Musta tuntuu etten koskaan saa tytärtä...

varmaan siitä kun uskon johonkin huonoon karmaan tms..



jos liikaa toivoo niin se ei ainakaan toteudu...:-(



AP

Sit kun jollain ex-lapsettomalla on 5 villiä poikaa ja odotat sitä kuudetta (josta toivot sisimmässäsi pientä tytärtä, mutta sitähän " ei saa" ääneen sanoa tässä tabujen maassa), niin pystyt ehkä sydämessäsi tajuamaan mitä joku " tyttöä toivova" äiti tuntee.



Surunsa kullakin.

...ja saa niitä lapsia lisää joskus vielä tulla...ja vaikka poikiakin...mutta jos vaikka yksi tyttökin.



AP

Oisitte onnellisia niistä lapsista joita saatte. Varmaan jollain ystävällänne tai sisarellanne on tyttö/poika jota voitte sitten hemmotella tarvittaessa.

Mulla on tyttö ja poika mutta, pelkät tytöt/pojatkin ois olleet ihan ok!

Tässä asiassa mua ärsyttää just noin lapsettomat tai ne, joilla jo on molempia sukupuolia... sanovat, että EIHÄN sillä ole MERKITYSTÄ! Vaan kyllä sillä on! Rakastan KOLMEA poikaani aivan mielettömästi, enkä heistä ketään halua tytöksi vaihtaa. Mutta haluasin tytön. Suren tätä asiaa lähes päivittäin, oikeasti välillä masentaakin aika rankasti. Niiden ihmisten, jotka eivät ole tässä tilanteessa on aivan turha tulla moralisoimaan, että noin ei saa toivoa tai tuntea. Mutta kun tunnen.



Ihmiset saavat tälläkin palstalla tunnustaa ihan mitä vain, mutta tästä asiasta, lapsen toivotusta sukupuolesta ei saa puhua. Miksi?

Vierailija:

Tässä asiassa mua ärsyttää just noin lapsettomat tai ne, joilla jo on molempia sukupuolia... sanovat, että EIHÄN sillä ole MERKITYSTÄ! Vaan kyllä sillä on! Rakastan KOLMEA poikaani aivan mielettömästi, enkä heistä ketään halua tytöksi vaihtaa. Mutta haluasin tytön. Suren tätä asiaa lähes päivittäin, oikeasti välillä masentaakin aika rankasti. Niiden ihmisten, jotka eivät ole tässä tilanteessa on aivan turha tulla moralisoimaan, että noin ei saa toivoa tai tuntea. Mutta kun tunnen.

Ihmiset saavat tälläkin palstalla tunnustaa ihan mitä vain, mutta tästä asiasta, lapsen toivotusta sukupuolesta ei saa puhua. Miksi?

Suren tätä asiaa lähes päivittäin..joojoo! täysillä et ajele!

Ja juuri nuo lapsettomat ärsyttää minuakin. Kukaan muu ei saa surra eikä toivoa mitään kun heillä on kaikki niin paljon huonommin ja käyttävät sitä aseena joka stnan jutussa.

Minä ymmärrän ap:n ja esim. 13:n ajatukset vallan hyvin! Itselläni on tyttö ja poika ja jos jompi kumpi sukupuoli olisi jäänyt puuttumaan, olisin varmasti tuntenut jonkinlaista surua siitä koko lopun elämäni. Varsinkin, jos en olisi tyttöä saanut (koska olenhan itse nainen :D)



Mutta en usko, että kukaan kirjoittaneista (kuten en minäkään) pidä sitä elämän kamalimpana asiana. Pääasia, että lapsia ylipäätään on saanut. Mutta suru se on pienikin suru, eikä sitä tarvitse mitätöidä.





t. Yksi, jolla on " ihan oikeitakin" murheita.

Kaiken lisäksi lähipiirissäni on äiti, joka on saanut kaksi lastaan, huom. kuinka täydellisesti vieläpä, sekä pojan että tytön, hoitojen avulla. Silloin kun heille ei kuulunut esikoista ja meillä jo oli ensimmäinen poikamme, hän jaksoi olla todella katkera kaikille, joilla oli lapsia. Sain itsekin osani hänen katkeruudestaan, olihan meidän esikoisemme syntynyt kesken opintojen hieman yllätyksenä, siis helposti. Toista lasta sitten aikanaan odottelimmekin yli vuoden verran, joten minulle on tuttua myös se tunne, kun lasta ei ihan heti kuulukaan. Tuttavamme saivat esikoisen ja alkoivat toivoa toista lasta, jota ei taas heti kuulunutkaan. Meille sen sijaan alettiin odottaa toivottua kolmatta suhteellisen helposti, mutta erittäin suunnitellusti. Taas sain katkeruutta niskaani. Sitten he saivat toisen lapsensa, joka oli niin-niin täydellisesti TYTTÖ! Voi sitä riemua ja ylemmyyden tunnetta, ihan kuin tämä asia olisi ollut joku kilpailu. Mutta voitteko ymmärtää, te lapsettomatkin, että joka kerta kun hän kertoo miten ihanaa on, kun heillä on tyttö, niin tuntuu, että minun sydämmessäni joku vääntäisi jotakin ylös alaisin. En voi sille tunteelle mitään. Toivon tyttöä.



