Lue keskustelun säännöt.
Argh.. Mikä kumma mua vaivaa..(mies asiaa)..
16.08.2006 |
Siis olen aina ollut helposti ihastuvaa tyyppiä. Mutta nyt menee ihan yli ymmärryksen. Olen ollut pian 6 vuotta naimisissa, alle kouluikäisten lasten äiti. Koko avioliiton aikana en ole vilkaissut vieraita miehiä, siis en ole tuntenut ihastusta kehenkään.
Nyt sitten keväästä asti on ollut ihan tajutonta. Ensin ihastuin pomooni!!! siis ihan kamala pomo, ok näköinen mutta polttaa tupakkaa solkenaan ja inhoan yleensä sellaisia. tätä ihastusta kesti varmaan kuukauden no sitten se jäi. sitten tuli eräs toinen miespuolinen kolleega ihastus. tätä meni muutama viikko. nyt olen ollut 4kk pian ihastunut erääseen mieheen...haluaisin koskettaa häntä ja hän on pyytänyt kahville ja olen ollut pari kertaa...mutta nyt pelottaa että jospa tämä ihastus menee pidemmälle... hänellä on tyttöystävä ja nämä kahvittelu hetket on ollut lähes työjutuista puhumista... apua.. sekoanko kohta!
olenko ainut? miten tästä selviää vai selviääkö?
Kommentit (5)
seksiä on pari kertaa viikossa...tosin sellasta päivittäisiä halauksia tms hellyyttä on vähemmän...
ehkäpä se kuuntelu kumppani siellä kotona puuttuu..siitäkös tämä kaikki johtuukin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kanssa yhdessä 7 v, naimisissa 5, yksi lapsi, ihan normaali suhde. Etenkin viime keväänä oli just tuollaista, " ihastuin" ihan kummiin tyyppeihin ja leikittelin kaikenlaisilla ajatuksilla ties mistä tyypeistä.
Uskoisin että tämä on kuitenkin normaalia. Kaikki avioliitto- ja parisuhde-ekspertit sanovat aina, että ihastumiset kuuluvat ihmissuhteeseen. Epänormaalimpaa olisi mun mielestä, jos ei ikinä ihastuisi kehenkään, sehän kertoisi että toimii ja käyttäytyy kuin kone eikä elävä, biologinen ihminen.
jos et kotona saa sitä hellyyttä ja koskettelua niin pian haet sitä muualta.
ole varoivainen ettei tuo pian muutu todeksi, jos et halua avioliittosi kärsivän. vai toivotko ehkä salaa kuitenkin että sinulla olisi jotain vipinää? mieti tarkkaan omaa suhdettasi ja halujasi.
Ja se oli ainoa syy, joka auttoi mua jaksamaan eteenpäin jumahtaneessa parisuhteessa. Olin jo vakavissani laittamassa eropapereita menemään. Tuo pieni yhdenillanjuttu antoi jotenkin potkua ja energiaa ja ajatuksia siten, että nyt on mennyt puolitoista vuotta ihan suht ok miehen kanssa ja keväällä menimme parisuhdeterapiaan.
onko ongelmia, vai väljähtynyt suhde? tuskin olette ihan ylionnellisia jos tuollaiset tunteet velloo päällä. saatko kotoa kaipaamaasi hellyyttä?