Olen peloissani poikani puolesta:(

Alussa varaat opelta ajan ja keskustelet tästä arkuudesta. Sovitte yhdessä miten sitä voisi lievittää. Saattaa myöskin olla että jo ihan itsestään alkaa helpottamaan kun näkee että kaikki muutkin tekee vaikka välillä epäonnistuukin. Nyt vaan paljon rohkaisua peliin ja onnistumisista, pienistäkin, iloitsemaan.

Ei niitä avustajia helpolla saa, joten jo joku sen saa niin se on myös todella tarpeellinen jotta lapsi siellä koulussa pärjää.





en nyt osaa tähän vastata muuta kun toivottaa lapsellesi hyvää koulun alkua ja toivoa että kaikki sujuu.

Ymmärrän hyvin että huolehdit hänestä, mutta sinun on pakko antaa lapsesi elää oma elämä itse. Eli meillä ainakin opittiin pyörällä ajamaan kun sen opetti joku muu kuin minä. Ymmärsin tuossa jossain vaiheessa että huolehdin lapsestani ihan turhaan. Sitten kun annoin hänelle " vapautta" ja lakkasin stressaamasta niin poika otti ison askeleen eteenpäin. Yritin tavallaan tehdä liikaa lapseni eteen ja hän vaistosi minun pelkoni asioista ja alkoi siten itsekin pelkäämään.

Mun neuvo on että ota itseäsi niskasta kiinni ja luota että poika osaa itsekin. Huomaat kuinka paljon lapsi oikeasti osaa ja tekee kunhan ilmapiiri on luottavainen.

Kyllä oli noloa kun äidin mielestä olin niin ujo ja kehittymätön että avustajan tarvitsin ja muut sitten kiusasivat imettäjästä ja vaipan vaihtajasta=(



Ikinä en sitä helvettiä omalle tahdo! Ainakin haluan ensin yrittää ilman ennen kuin asiaa harkitsen. Mistä sitä tietää kuinka hyvin hiljainen jääräpääkin pärjää kun saa itse opetella?

Toivottavasti onnistuu hyvin käytännössä. Eskarissa oli eri juttu, kun niitä tätejä tapasi päivittäin, niin oli helppo puhua milloin vain.



Kakkoselle tiedoksi, että avustajasysteemi toimii nykyään niin, ettei hän ei auta " räikeästi" yhtä lasta, vaan on vähän niinkuin kaikkien apuna siinä samalla. Tämä tosin edellyttää, että apua tarvitsevia on useampia kuin yksi, jotta avustajaa ylipäätään luokkaan hankitaan.

Joo, minäkin olin (ja olen edelleenkin) sellainen jääräpää, että jos en jotain osannut heti, niin sitten ei ollenkaan. Jos yhtään osaan kuvitella mitä poikasi mielessä liikkuu, niin älä hyvä nainen ainakaan avustajaa sille hommaa!! Tylyä sanoa, mutta siperia opettaa... Kun poikasi näkee koulussa, kuinka monet muut osaavat ajaa polkupyörällä ja vaikka mitä, niin lyön vaikka vetoa, että kohta teillä kotona harjoitellaan muutamiakin taitoja. Sitten kysytään vanhemmilta ihmissudetaitoja: ei saa olla liian auttavainen, mutta pitää kuitenkin auttaa, eikä varsinkaan saa sanoa että " mitäs minä sanoin" . Pitää kestää kiukunpuuskat, kun kaikki ei kuitenkaan heti onnistu. Pitää ylipäätään yrittää hoitaa homma siten, että poika ei koe menettävänsä kasvojaan teidän vanhempien silmissä ja että hän kokee ITSE onnistuneensa.

Voi olla, että tulkitsen poikaasi väärin, kirjoittamasi kappale pojan luonteenpiirteistä vain sopi itseeni kuin nakutettu. Tsemppiä vaan, hyvä siitä tulee! :)

Vierailija:

Poikani on melko hitaastilämpiävä ja ujo luonteeltaan, mutta toisaalta sellainen jääräpää, että jos tulee epävarmaksi jossain asiassa, kieltäytyy ykskantaan sitä tekemästä. Hän ei vielä myöskään osaa kaikkia taitoja, mitä kaikki muut tuntuvat osaavan, pyöräilyä, uimista jne. Tämä johtuukin edellämainitusta jääräpäisyydestä paremman sanan puutteessa.

