Mistä saisin tietää miten tukea ujoa ja arkaa lasta?

Ainakin omat ujot lapseni ovat saaneet rutkasti lisää itseluottamusta ja rohkeutta 4-5 -vuotiaina. Eskarin aloittamisessa ei ole ollut ihmeempiä ongelmia.



Meillä kuopuksen rohkaistumista on auttanut yhden sydänystävän löytyminen, jonka kanssa on ollut turvallista aloittaa uusi juttuja.

Meillä on ujoksi muuttunut nelivuotias. Välillä menee puolituttujenkin kanssa aivan puihin. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Rohkaista ja kannustaa? Auttaa ja opastaa? Käskeä ja komentaa? Antaa olla rauhassa ujo?



Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että on pari kertaa mennyt kylässä hermot, kun yli 20 kiloinen ja 110 senttinen nelivuotias liimaantuu tiukasti syliin, eikä uskalla edes katsoa toisiin päin. Pitää kädet silmillä tai kasvot minua vasten. Saattaa mennä yli tuntikin niin. En tietenkään ole suuttunut lapselle, mutta kai se lapsi sen vaistoaa, että minua ärsyttää se tarrautuminen.



Hoitoon jää mielellään, samoin mummolaan jne...mutta kaikki hiukankin vieraammat paikat ovat aivan kammotuksia.

Sanon yleensä, että katsellaan ja kuulostellaan rauhassa, ei ole kiirettä ja koitan kiinnittää lapsen huomion johonkin, mikä saattaisi häntä kiinnostaa. Yritän myös viedä monenlaisiin paikkoihin, jotta tottuisi siihen, että ihmisiä saa olla ympärillä, mutta heidän kanssaan tarvitse ainakaan heti alkaa juttelemaan tai selvittämään koko maailman asioita.



Minulla on kuitenkin ihan konkreettinen ongelma asian kanssa: en jaksa isoa poikaa pitää kauan sylissä. Olen raskaana, maha on tiellä ja väsyn heti. Tuntuu pahalta laittaa lapsi maahan, kun tämä pyristelee takaisin syliin.



Ujostelu alkoi meillä samaan aikaan uhman kanssa, joskus tuossa 3 ja puolivuotiaana.