Lue keskustelun säännöt.
Heippa te keskenmenon kokeneet!
04.08.2006 |
Mulla oli alkuviikosta km, se oli ensimmäinen sitä laatua... Yksi kaksi vuotias on ennestään. Nyt tuntuu etten pääse millään sinuiksi asian kanssa. Aikaisemmin olen ajateluut, että jos menee kesken niin luonto on hoitanut asian. Mutta nyt kun se osui omalle kohdalle, olo on tyhjä ja pää täynnä kysymyksiä. Unohtuuko tuo asia kaskaan vai pyörittelenkö sitä päässäni aina. Mieli on aika mustana nyt :(
Kommentit (2)
Mulla meni useita viikkoja aika synkissä merkeissä, mutta pikkuhiljaa asia alkoi painumaan taustalle..
Vaikeita aikoja oli mm. lasketun ajan tienoo, ja täytyy sanoa, että nyt heinakuussa kun oli lasketun ajan mukaan " 1v. -synttärit" oli mieli vähän maassa. Meillä nyt kuitenkin muutaman kk:n ikäinen vauva (ja esikoinen).
Eiköhän tuo asia kulje mukana koko elämän, mutta ajan mittaan tuska hellittää.
Anna itsesi surra. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on suruaika ja sinun kuuluukin saada surra, surulla saa asian haltuun.
Menetit elämän, jos se ei tuntuisi pahalta, niin mikä sitten.
Anna itsellesi aikaa, äläkä vaadi itseltäsi tunteittesi vastaista toimintaa. Sydän on päätä viisaampi.
t. 4Xkrt keskenmeno + lapsen menetys