Lue keskustelun säännöt.
Miten kieltäytyä jatkuvasta palvelusten tekemisestä?
06.02.2007 |
Ihan tosi, alkaa kohta olla jo ihan ongelma. Kaveri jatkuvasti haluaa jotakin palvelusta, milloin kyytiä sinne sun tänne (maksamatta tietty bensarahoja edes), kaupassa käyntejä hänen puolestaan ja lapsiensa hoitoa.
Hän käyttäytyy niin, ettei minulla omia lapsia olisi ollenkaan. Jatkuvasti olettaa, että minulla on aikaa ja viitselisäityyttä hänen asioitaan hoidella, vaikka on tässä oma perhekin hoidettavana; meillä on kolme pientä lasta ja mies töissä ja minäkin töissä käyn miehen työvuorojen mukaan ja lapset hoidamme kotona, eli aikamoista juoksua on meidänkin arki, sitten kaveri kehtaa jatkuvasti olla jotakin pyytämässä.
Kohta alkaa olla sellainen tunne, että en uskalla vastata puhelimeenkaan kun hän soittaa, kun ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Kaverilla on omakin mies, joka vaan on niin saatanan laiska, ettei jaksa mitään kotona tehdä, lasten hoidossa ei auta ja minun pitäisi keskellä yötäkin lähteä kaverin lapsia viemään lääkäriin tarvittaessa, vaikka siellä on omakin mies paikalla.
Siis itse en KEHTAA kysyä lapsilleni kavereita hoitajiksi, raahaan joka paikkaan mukaan, sellaistahan se perheellisen elämä on: jos pienimmällä on neuvola, niin sitten otetaan muutkin mukaan, ei siinä muu auta. Joskus on saattanut yksi lapsista olla kummillaan hoidossa, jos kummi itse on ottanut asian puheeksi, mutta ei ole ollut tapana pyydellä kavereilta palveluksia.
Kyllähän sitä joskus hyvää hyvyyttäni haluan tietysti auttaa, mutta näyttää siltä, että kun kerran suostuu, niin joka ikinen kerta joutuu palveluksia tekemään kun tämä ko. kaveri niitä tarvitsee ja voin sanoa, että tarve on melkein päivittäistä ja alkaa pikkuhiljaa kypsyttämään!
Auttakaas nyt miten ihmeessä saisin nätisti sanottua, että on tässä omakin elämä elettävänä ja lapset kasvatettavana enkä halua, että meidän jokapäiväiset rytmit ja rauha menee jatkuvasti ihan sekaisin sillä, että täytyy poukkoilla sinne tänne kaverin asioilla.
Olenko kamalan tyly ja itsekäs ihminen kun tällaista ajattelen?
Kommentit (7)
Itse olen aina ollut kaiken auttavainen ja kaiken sietävä, mutta olen opetellut olemaan jämäkämpi.
En silti ole töykeä, enkä epäkohtelias, mutta olen vain oppinut pitämään puoleni.
Älä sorru selittelmeään, vaan totean vain, että " sori, mutta nyt en voi/ehdi" .
Jos toinen pyytää perusteluita, niin voit toki vapaasti keksiä ihan mitä tahansa, mutta älä siis sorru siihen, että okei siirrän menoni ja no jos nyt tämän kerran.
Älä syyttele, mutta voit sanoa ikään kuin ohimennen, että tänään on ollut raskas päivä lasten kanssa.
Muista, sinulla ei ole mitään velvollisuutta toimia toisen apulaisena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi on ottanut sinusta jotenkin vallan. Sanot vain, että olet lapsien kanssa päivän ja et ehdi ja piste. Nyt hankit selkärangan ja lopetat tuon passauksen. Jos loukkaantuu, niin parempi, että hän pahalla päällä, kuin sinä pahalla päällä....
Mieti ääneen, että pitäisikö luontaistuotekaupasta hakea jotain rohtoja avuksi, että selviäisi edes pakollisista asioista, vai pitäisikö tämmöisen väsymyksen takia oikein mennä lääkäriin.
