Ihmettelisitkö, jos ainoa veljesi ei pyytäisi sinua kummankaan lapsensa kummiksi?

että kummit on yhdessä sovittu, koska yleensä lasten vanhemmat niin tekevät... ja että veli on preferoinut vaimon porukoita.

Elämässäni on niin paljon puuhaa etten ehdi takertua muiden ratkaisuihin.

Meidän lapsilla on vain yksi täti. Olisi mielestäni epäreiua, että hän olisi vielä lisäksi jollekin lapsista kummina. Tädin hommissa on ihan tarpeeksi ja näin tilanne on tasapuolisempi kaikille. Jos vanhemmilla on useita sisaruksia, tilanne on varmaan toinen.

JOs on niin sitten en yhtään ihmettele miksi ei pyydä sua mun mielestä on hassua että sinä olisit veljesi lapsen kummi ja hän sinun lapsesi...



Onko sillä kummiudella nyt jotain merkitystä? Sinähän kuitenkin olet niiden lasten täti.

Mun kummit ei ole ollut koskaan mitenkään tärkeitä mulle, samanlaisia tätejä ja setiä kun muutkin sukulaiset.

yhteytta

Minä halusin lapselleni kummit (sehän ei ole vain kristillinen perinne...). Näen kummiuden erityisenä luottamuksen osoituksena. Tädiksi, sedäksi/enoksi tulee automaattisesti, mutta kummiksi pyydetään.

Minulla ei ole niin hyvää ja laajaa ystäväpiiriä, että olisin sieltä kaikkia kummeja kelpuuttanut. Vain yksi ystäväni sai tuon kunnian. Lisäksi lapseni kummeina on serkkuni, siskoni ja veljeni.



Huomioikaa tämän tyyppiset tilanteet kun arvostelette näitä " junttiperheitä" jossa kummit pyydetään suvusta.

Mäkään en ole sisarteni ja veljieni lasten kummi. Mulla on Ykasi veli ja kaksi siskoa joiden kaa olen todella läheisissä väleissä. Silti en ole kenenkään heidän lasten kummi. Ainoastaan yski sisareni on minun lapsen kummi.

Omalla lapsellamme on kummeina molempien puolelta 1 sisarus ja lisäksi yhteinen tuttavapariskunta. Eli hänellä on 4 kummia. Tämä ystäväpariskunta on sitten sylikummeja.



Seuraavan lapsen kohdalla otetaan myös 1 sisarus kummankin puolelta ja 1 pariskunta.



Kummin valinta on oikeasti todella vaikea tehtävä. Itselläni on 8 erittäin läheistä ja hyvää ystävää, joista kaikki seurustelevat vakavasti tai ovat naimisissa. Eli kaikki ovat minun asteikollani hyviä kummivaihtoehtoja. Lisäksi miehelläkin on paljon sellaisia kavereita, jotka mielihyvin ottaisin kummeiksi. (kylläkin ovat 1 lukuunottamatta sinkkuja).



Sisaruksistakin on vaikea valita, kun emme halua kuin 2 lasta ja meillä molemmilla on 3 sisarusta. Siis kenet jätämme valitsematta?

Toiseen oli alunperin jo nihkeät välit eikä kummius ollut hyvä ajatus...

että sukulaisuus pysyy, vaikka yhteyttä ei pidettäisikään. Kavereista ei taas tiedä - elämäntilanteet voi heitellä ja yhteys voi katketa totaalisesti. (No voi tietty sukulaiseenkin, mutta on se silti aina sukulainen ja joku osa suvusta ehkä tietää henkilön liikkeistä vaikka välit erkanisivatkin.) Mä oon huomannut kavereista etääntymisen jo siitä, kun itselläni on lapsi ja jollain muulla ei. Tosi vaikea pitää yhteyttä, ilmeisesti ystävyytemme ei ole ollut niin vahvaa tekoa, että kestää erilaiset elämäntilanteet. Onneksi en pyytänyt joitain kavereitani kummiksi.