Opettajien mielestä lapsi on hankala, yteityökyvytön ja ihan selvästi siinä on vikaa. Paikallisen koulupsykan mielestä on ihan lastenpsykiatrisen tarpeessa ja lastenpykiatrisessa sanottiin, ettei mitään vikaa on vain arka ja haluaa ennekoida tilanteet itselleen sopivalla tavalla.



kavereita on paljon ja on vanhemmiten tullut todella sosiaaliseksi, mutta edelleen on arkuutta mm ilmoitti ettei lähde 6 luokan leirikouluun ja päätös pitää kuulemma..



ekaluokalle meno oli yhtä h...ttiä poika roikkui kiinni ilman äitiä ei uskaltanut jäädä tutustumiseen jne.



ja avustajaa ei ole hällä ollut iinä opiskelussa on varmaan keskitasoa jossain keskitason alapuolella.

kyllä sen päättää psykologit ym kenelle se annetaan. En kyllä yhtään ihmettele että sinulla on se avuastaja ollut!



T.4

...en tiedä missä päin maailmaa asustelet, mutta täällä (Helsingissä) lapset ovat kyllä sen verran avarakatseisia, että ei kiusata. Vai onko sitten nykylapset suvaitsevaisempia...No, joka tapauksessa poikani oli samanlainen muuten kuin ap kuvaili, vaan ei ollut ujo. Vaati vain hirvittävästi eskarissa aina huomiota tädeiltä ja minulle suositeltiin, että hakisin häntä integroituna oppilaana ekaluokalle. Siis ihan normaali opetukseen. Poika oli kuitenkin erittäin lahjakas, joten erityisopetuskaan ei ollut se oikea. Integroituna koulu sai kouluavustajan, joka oli 9 h viikossa poikani luokassa. Istui vaikka vieressä, jos muuten ei opiskelu kiinnostanut. Olen ollut käytäntöön todella tyytyväinen, koulu sujuu loistavasti ja nyt kolmannelle mennessään poika on jo niin " iso" , että ei tarvitse enää integroitua opetusta.

Olen luokanopettaja ja ei eka- ja tokaluokkalaiset todellakaan tiedä ketä varten avustaja luokassa on. Mun oppilaat ainakin sanoivat avustajaa apuopeksi. Hän avusti tietysti kaikkia muitakin apua tarvitsevia eikä vaan sitä yhtä.

On totta, että minä saan itsekin rukata suhtautumistani poikaani. Olen aivan taatusti ollut ylisuojelevainen jossain määrin ja kuten ylipäätään käy selväksi, minun on vaikea luottaa, että hän pärjää omillaan:( Olen tietoinen tästä ja teen kyllä työtä, jotta oma käytökseni ei näitä tunteitani pojalle kavaltaisi! Kuten joku mainitsikin, lapsilla on kuitenkin hyvin tarkka vaisto sellaisen suhteen.



Osaltaan tässä on vaikuttanut paljon sairastellut pikkusisko, joka käytännössä on vienyt aikaa veljeltä. En nyt sanoisi, että kovin suuressa määrin, mutta emme ole nyt kesän aikana panostaneet juuri tuollaiseen pyöräilyn opetteluunkaan niin paljon, kuin poikani tarvitsisi, hän kun ei oma-aloitteisesti pyörällä aja. Ehkä sekin tosiaan helpottaa, kun näkee, että kaverit osaa. Ainakin toivon näin ja myös, että esimerkin saaminen parantaa muutakin osaamista!



Kiitos teille, jotka rohkaisitte:)



ap, joka oli myös seiska

meillä opittiin pyörällä ajo tänä kesänä ja poika on siis nyt aloittamassa koulun. Apuun tuli pari hyvää kaveria jotka osaavat jo ajaa. He ihanasti kannustivat ja rohkaisivat poikaa ja siitä se lähti, ihan kerrasta. Meillä oli kyllä hyvät suojat säärissä ja käsissä, mutta muuten luotin siihen että poika pystyy. Sanoin aina kun kaatui että niin olen itsekin pienenä tehnyt ja ilman kaatuilua ei opi.

Joka asiassa kannattaa kääntää ne epäonnistumiset positiivisiksi, se osaltaan vähentää pelkoa. Eli älä vaan maalaile pelkoja etukäteen lapsen mielikuvitukseen siitä miten voi käydä. Esim. kun menee kouluun niin älä puhu että nyt olet niin iso ja sun pitää tehdä kaikki itse, vaan kerrot kuinka on hienoa että pääsee kouluun muiden kavereiden kanssa oppimaan hienoja juttuja. Lapsi kyllä itsenäistyy mutta meillä ainakin kun puhuttiin mitä pitäisi osata kun menee kouluun, niin siitä tuli sellainen peikko että poika ei halunnut " vanheta" . Kuvitteli että kun menee kouluun niin joutuu tekemään itse ruoat ja kaikki ettei äiti enää hoivaa. Siinä huomasin kuinka se pieni pää kääntää asioita ihan hassusti, sillä me vaan puhuttiin että kun menee kouluun niin kakkapylly pitää itse pyyhkiä ja että voikkoleipä voidellaan itse .-)