Uskaltaisitko lähteä vakituisesta työpaikasta mielenkiintoiseen projektityöhön?

joten sitten pitää irtisanoutua. Ja sehän tässä ahdistaakin! Eli tässä siis taitaa olla kysymyksessä riskinottokykyni :) Jossitella voi jne että projektin toivottavasti kunnolla hoidettuani voisin saada jopa parempia töitä, ja paremmin palkattuja...Toisaalta, sittenhänvoi käydä niin että putoan 40 veenä tyhjän päälle, eikä töitä enään löydy!

Vakipaikkaa alunperin odotin ihan innoissani, silloin kun vielä toista lasta mietittiin. Nyt siihen on tullut ehdoton ei mieheltä, joten miks sit kituisin tässä boring duunissa. Jotenkin aattelen että kun en kerran saa toista lasta, niin edes mielenkiintoisen työn. Tää nyt on tilitystä...

Saisitko virkavapaata? Jos et niin varmasti jotain löytyy ja noi projektit poikivat uusia juttuja.



Ei kannata jäädä leipiintymään tylsään työhön... meillä on vaan yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata...

Kaipa haluankin vastaavia kommentteja, mieli on ihan uudessa (siis ehkä) duunissa...Mut pelottaa silti, mut oikein kutkuttaa samalla! Kyllä mielekäs duuni on elämässä tosi tärkeä juttu, ainakin mulle. Mikäänhän ei mene tietysti lapsen edelle, mutta elämähän onkin kudelma monenlaisia asioita, ja jos palat loksahtelevat kohdalleen joka osa-alueella, niin siitä mielestäni syntyy todellinen onni, onnellisuus :)

Minäkin olenkin pelkuri... :)



Voisithan hakea jotain muita töitä, jotka olisivat vakihommia!

Eihän sinulle voi olla tarjolla vain sinun tylsä vakityösi ja

epävarma projektityö. Pidä silmät ja korvat auki uusille

haasteille.



Sinänsä tuollaiseen projektityöhön saattaa päästä, vaikka

pitäisikin vakityönsä. Otat vuoden virkavapaan tms. Tosin

siinäkin on pieni riski, että sinut irtisanotaan, kun yrität

palata samaan työhön. Työnantajasi on silloin huomannut,

ettei sinua enää tarvita...



Onnea kuitenkin, teet minkä päätöksen tahansa!

Tämä projektityön mahdollisuus " tipahti" syliini ihan ylltääen, en ole edes haeskellut mitään. Ja päätösten pitäisi olla aika nopeita, menijöitä siihen projektiin varmasti löytyy! Itse asiassa projekti on sitä suuruusluokkaa, että varmasti näkisitte minun nimeni jossain julkisuudessa jossain vaiheessa...Voi hohhoijaa, vaikeita päätöksiä.

Mitä sitä turhaan kärvistelemään koko elämä tylsässä työssä. Projektityön jälkeen kuitenkin löytyy taas jotain haastavaa, mutta kun pysyt samassa työpaikassa, mitää haastavaa et saa aikaiseksi.

Reippaat ihmiset saavat aina töitä. Työskentelen työttömien ja rekrytointien parissa ja tiedän, että työtä kyllä riittää ja ahkeralle löytyy paikkansa. Tärkeintä on, että nauttii työstä jota tekee. Se vaikuttaa jokaiseen osa-alueeseen elämässä.



Niin maailma kuin työelämäkin muuttuu nopeasti, joten koskaan et tiedä, millaisia uusia mahdolisuuksia vajaan kahden vuoden päässä on!



Irtisanouduin itse vakityöstä kolmen kuukauden pestiä varten....työt jatkuivat kuitenkin ja nyt olen ollut jo pari vuotta ko. töissä. Elämäni paras ratkaisu! Luota itseesi!

jos projekti on todella iso ja merkittävä on se varmasti 1,5v jälkeen uutta työtä etsiessäsi huomattavasti suurempi meriitti cv:ssä kuin tasainen työura saman firman palveluksessa.



t. yksi tänään irtisanoutunut

Onko tämä " julkisuus" ainoa asia, joka projektissa sinua oikeasti kiinnostaa? Loppujen lopuksi harvan ihmisen nimi jää julkisuudesta mieleen, kun maailma on täynnä erilaisia projekteja...

Minäkin olen mukana kansainvälisessä projektissa ja tottakai julkisuus tuo työhön oman mausteensa, mutta silti en uskaltaisi vaihtaa vakityötä määräaikaiseen projektiin. Mitä sitten, jos uusi työ ei vastaakaan odotuksiasi/kuvitelmiasi?

Vierailija:

Itse asiassa projekti on sitä suuruusluokkaa, että varmasti näkisitte minun nimeni jossain julkisuudessa jossain vaiheessa...

että oliskohan ip ihmisillä erilaisia mielipiteitä kuin ap ihmisillä...? Ja tohon edelliseen on sanottava että ei ole julkinen työ, eikä julkisuus kiinnosta, kuvailin lähinnä projektin kokoluokkaa sillä.