Lue keskustelun säännöt.
Tulen hulluksi!
03.08.2006 |
En saa puhuttua järkeä tuolle miehelle! Mies on muusikko, ei elätä sillä itseään mutta mieltää sen työksi eikä suostu tekemään muita töitä ohessa tuodakseen rahaa perheelleen. Perusteena ajanpuute: kaikkeen ei voi revetä kun keikkailu, treenit vie niin paljon aikaa ja ei ole varaa olla jatkuvasti soittamatta jos meinaa kehittyä ja saada joskus sen OMAN STUDION pyörimään ja levyprojektit tuottamaan. Miehellä on suhteita moniin nimekkäisiinkin artisteihin jotka elävät työllään joten semmoinen pieni luottamuksen kipinä sinänsä, mutta mies ei ole kyllä kovin yrittäjätyyppiä..musiikki sattuu vaan olemaan intohimo hänelle ja muuta ei osaa mielestään.
Mies on siis virallisesti työttömänä ja minä äityspäivärahalla(lapset 3v10kk ja 8kk) ja jatkuvat treenimatkat kuluttavat meidän minimi-varoja. Olen koittanut kaikin keinoin houkutella miestä tekemään tilapäisesti jotain muutakin hommaa, mutta miehellä niin monta rautaa tulessa ettei ehdi kuin vastailla puheluihin koko ajan kun ihmiset hiillostavat saattamaan projekteja/äänityksiä loppuun. Reilu 5 vuotta olen nyt sivusta seurannut noita " bisneksiä" mitkä ei ole vielä tuottaneet juuri mitään rahallisesti. Mies vakuuttaa kyllä että saa homman vielä pyörimään rahallisestikin. Pelkään vaan että jos koko elämä tulee olemaan vaan yhtä kituuttamista oikeasti ja kaikki rahat menee vaan miehen reissuihin ja minä saan tyhjätaskuna raataa kotona lasten kanssa. En voi olla oikein hyvällä omallatunnolla kotona lasten kanssa. En ole nauttinut lasten kanssa olemisesta juuri yhtään kun koko ajan raha-asiat stressaa.
Mies koittaa työkkärin kautta järkätä jotakin koulu-avustajahommia kuiteskin...minun painostuksesta. Aina pitää eka minulta mennä hermot ennen kuin mies herää siihen ettei me pärjätä pitemmän päälle noilla hikisillä tuilla!
Kommentit (15)
Mies kun pyrähtää heti kun puhelin pirahtaa. Ei kauheasti suhdetta lähennä ainakaan. Mitään aikatauluja ei pysty edes miettimään loppujen lopuksi. Masentaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota. Se on raskasta.
Itse miellän sen niin, että minun on vain hyväksyttävä, että toinen elää omaa unelmaansa todeksi - ainoa elämänsä, hänellä on siihen oikeus - ja sitten vain päätettävä, hyväksynkö hänen valitsemansa elämäntavan vaikutukset omaan elämääni ja omien unelmieni toteutumiseen tai kariutumiseen.
Näyttäisit samalla miehellesi esimerkkiä.
Ilman koulutusta aika hikistä...Töihin koitan pyrkiä...mitä tahansa kunhan vähän kohenisi elintaso. Edes VÄHÄN. Rankkaa tulee olemaan varmasti kun itse joudun organisoimaan lasten hoitoon viemiset ja työmatkat kun ajokorttia ei ole. Asutaan laitakaupungilla joten ei niin kovin yksinkertaista, mutta kaikkeni tietty teen vaikkei ruusuista olisi. Käytännössä joudun tekemään duunia miehenkin edestä + kotihommat päälle. Henkisesti tulee olemaan rasittavaa jos siis töihin pääsen.
ap
Mies ei voi esim. käydä yksin kaupassa ilman minua kun ei ole varaa nostella paljoa. Joutuu aina pakkaamaan kauppareissuille koko lössin mukaan että saan nostettua rahaa. Olisi joskus kiva jos joku muukin olisi vastuussa ostoksista, mutta ärsyttää kun ei ole edes varsinaista halua yrittää meidän eteen. Minä saan luvan mennä paskaduuneihinkin ja se ei varmaan miestä hetkauta..päinvastoin helpompaa hänelle kun tuon rahaa taloon. Sitten vasta hänellä onnenpäivät koittaakin. En haluaisi ajatella noin negatiivisesti mutta tulee vaan mieleen pelkkää skeidaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankalta kuulostaa, mutta suosittelen silti töiden hakemista. Saat rahaa ja uusia virikkeitä ja " löydät itsesi" . Kodin ei tarvitse olla tiptop, kunhan jaksat olla lasten kanssa töiden jälkeen. t. 5
saa kun ottaa näitä boheemeja taiteilijoita puolisokseen....... sitä kun ei arjesta selviä pelkällä taiteilulla... rahaakin tarvitaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olethan varmaan jo ennen lapsia ollut perillä miehen työstä, elintavasta ja perheenne taloudesta? Vähintään ihmettelen sitä, miksi olette tehneet toisenkin lapsen, jos ei talous ja lastenhoito ole kunnossa/tasapuolista?