Katso, kehtaako vielä pyytää palveluksia.
Tässä on sinun tilanteesi oppia sanomaan EI. Ei tarvi keksiä mitään, voit vain sanoa, että nyt ei käy. Jos kaveri kysyy, miksi, niin sano, että et koe saavasi tarpeeksi apua astapalvelukseksi tai jos se tuntuu liian pahalta, niin sitten, että tunnet itsesi väsyneeksi ja säästät voimia omia lapsia varten.
Minulla oli tuollainen kaveri kouluikäisenä ja silloin en osannut pitää puoliani, mutta nyt aikuisena en anna ajankäyttöni olla jonkun kaverin päätettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyviä vinkkejä tuli. Kyllä se kai vaan on sitten alettava kehtaamaan. Olen vain ajatellut, että nyt kun hänellä on taas pieni vauvakin, mutta kyllä se niin on, että on tässä tosiaan nuo omatkin lapset ja alkaa rassaamaan kun oma elämä menee aina ihan sekaisin.
Tänäänkin tuuppasi yhden lapsensa meille, mitään ei sanonut kauanko on ja meinasi varmaan että siinähän tuo menee.
Hän tietää ihan hyvin, että meillä on rahat aivan loppu (mies vasta aloitti uuden työn ja sitä ennen ei saanut mistään rahaa yli kuukauteen) ja arvatkaapas vain mitä sanoi ensimmäisenä hänen lapsensa kun tänne tuli? MULLA ON NÄLKÄ. Ja sitten ei mikään kelvannut ja sanoin sitten että kuules nyt kun meillä ei ole muuta. Sitten kelpasi nakkisoppa. Mutta koko aamu meni ihan plörinäksi kun koitin tehdä kotihommia, niin jatkuvasti tämä ramppasi minun kintereilläni (6vee pitäis pärjätä hetki ihan tuolla lastenhuoneessakin) ja halusi koko ajan jotakin. Piti saada meidän isoimman pojan (8vee) leluja vaikka olin tuhanteen kertaan sanonut, että niitä en anna, piti saada pelata pleikkarilla, vaikka siitäkin sanoin etten anna koska se on isoimman poikamme ja en halua että se menee rikki, sitten piti saada mehua, syötävää ja katsoa jos jotakin elokuvaa... keksiä mitähän hän tekisi... HUH en ihmettele ollenkaan jos äitinsä haluaa päästä hetkeksi eroon.
Meidän lapsen leikkivät yhdessä eivätkä ole koko ajan minun kimpussani pyytämässä jotakin, saan kotityöt tehtyä ja ehdin heidänkin kanssaan hyvin touhuta. Olipas järkyttävä tuollainen lapsi, joka haluaa koko ajan olla huomion keskipisteenä.
Sitten kun äitinsä soitti että ovat lähteneet lääkäristä, niin kysyi että " haluaako" lapsensa lähteä jo. Sain sanottua, että haluaa tai ei niin minulla on nyt muutakin tekemistä että tulkaa hakemaan vaan.
Ja taas yritti keksiä jotain uutta palvelusta huomiselle ja torstaina tarvis kuulemma taas mennä neuvolaan... HUH! Nyt alkaa kyllä riittää. Otan teidän neuvoista nyt vaarin ja sanon suoraan, että minä en jaksa jatkuvasti olla toisten lapsia ja asioita hoitamassa, että haluan hoitaa omat lapseni ja sillä sipuli!
Tämä kaveri kärttää heti että mitä sulla on ja monelta sulla on. Aina on sitten keksittävä jotain ihan oikeaa tekemistä. Ja kotoa tarvii karata, koska muuten näkee, että olen kotona enkä olekaan jossain missä sanoin olevani.
Onneksi meillä on tällä hetkellä vain yksi auto, ongelma oli tosi kamala silloin kun meillä oli autoja kaksi ja jatkuvasti oli kyytiä vailla. Nyt on helppo sanoa että mies töissä eikä mulla autoa.
Ja palveluksia täytyy tehdä jatkuvasti koko perheelle!