Soittaako kukaan/kenenkään lapsi selloa?

joka toivoisi lapsensa soittavan selloa (niin kaunis ääni ja soitin!).

Sellossa huonona puolena koko ja hinta. Tosin alkuvuosina vanhempi tietysti sitoutuu kuljettamaan lasta ja selloa tunnille, mutta isompana voi olla vaikea raahata selloa bussissa tms. Ja sellot maksavat todella paljon.

En ole vielä esitellyt lapselle selloa, voi olla että harrastus lähtee jostain muusta soittamisesta (ei viulusta, en kestä sitä ääntä!).

Toistaiseksi poika on kiinnostunut rummuista:) (asutaan kerrostalossa).

Tarkoitus on kysellä lapselta (vasta neljä!). Tällä hetkellä kiinnostunut lähinnä rummuista ;). Mummolassa " soittaa" pianoa ja kuuntelee innolla papan soittoa - soittaa sitten kotona kuvitteellista klarinettia ;).

Eli tutut soittimet (myös kitara) kiinnostaa, mutta pienten ryhmässä tarjolla olevat soittimet (viulu, sello, nokkahuilu ja haitari) vieraampia.



Jos innostuu, voin harkita aloittamista jo näin aikaisin.

(soitinvalmennusryhmä 4-6 -vuotiaille)

Minä en tiedä, miksi viulu ei kiinnosta yhtään (tai ok tiedän kovakurisen lasten soittoryhmän ja harjottelun uskon aluksi olevan aika raastavaa ;)). Nyt kun muistelen, poika taisi kolmevuotiaana ilmoittaa moneen kertaan, että hän haluaa soittaa viulua (koska ihailemansa isompi poika soittaa). Pitää vissiin olla avarakatseisempi viulun ... ja nokkahuilun... ja varmaan haitarinkin suhteen.

On toki totta, että nokkahuilun saa halvemmalla, mutta eivät ne sellot moniin muihin soittimiin mitenkään kalliita ole. Minä olen ostanut tyttärilleni ihan kelvolliset sellot käytettyinä 400-500 eurolla. Kun soittimet jäävät pieniksi, saa ne kaupaksi jollekin toiselle samaan hintaan, kunhan on pitänyt soitinta järkevästi. Meidän musiikkiopistossa saisi sellon vuokrattuakin 50 euroa / vuosi, mutta laskin oman hankinnan tulevan vuosien mittaan edullisemmaksi.



Se on kyllä totta, että selloa on hankalampi kuljettaa kuin montaa muuta soitinta. Ei se kuitenkaan mitään autoa vaadi. Oma 11-vuotiaani kulkee soittotunnille itse bussilla ja junalla sellonsa kanssa. Ja minä olen aikaisemmin kulkenut vastaavaa matkaa julkisilla säännöllisesti kahdenkin sellon kanssa (tyttöjen sellotunnit olivat peräkkäin ja molemmilla oli omat sellot - eivät tosin täysikokoisia). Ihan hyvin selvisin sekä bussi- että junaosuudesta. Ihan pientä ei voi vielä yksistään sellon kanssa soittotunnille lähettää, mutta toisaalta opettajat haluavat muutenkin, että pienellä oppilaalla on tunnilla vanhempi mukana.

Minun tyttäreni aloitti 8-vuotiaana sellon soiton. Hän oli ollut 3-vuotiaasta lähtien muskarissa, jossa soitti pari vuotta 5-kielistä kannelta. Ekassa joulujuhlassa soitteli jo " tuiki tuiki tähtönen" hieman hapuilevasti, mutta tunnistettavasti. Edistyi mielestäni ihan hyvin, vaikkei soittanut joka päivä kotona.



Hän vaihtoi 10-vuotiaana pianoon, jota oli jo alun alkaenkin halunnut soittaa, mutta ei mahtunut vielä silloin opettajalle. Pianoa hän soittaa enemmänkin vapaa-aikana, kun se on niin sopivasti tuossa olohuoneessa. Molemmat hyviä. Meillä oikeastaan lapsi on saanut päättää, soittaako ja mitä soittaa tarjolla olevista. Vanhemmat sitten kuskaavat, eikä meidän soittotaidoilla osata neuvoakaan kotona. Luotamme opettajan ohjeisiin.

ajattelin sellon ja jousen hintaa lähinnä kun tarvitaan isompaa tai parempaa soitinta. Toki jos lapsesta tulisi soittaja, lainasoitinkin voi olla mahdollisuus saada joltain säätiöltä tms.

Ajattelin siis vuosien päähän, jo pelkkä jousi voi tulla maksamaan maltaita, mutta tavallinen harrastaminen lapsena on vielä kohtuuhintaista.

Ja kyllä sellistit välillä kiroilivat niitä painavia sellojaan ja eritoten niiden koteloita!

Minusta sellolla on selvästi helpompi aloittaa kuin viululla, mutta sen sijaan hankalampi kuin pianolla. Viulua helpommaksi sellon tekee sen, että soittoasento on jotenkin paljon luonnollisempi kuin viulua soitettaessa. Mutta oikeiden äänten löytäminen on sen sijaan yhtä hankalaa. Harrastuksen alussa auttaakin paljon, jos vanhempi osaa neuvoa, koska ääni on liian korkea tai matala (ellei lapsi sitten kuule siihen pieneen ryhmään, joka huomaa asian heti itse).



Ensimmäinen syksy on ainakin meillä ollut molemmilla soittajilla hankala ja on vaatinut vanhempien puolelta selvää patistelua harjoitteluun. Yleensä keväällä on sitten alkanut soitto luistaa vähän paremmin. Ekan vuoden keväällä lapsi on osannut soittaa esim. Pienen pienen veturin. Kannattaakin jo etukäteen sopia lapsen kanssa, että jos soittoharrastus aloitetaan, niin sitä jatketaan ainakin ensimmäinen vuosi.



Harjoittelussa ei kannata liioitella. Monien opettajien ohjeet siitä, että 6-7-vuotiaan pitäisi harjoitella puoli tuntia päivässä, ovat täysin ylimitoitettuja. Oman kokemukseni mukaan riittää vallan hyvin, että noin pieni harjoittelee 10-15 minuuttia päivässä, kunhan harjoittelu on oikeasti säännöllistä (käytännössä joka päivä - tietenkin matkat ja sairaudet poislukien).



Toisaalta nokkahuilukaan ei ole huono valinta. Luulen, että sen soiton voi aloittaa 6-7-vuotiaana. Nokkahuilusta on helppo siirtyä myöhemmiin esimerkiksi klarinettiin tai oboeen (niiden aloittaminen vaatii jo tietyn määrän pysyviä hampaita), jolloin monia nokkahuilun kanssa opittuja taitoja pystyy käyttämään suoraan hyväkseen.

Minusta soittimen valinnassa on kysyttävä lapsen mielipidettä. Toki häntä voi vähän neuvoa ja ohjailla, mutta jos lapsella on tunne, että hän ei ole saanut itse valita mieleistään soitinta, on aika toivotonta saada lasta innostumaan soittoharrastuksesta.

Koin aina olevani erilainen viulistien seassa ja muutenkin touhu oli kamalaa pakkopullaa.



Johtui tosin varmasti minusta, ei sellosta. ;)