Lisäksi miestäsi nyt et voi syyttää omasta kouluttamattomuudestasi tai siitä, jos et saa työtä...
Minäkin kehoittaisin sinua kuitenkin etsimään töitä (kyllä niitä tekevä aina saa, jos ei ole nirso)...Sillä tavalla pääset välillä pois kodinhoito-arjesta, laajennat identiteettiäsi ja kohotat itsetuntoasi, samalla saatte vähän rahaa perheen käyttöön. Kyllä minä myöskin kehottaisin keskustelemaan todella vakavasti miehen kanssa raha-asioista ja tulevaisuudesta ja perheen velvollisuuksien jakamisesta. Minä en ainakaan maksaisi penniäkään miehen menoista, mikäli sama juttu vain jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen (väliaikaisesti voisin hyvin tukea kumppaniani, esim. jos opiskelisi tms. tähtäisi johonkin)...Eiköhän tuo juttu ole nyt jo nähty jos sitä on viisi vuotta katseltu, pistä siihen piste. Miehesi ei tule omasta aloitteestaan asioita muuttamaan.
Riippuu tietysti myös vuokrasta ja lasten lukumäärästä. En lukenut ap:n tekstiä niin tarkkaan, että muistaisin lasten lukumäärän.
Minä olen juuri nyt työtön ja mieheni on kansaneläkkeellä. Jotta minun rahallisesti kannattaisi mennä töihin, niin minun täytyisi saada palkkaa 3.500 euroa. Laitan tuon aina työhakemuksiini ja jostain syystä en ole saanut työpaikkaa:) Meillä on hurjan kallis vuokra-asunto, mikä tietysti nostaa asumistuen määrää ja se taas nostaa ansiosidonnaisten tukien määrää.
Ainoa, mitä miehesi kannattaa tehdä, on hakeutua työllisyyskoulutuksiin. Silloin tulot nousevat noin 170 euroa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma vaan on kun en saa aikaa enkä mahdollisuutta toteuttaa taitojani. Minulla on selkeästi enemmän sellaisia tuottavia suunnitelmia kun osaan ommella ja toteuttaa konkreettisia tuotteita. Minun unelmani olisi toki myös päästä tekemään sitä missä olen hyvä. Miehellä ne kaikki ovat vaan teoreettisella tasolla olleet vuosia...Sen takia en osaa mieltää musiikkia tuottvaksi yritystoiminnaksi ellei mene sitten ihan massalinjalle...halvalla ja nopeasti kyhättyä tusinapoppista joka myy kuin häkä ja siihenhän ei mies arvonsa tuntevana lähde vaan tekee paljon taustatyötä ja aikaa vaativaa musiikkia todella suurien kokoonpanojen kanssa, joten palkkiotkin jakautuvat monen ihmisen kesken, jäävät todella pieniksi siis. Jos mies pääsisi esim. dj:ksi vakituisesti johonkin klubille tai sitten vaikka radiohommiin niin olisi onnenpotku. Siihen miehellä olisi täydet mahikset, mutta ongelma on juuri se kun mies haalii liikaa projekteja...tai miestä pyydetään kaikkeen ja kiltisti suostuu. Sitten tuskailee kun ei ehdi tekemään kunnolla mitään loppuun ja kaikki projektit venyy eikä siten tuota mitään. Onhan se totta että musiikkialalla jos meinaa pärjätä niin pakko olla monta rautaa tulessa jos joku hommista kuseekin. Niin se vaan menee... Suomessa vaan musiikin arvostus on niin surkeaa että pakko siirtyä ulkomaisille markkinoille missä miehen taidot tulisivat oikeuksiinsa. On tämä vaikea tilanne kun yhtäkkiä joutuisimme vaan lähtemään jonnekin Britteihin ja kielitaitonikin on mitä on. :/ Pelottaa itseäni vaan...Sillä vaihtoehdolla vaan mies koko ajan leikittelee. Lapsille olisi aika iso muutos suhtautua uuteen paikkaan, mutta tilanne vaan sanelee ellei Suomessa ala sitten näkyä menestyksen merkkkejä.
En ole nirso työn suhteen. Olen itse valmis tekemään ihan mitä vaan että tullaan toimeen. 2 lasta on tehty yksinkertaisesti kun haluttiin 2 lasta kohtuupienellä ikäerolla. Kai siihen oikeus on? Ja mies on kuitenkin yrittänyt kaikkensa sillä sarallansa missä parhaimmillaan. Ei mies ole kuitenkaan mikään välinpitämätön ja tiedostaa tämän tuskallisen asetelman. Ihana mies muutoin, mutta on valinnut vaan harvinaisen " vaikean" alan.
ap
kun on niin ihana mies.... tyydy kohtaloos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä olenkin täynnä energiaa ja toivoa mutta välillä täysin maassa. En pysty pitämään sisälläni enää kaikkea vaan pakko jonnekin purkaa. Olen koko ajan niin yksin ja varsinaista tukiverkostoa ei ole. Sekin auttaisi paljon. Yksi ystävä asuu samassa kaupungissa mutta tuntuu että pitempi välimatka tulee puolin ja toisin kalliiksi reissata pienillä varoilla. :/ Kaikki normaalit extrat karsiutuu pois elämästä ja jäljelle jää vain se pakollinen. Henkireikää vaikea löytää.