Tosin en tykännyt miehen suvun puolelta tulleesta painostuksesta pyytää miehen sisko kummiksi. Siis voitteko kuvitella, että appeni soitti miehelleni ja sanoi, että mieheni sisko olis syytä päästä kummiksi! Siinä menee musta kummiuden idea ihan pilalle, kun ruvetaan tolla lailla lobbaamaan. Pyysimme sitten miehen siskon kummiksi, vaikka appeni käytös ärsytti minua ihan julmetusti. Lapselle miehen sisko voi silti olla ihan hyvä kummi, ei tätä tarinaa tarvitse lapselle kertoa. Inhotti kyllä silti.



Mielellään olisimme " säästelleet" ns. hyviä kummeja mahdollisille tuleville lapsillemme, mutta nyt tuli annettua luontevimmat (= omat sisarukset) jo ekalle. Vaik eihän sitä tiedä, tuleeko niitä lapsia vielä.

Kyllä minä vaan ihmettelisin, ihan jo siltä pohjalta, että meillä päin on ollut tapana pyytää setiä ja tätejä kummeiksi. Ja varsinkin jos toisen puolelta niin tehdään, niin miksi ei toisen. Siis ihmettelisin ja varmasti mielessäni myös loukkaantuisin.



Mutta selittäisin asian itselleni niin, että siinä perheessä vaimo on päättänyt nämä asiat, ja hän luonnollisesti kokee omat sukulaisensa ja kaverinsa läheisemmiksi. Kaikki vaan eivät ajattele kovin tasapuolisesti. Ja veli sitten taas ei miehiseen tyyliin ole funtsinut lainkaan moisia pikkuseikkoja, eikä toisaalta ole halunnut aiheuttaa mitään kireyksiä perheeseensä alkamalla vaatimaan yhtään mitään.



Ei siis auta muu kuin nieleskellä omat ihmettelyt ja tunteet.

Miehen sisko varmaan odottaa pääsevänsä meidän tulevan lapsen kummiksi mihensä kanssa, mutta niin ei tule käymään sillä hänen kasvatusperiaatteensa, yms ovat niin kaukana omistamme.



Me pyydetään läheisiä kavereita kummeiksi tälle seuraavallekin vauvalle. Mutta meteli nousee varmasti, me kun ollaan kummeja kälyn lapselle ja meidän suvussa taas kuuluu olla kummeja " ristiin" ...



Mutta suvun mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, kun kerran me vanhemmat ollaan asiasta täysin samaa mieltä.

Omat sisarukseni ovat lasteni kummeja (miehellä ei sisaruksia) ja minä olen siskon lapsen kummi. Toki he kuuluvat lapsen elämään jo siksikin että ovat tätejä ja enoja, mutta kummius on mielestäni kunniatehtävä ja näin osoitamme sisaruksilleni, että ovat meille tärkeitä ja haluamme heidän kuuluvan perheeseemme. Toivotaan että veljesi pyytää sinua seuraavan lapsen kummiksi, jos he siis vielä lapsia joskus saavat.

ilmaistaan kuinka suuressa arvossa heitä pidetään. Sisaruksia jokainen toivottavasti pitää vielä suuremmassa arvossa ilman mitään kummitusjuttuja!!!!

eli, veljesi elämä pyörii vaimon pillin myötä.

En pahottaisi mieltäni jos kukaan sisaruksistani ei pyytäisi minua lapsensa kummiksi, vaikka meillä esikoisen kummina on minun siskoni ja mieheni hyvä ystävä. Kakkosta odotellaan syntyväksi elokuussa ja kummit mietitty valmiiksi ja tälläkertaa toinen siskoni ja yhteinen ystävä saa kummin tittelit. Kummin ei tarvitse olla sukulainen, äidin ja isän läheiset ystävät on hyvä vaihtoehto kummeiksi...Onhan sisarukset jo tätejä, setiä ja enoja....ja sitä kautta läheisiä lapsille (ainakin meillä).