Minäkö en saisi toivoa, mutta minun " lapseton " ystäväni kyllä sai toivoa ja riemuita?



Tiedättekö, miltä tuntuu liikkua kaupungilla kolmen rakkaan poikani kanssa, kun puolitutut kommentoivat, että eikö olisi kiva kun olisi yksi tyttö. No tottakai olisi, vaan kun sitä ei meille ole suotu. Kun kuopus oli ihan vauva ja omat hormoonit olivat synnytyksen ja imetyksen jäljiltä ihan sekaisin, niin tuollaisten kommenttien jälkeen muistan ainakin kaksi kauppareissua, jolloin olen tullut itkien kotiin. Tuon asian tiedustelu tai kommentointi voi kuulkaa tuntua ihan yhtä kipeältä kuin se, että tiedustellaan lapsettomalta, että koska te aiotte hankkia lapsia?

Ja nyt kun kolmatta odottaessa sain kuulla odottavani poikaa, niin olin kyllä vähän pettynyt. Mä olisin halunnut tästäkin tytön. Tosin nyt olen jo ehtinyt ajatukseen tottunut ja poikakin kuulostaa ihan mukavalta.

mulla 3 poikaa ja olen aina kuvitellut ensinnäkin saavani vain tyttöjä mutta poikiapa tuli kaikki. ketään en antaisi pois, mutta varsinkin viimesen raskaufen aikana toivoin että josko nyt tulis tyttö..

Minulle henkilökohtaisesti ei ole koskaan ollut tärkeää tuleeko tyyttö vai poika. Pääasia on, että syntyy ainakin liki täysiaikaisena ja täysin hengissä....



Enkä osaa olla pettynyt kun tämä perheemme kuopukseksi suunniteltu vauva on poika, aivan kuten veljensäkin.

Turha kenenkään tuomita, suru se on tosiaan pienikin suru.



Jokaisella on oma siperiansa, vain saman kokenut pystyy ymmärtämään toisen tuntoja.

Ymmärrän hyvin jos joku kaipaa omaa tyttöä.

Pojatkin on ihania. Ne on ihania aina. Sellaisia pikkuäijiä!

Mulla on molemmat!

tästä samasta aiheesta aloituksen muutama päivä sittten.

tunnen ihan samalla lailla kuin sä, ap. meillä on kaksi poikaa ja kolmattta odotellaan. väitän silmät kirkkaina kaikille, kuinka ei oo välii kumpi syntyy, kunhan syntyy terveenä. vitut asia noin ole. mä toivon tyttöä. toivoin jo tuosta kuopuksesta tyttöä.

asiaa ei helpota ympäristön huokailutt " jospa se nyt ois tyttö" , ihan kuin se ois joka saamarin lottovoitto. ja niinhän se mulle oiskin.

mä sanon suoraan, että olen kateellinen niille joilla on sekä tyttö että poika. mua varmaan nyt rankaistaan tällaisesta ajattelusta, ja saan vammaisen lapsen. huono äiti siis.

joku toinenkin kertoi murehtivansa tätä asiaa päivittäin, niin mäkin ja koen etten voi ihan ok tän asian vuoksi.

mä vaan luulen, että meille ei tyttöä suoda. sukumme ovat kauhean poikavoittoisia, esim sedälläni on 7 poikaa!!!! mutta saa kai sitä toivoa?

menen parin kkn päästä ultraan jossa selviää mikä tulee. se ehkä lieventää mun pettymystä, jos syntyvä lapsi on poika (että on kerennyt murehtia asiaa jo etukäteen).

äärimmäisen rakkaita pieniä suloisia poikia. Mutta voi että kun haluaisin myös tytön, mielellään vaikka kaksi : ) Kaksi lasta meillä on vielä miehenkin kanssa toiveissa, joten onhan tässä mahdollisuuksia...



Ja sormustesti on meille aina antanut 2 poikaa ja 2 tyttöä, ja ne pojathan ainakin oli oikein...

Nyt olen taas raskaana ja vähän näyttää, että tuleva lapsi voisi olla tyttö. Olen aivan onneni kukkuloilla, jos on, mutta hiukan kyllä pelkään, ettei olisikaan. Jos saan kolmannen pojan, niin sääliksi sitä käy, kun äiti ja isot veljet toivoivat tyttöä...

.

Sekstailkaa niinä päivinä jolloin tyttösimpat saa paremmat mahikset hedelmöittyä. Eli viimenen sekstailu 2 tai 3 päivää ennen ovista... Tyttösimpat säilyy paremmin hengissä sisällä ton odotusajan, koska ovat pitempi-ikäisiä... Ovisaikaan ei homminkeja. Ja meidän tyttö sai ainaki alkunsa tommosesta kierrosta! =)



(Pojat taas saa paremmin alkunsa just oviksen aikaan, koska poikasimpat on nopeampia). Noin oli myös meidän poitsu. =)

Olen miehelleni monesti asiasta puhunut, meillä on nyt kaksi poikaa.

Ihan mielenkiinnosta vain oletteko kukaan koittaneet kotikonstein saada sitä tyttöä??