Töihin kai pakko yrittää kun ei tässä kituuttamisessa ole enää järkeä.
ap
Onko sinulle siis ongelma se että 1 tulonne on huonot 2 miehesi työtilanne on epävarma?
Aika harva ammatti on kuitenkaan 100 varma ja ilman todella hyvää koulutusta ei se palkkakaan nyt niin päätä huimaava ole. Ilmeisesti odotat jotakin ihmeellisen hyvää tulotasoa. Ole realisti, sellaista ei kovinkaan monella ole.
Toisaalta jos puretaan toisesta päästä. Eli mietitään tekeekö varma työ ihmisen onnelliseksi? Tekeekö hyvä palkka ihmisen onnelliseksi?
No ei luovaa ihmistä ainakaan jos siinä työssä ei saa käyttää lahjojaan ja toteuttaa kutsumustaan.
Kaikki luovan alan työt on epävarmoja, tulot epäsäännöllisiä. Siihen on sopeuduttava jos muuten haluaa elää hyvää onnellista elämää saaden tehdä mitä rakastaa.
Jos miehesi lähtisi siitä nyt muualle töihin hän voisi masentua pahastikin. Tiedän omasta kokemuksesta.
Yritä olla positiivisempi. Näet tilanteen jotenkin tosi onnettomana ja mahdottomana.
Muutto ulkomaille ei ole lapsille mikään loppu vaan mahdollisuus oppia uusi kieli ja kulttuuri. Kyllä sinäkin sen kielen vuoden sisällä opit niin ettei kukaan tiedä oletko ulkomaalainen vaiko britti.
Voit tosiaan hakea itsellesi töitä, vaikka osa-aikaista. Tai sitten haet apurahaa omille töillesi. Kaikki on mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan vaan minimiäitiysrahan(vähän päälle 300e) + lapsilisät(200e) ja tietty vanhemmasta lapsesta hoitotuen päälle(jotain alle 100e)...Mies saa työttömyysrahaa verot miinustettuna yhteensä about 480e/kk ja siitä menee pari sataa vuokraan loput kattaa asumistuki.
Anoppi joskus sanoikin että miehen on annettava tehdä mahdollisimman pitkälle noita musiikkihommia kun hän pelännyt itse että mies masentuisi muuten vakavasti. Joskus mies tilittänyt suoraan äidilleen miten kova olen ollut häntä kohtaan, vaikka olen vaan ollut suora! Aika paljon olen joutunut joustamaan kuitenkin että saa kiitellä kilttiä luonnettani kun jaksanut näinkin monta vuotta! Miehen äiti epäillyt miehelläni myös aspergerin oireyhtymää kuten myös itsekin kun joskus tuntuu niin päättömiltä kaikki suunnitelmat ja mistään ei tule mitään vaikka hienolta suunnitelmat kuulostaakin. :/ Kuin jostain komediasta koko kaaos.
ap
Mies on aika avainhenkilö monessa projetkissa joten ei voi ottaa mitään vapauksia. On mentävä vaan kun muut käskee ja mies antaa aina muille kuvan että meillä menee hyvin. Puhuu lapsista yms...Kotona on ihan hyvä isä...aina kun vaan hetkisen ehii piipahtamaan. Viikkojen reissuamiset on vaan tosi rankkoja minulle. Käytännössä tunnen olevani vaan yksinhuoltaja.
Kun tapaan miehen tuttuja musiikin parista niin tulee jotenkin semmoinen tyhjä olo. Minulla ei ole koskaan mitään kerrottavaa elämästäni kun olen vaan puoliso joka häärii vaan kotona ja koittaa tinkiä kaikesta. Välillä iskee suorastaan viha kaikkea musiikkia ja kulttuuria kohtaan kun miellän sen aina tähän paskaan kohteluun ja identiteettini romahtamiseen. Kun tapasimme miehen kanssa alkujaan niin se rakkaus musiikkiin ja kulttuuriin tietty yhdisti ja teki suhteesta intohimoisen. Oltiin kuin paita ja peppu. Nyt oma luomisen vapaus on nollassa ja olen vaan kotijuhta...Yksin pitkiä aikoja. Pian reissut tulevat ulottumaan ulkomaillekin..Mitenkähän jaksan sitten?
Onkohan mitään sopuratkaisua tilanteeseen että kaikki olisivat tyytyväisiä ja ei tarvitsisi kuitenkaan miehen tinkiä hänelle tärkeästä työstä?