oli siten, että minä olin uskovainen kristitty ja sisareni kuuluivat luterilaiseen seurakuntaan tavan vuoksi. Ateisteiksi he olivat muuten julistautuneet jo vuosia aiemmin. Kai minä sitten olin liian uskovainen hoitamaan kummin tehtäviä:)
Etenkin kun veljesi vaimon sisarukset ovat kuitenkin kummeina... Varmaan loukkaantuisin.
MIKSI sukulaisuus olisi VELVOITE? Kummiudelle tai muullekaan?
Taitaa veljesi olla enemmän irti noista pakkokuvioista kuin sinä!
Olisi tosi rasittavaa päättää kummeja tyyliin " jos pyydetään tuo, niin sitten pitää pyytää tuokin tai se loukkaantuu" .
enkä ymmärrä miksi ap:kaan loukkaantuisi. Se on heidän elämänsä ja heidän ratkaisunsa ja heidän perheensä.
Minä käsitän kummiuden niin, että halutaan sitoa lapseen joku " ulkopuolinen" . Meillä kakarat ovat tädillään hoidossa ja muutenkin tekemisissä paljon enemmän kuin kummiensa. Ja sama pätee myös toisin päin.
joten tässä suhteessa tasavertaisuus ei ole toteutunut.
koska joissakin junttipiireissä " se on tapana" ?
vai että olisi " nätimmän näköistä" ?
tiedätkö että tollaset ulkoiset syyt ovat aivan naurettavia.
naisen suvusta ja ystäväpiiristä.
En halua enää kenenkään kummiksi!