Lue keskustelun säännöt.
Kun ero tulee lapsen ollessa pieni?
02.08.2006 |
Aviomieheni otti ja lähti kun muksu oli 1v. 1kk, sai perhe-elämästä tarpeekseen, oli itse 24v. ja halusi kovasti lasta mutta myöhemmin paljastuikin täysin kykenemättömäksi kantamaan moista vastuuta. Lapsi oli kiva tasan niin kauan kuin jaksoi olla hyväntuulinen ja sellainen " juttelija" . Eropäätöksensä jälkeen palasi takaisin äitinsä helmoihin eikä silti ole osannut hoitaa raha-asioitaan vaikka käy töissä - tosin palkka on huono. Meillä on edelleen yhteinen asunto (myynnissä) minkä lyhennyksiä hoidamme puoliksi. Soitinpa eilen pankkiin ja selvisi että lyhennyksiä ei ole hoidettu kevään jälkeen edes korkojen osalta (menevät miehen tiilltä), vaikka itse olen aina rahan ko. tilille siirtänyt silloin kun lyhennysten kuuluisi mennä.
Mutta tuossa siis vähän taustatietoja.
Nyt tilanne alkaa olla se että olen ihan kypsynyt elämään yksin lapsen kanssa.. Haluaisin jo jonkun kumppanin rinnalleni.
Kuitenkin mielessä kalvaa sata kysymystä, mm. onko tämä " sopivaa" näin pian kun virallinen avioero astuu voimaan kuukauden-parin päästä? Ajatuksenani oli siis laittaa ilmoituksia esim. deittinettiin tms. " Yh" :lla (meillä yhteishuoltajuus mutta tuohan se on se yleisin nimitys) kun ne tsäänssit sinkkumarkkinoilla eivät ole parhaat mahdolliset. Kuitenkin olen itse sosiaalinen ja avoin ihminen enkä haluaisi yksinkään loppuiäkseni jäädä. Ikää itsellä kuitenkin vasta 25v.
Myöskin haluaisin lapselle " isäpuolen" ja miehen mallin mahdollisimman pian.
Mielipiteitä?
Kommentit (9)
Kuka mies edes yrittäisi, kun vanhakaan mies on tuskin ehtinyt kävellä ulos? Kuulostaa aika epätoivoiselta noin äkkiseltään.
Ei välttämättä kannata rynnätä suinpäin uuteen suhteeseen. Etenkin lapsen ollessa kuvioissa tulisi edetä rauhallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että koska on se oikea aika ja mistä sen tietää?
Alunperin ajattelin että en yritäkään saada uutta miestä kuvioihin ennen kun asunto on saatu myytyä=itsellä uusi elämä. Kuitenkin asunnon myyminen on viivästynyt nyt kun viimeisin ostaja yllättäen perui kaupat ja asunto on ollut myynnissä jo 4kk. Yksinäisyys on minulle myrkkyä, en ole koskaan sitä osannut. Onko väärin lähteä " haku päällä" liikenteeseen nyt? Tuntuu että jos jään odottamaan niin saankin odottaa
Itsellä niin epätoivoinen olo, ei jaksaisi olla yksin...
Ei kannata. Ei kannata todella.
Itse sitten sain itseäni niskasta kiinni. Ryhdistäydyin ja totesin, että nyt olen vain minä ja muksu ja muita ei edes huolita. Aloitin suorittamaan lukiota loppuun ym. Ja avot, muutama kuukausi niin mies tuli ja kolahti. Eli juuri silloin kun olin vähiten epätoivoinen ja suhteeseen varautunut.
että mitä vähemmän hakee, sitä todennäköisemmin löytää.
Teininä tuli myöskin oltua kovin yksinäinen ja epätoivoinen, mutta heti kun pyysin kavereita järjestämään sokkotreffejä tai laitoin deittinettiin ilmotusta niin johan alkoi miehiä löytymään joka sormelle. Tämä " nykyiseni - kohta eksänikin" löytyi sokkotreffien kautta.
En ole koskaan uskonut että kumppani löytyisi sattumalta. Kun ei käy baareissa eikä ole miespuolisia työkavereita niin ei ne miehet lenkkipolulta tai marketin kassajonostakaan löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat siltä että haluat suhteen vain siksi että sellainen olisi. Mutta mikä syy se on? Millainen mies pysyy sellaisessa suhteessa? Oletko valmis ottamaan kenet tahansa jos jollekulle kelpaat?
Vai olisiko syytä miettiä vähän aikaa rauhassa, MITÄ SINÄ HALUAT ja MIKÄ SINULLE " KELPAA" ? Niin että ryhtyisit suhteeseen miehen (ja persoonan jne) kanssa, etkä vain mihin tahansa suhteeseen.
Kyllä niitä suhteita yh:llekin löytyy, älä sitä sure.
teihin kahteen. Hyvän miehen tapaa sattumalta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kuitenkin ikäiseksenikin sen verran elämää nähnyt että taatusti en ota ketä tahansa. Ja toisaalta olen myös kranttu... Eli haluan kyllä suhteen mutta en voi myöntää että ottaisin kenet tahansa joka vain ottaisi minut.
Lapsenkin kannalta on varmasti parempi, että hengähdät etkä heti ala pyörittää uutta miestä kuvioissa. Uusi ihmissuhde vaatii kuitenkin aika paljon kehittyäkseen edes kutakuinkin syväksi - onko sinulla todella resursseja moiseen? Pidä huoli, ettei lapsesi jää toiseksi.