Millon te tajuatte!!!

täyttää kolme. Opiskelen samalla maisterintutkinnon valmiiksi. Kaksi-vuotias alkaa mankua ulos heti kun päässyt sängystä ulos. Sitten kun tullaan ulkoa sisään se huutaa piirtämistä, muovailua, lukemista, leikkimistä, leikkimistä ja leikkimistä. Päiväunien jälkeen huutaa taas ulos ja puistoon kavereiden luo ja sitten taas illat piirtämistä, lukemista, palapelejä jne...



Lapsi jää mielellään hoitoon sukulaisille ja kavereille. Lapselle olisi tasan tarkkaan hyvä olla esim. 5 tuntia päivässä tarhassa, mutta ei ole meille mahdollista.

Mä en ole ihan samaa mieltä. Mun mielestä 3 v. voisi kaivata jo vähän isompaakin ryhmää.

Miehellä on surkea palkka, mulla opintotuki ja minimiäpraha. Tarvittaessa myydään asunto ja ollaan joitain vuosia vuokralla. Keinot löytyy jos tahtoa on.

Meillä on talous sen verran tiukilla, että emme tulisi toimeen ellemme olisi molemmat töissä. Esikoinen meni hoitoon 1-vuotiaana, kakkonen samoten. Ja meillä ei ole mitään lomia, lähinnä työmatkoilla joskus voimme hieman hengähtääkin, ja tuolloin lapset tietenkin hoidossa.



Ja selvyydeksi, että meillä on yhteinen yritys, ja molempien työpanosta tarvitaan. Eikä lopu työaika klo 16 molemmilla, ei todellakaan.

Sitä paitsi hoitopaikat ovat nykyään niin kiven takana, ettei vanhemmat välttämättä pysty valitsemaan, saatika vaihtamaan päiväkotia, kun lapsi on 4v. Sitäpaitsi minä olen ihan tyytyväinen, kun palaan ensiviikolla töihin äitiysloman jälkeen, että sisarukset saavat olla samassa paikassa. Onpahan pienemmällä isoveli " turvanaan" . Lapseni ovat nyt 4,5v ja 9kk.

Varppina joo myydään uusi omakotitalo ja muutetaan vuokralle ja otan vapaata 3000e/kk-työstä ja myydään 4v vanha kakkosauto ihan sen takia, että lapsi saa olla kolmivuotiaaksi kotona.



Voi haloo...

Vierailija:

Meillä on talous sen verran tiukilla, että emme tulisi toimeen ellemme olisi molemmat töissä. Esikoinen meni hoitoon 1-vuotiaana, kakkonen samoten. Ja meillä ei ole mitään lomia, lähinnä työmatkoilla joskus voimme hieman hengähtääkin, ja tuolloin lapset tietenkin hoidossa.

Ja selvyydeksi, että meillä on yhteinen yritys, ja molempien työpanosta tarvitaan. Eikä lopu työaika klo 16 molemmilla, ei todellakaan.

Pieni eturistiriita siis.

Älä nyt ihan sokeudu vaikka omakehuun meinaatkin tukahtua. *glooriaa kotiäideille*

Ja jollakinhan tässä on itsensä elätettävä. Aikanaan kun valmistuimme, valmistuimme suoraan työttömiksi. Ja sitten keksimme alkaa yrittäjiksi, ja firma alkaa pikkuhiljaa jotenkin jo kannattaa, mutta oma työpanos on suuri (työllistämme 3 henkilöä itsemme lisäksi).

Hei jos itsetunto on noin alhaalla, niin hoh hoh.

Menneeseen kevääseen mennessä olin ollut jotain muuta kuin kotiäiti vain opiskelujeni ajan ja nyt päätin mennä töihin. Ei alennu potemaan huonoa omaatuntoa siitä että aloitin työt. Päinvastoin, olen ylpeä että saan vihdoinkin alkaa kartutta eläkettä!

Kukaan ei heitä kiitä, kukaan ei heitä kehu, ei ole kahvitunteja, ei lomakorvauksia, ei lounasseteleitä, ei ruokatunnilla tehtyjä alennusmyyntilöytöjä... Elämä on heille pelkkää yhtä lapsenhoitoa.

Totta kai nämä tällaiset naiset tulevat tänne av:lle kehumaan itseään muita paremmiksi, ei sitä kukaan muukaan tee. Hyvä jos edes heidän miehensä...

olisi taloudellista pakkoa. Miksi? Koska haluan panostaa uraani. Moni täällä aina vaahtoaa, että kyllä töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Niin ehtii, jos töillä tarkoitetaan mitä tahansa töitä. Minä haluan kuitenkin uran ja haluan antaa lapsilleni mallin, että myös nainen voi olla kunnianhimoinen ja pärjätä omalla alallaan erinomaisesti.



Tämä ei tarkoita, että lapsi olisi nyt pitkiä päiviä hoidossa ja vanhemmat tukka putkella töissä. Ensinnäkin meitä on perheessä kaksi aikuista, kun toinen vie ja toinen hakee, niin päivä ei veny niin pitkäksi. Toiseksi olen työelämässäni aivan alussa ja vielä toistaiseksi tilanteessa, jossa voin hyvin vapaasti päättää aikatauluistani, jäädä kotiin, jos lapsi on nuhainen jne. Mutta tavoite on, että kun lapsi on täysikäinen voin edetä uralla nopeasti (olen silloin alle 45 v.) ja minun alalla ei siinä tapauksessa voi olla vuosia pois töistä.



Omat vanhempamme ovat vielä nuoria ja jaksavat auttaa paljonkin jos on työmatkoja tms. Jos joskus suodaan toinen lapsi aion olla kotona tasan vuoden ja sitten takaisin töihin. Enempää en halua olla pois työelämästä kerrallaan.