Lue keskustelun säännöt.
Onko sukupuolella väliä?
27.06.2006 |
Arvostatko ihmisiä heidän sukupuolensa mukaan? Oletko lojaalimpi toisille naisille tai kunniaitatko miehiä enemmän? Onko sinulla vahvoja negatiivisia stereotypioita toisesta sukupuolesta: esim. miehet pettää ja on väkivaltaisia? Luuletko, että tästä on haittaa lapsillesi?
Minun äitini on tyypillinen 70-lukulainen vasemmistolainen telaketjufeministi, joka ei miehisyydelle ole ikinä antanut mitään arvoa ja se myös näkyi elämässämme. Meitä on kolme lasta, minä ja kaksi poikaa, kaikilla eri isät. Minä olen ainoa, joka sai tavata isäänsä ja minäkin vain harvoin, vaikka isäni on äitini mieleinen uudistuksellinen ja feministisesti valeveutunut mies. Veljieni isissä ei sitten mitään hyvää ole äitini mielestä ikinä ollutkaan ja heiltä hän esti tapaamiset.
Meidät lapset hän kasvatti ihanteidensa mukaan ja varsinkin toinen veljistäni sai jatkuvasti tuta, että hän ei ollut kelvollinen lapsi, poika tai ihminen. Hänen kanssaan äidilläni oli jatkuva sotatila päällä ja se jatkuu edelleen. Toinen veljeni taas yritti olla kaikintavoin mieliksi ja onnistuikin paremmin, mutta ei se suurikaan yritys sitä pahinta vikaa jalkovälistä poistanut. Minä taas sitten olin tyttönä selvästi se paras lapsi ja minua kehuttiin ja kannustettiin senkin edestä ja vasta miessuhteeni alkoivat tehdä pahaa rakoa meidän välille. Erityisesti äitini ei hyväksy päätöstäni liittyä kirkkoon, mennä naimisiin, ottaa mieheni sukunimeä ja kaikin puolin pitää miehestäni ja sitoutua häneen.
Veljeni eivät selvinneet niin vähillä vaurioilla. Vastahangassa ollut veli on naisvihaaja, sovinisti, hyvin konservatiivinen ja täysin kykenemätön parisuhteeseen. Muuten menestyy hyvin. Sopeutunut veljeni on neuroottinen, ahdistunut, masentunut, hyvin feminiininen, arka ja pelokas homo, joka ei pysty hyväksymään mitään maskuliinisuutta itsessään. Homo olisi varmaan muutenkin, mutta äitini piikkiin pistäisin paljon hänen ahdistuneisuudestaan ja mielenterveysongelmistaan. Hänen on ollut todella vaikea löytää paikkaansa yhteiskunnasta ja hänellä on päihdeongelmiakin.
Omat silmäni ovat tälle kaikelle avautuneet vasta löydettyäni mieheni ja erityisesti saatuani kaksi poikaa. Heidän äitinään on mahdotonta ymmärtää, miten oma äitini saattoi inhota omia poikiaan niin paljon. Valitettavasti minun poikani eivät hänen silmissään ole paljonkaan parempia ja nyt mietinkin, pitäisikö minun pistää välit poikki äitiini, jotta hän ei pääsisi myrkyttämään poikieni mieliä.
Kommentit (10)
Vierailija:
tarkoituksella tein vielä seuraavastakin pojan. Vasta kolmannesta uskalsin tyttöä yrittää.
Häh? Millä menetelmällä, abortoitko tytät vai syntyivätkö lapset keinohedelmöityksellä ja lääkäri toimi vatuuttomasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tarkoituksella tein vielä seuraavastakin pojan. Vasta kolmannesta uskalsin tyttöä yrittää.
Häh? Millä menetelmällä, abortoitko tytät vai syntyivätkö lapset keinohedelmöityksellä ja lääkäri toimi vatuuttomasti?
Vierailija:
Häh? Millä menetelmällä, abortoitko tytät vai syntyivätkö lapset keinohedelmöityksellä ja lääkäri toimi vatuuttomasti?
Meillä se on mennyt ihan toisinpäin. Veljeni olivat ykkösiä ja minä tyttölapsi sitten olin vaan.
Herranen aika! Voiko tuollaista edes olla???Tosin olen paljonkin kuullut päinvastaisia tarinoita, eli poikia on pidetty äärettömän ihmeellisinä ja tyttöjä sorsittu törkeästi. Senpä takia minä olen aina karvat pystyssä kun kuulen/näen/luen jotain tuollaista. Tee ihmeessä äidillesi ehdottoman selväksi, mitä hyväksyt ja mitä et ja jos hän ei kunnioita sinun ja perheesi toiveita niin anna olla. Lillikööt autuaasti sitten omassa feminismissänsä ja miesvihassansa. Onpahan sitten onnellisempi yksinään kuin väkisin sinun ja " miestesi" kanssa. Kamalaa! Pistää vihaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan tunnista tälläisiä piirteitä itsessäni. Noh, jos jotakin niin sanottakoon, että oikein stereotyyppinen, erittäin feminiini nainen, saa mun niskakarvat pystyyn. Sellainen, joka istuu kotona pimeässä, kun ei osaa vaihtaa palanutta hehkulamppua, odottaa miesten tekevän kaiken, valittaa ja vinkuu joka asiasta (" en voi mennä telttailemaan, siellä ei koskaan saa nukuttua silmällistäkään, kun aina joku risu painaa selkää" tms), pelkää kaikkea äänekästä, likaista jne, itkevät katkenneiden kynsien perään ja teeskentelevät migreeniä, ettei tartti miehen kanssa rakastella. Usch.
Vierailija:
Arvostatko ihmisiä heidän sukupuolensa mukaan? Oletko lojaalimpi toisille naisille tai kunniaitatko miehiä enemmän? Onko sinulla vahvoja negatiivisia stereotypioita toisesta sukupuolesta: esim. miehet pettää ja on väkivaltaisia? Luuletko, että tästä on haittaa lapsillesi?
Tähän kohtaan voin hyvällä omallatunnolla vastata: ei ole väliä, ihmisestä itsestään kiinni pidänkö vai en tai kunnioitanko jne. Sukupuoli on täysin toissijainen.
Myös läheisissä ystävyssuhteissa, on sekä miehiä että naisia.
Mutta lasten kohdalla... Tähän minun täytyy häpeäkseni tunnustaa: on väliä!
Yleisesti ottaen pidän pojista vähemmän kuin tytöistä. Esim. äiti jolla on vaikka kaksi lasta, molemmat poikia, ihan oikeasti säälittää. Enkä voi tälle tunteelle mitään, vaikka tiedän sen olevan typerä.
Itselläni on tyttö ja poika (tyttö on esikoinen), ja molempia rakastan yhtä paljon, mutta poika ärsyttää helpommin. Voi myös olla, että olen hänelle ankarampi kuin tyttärelle.
Luulen että tämä juontaa omasta lapsuudestani, minä olen myös kahdesta lapsesta se vanhempi ja 1,5v nuorempaa pikkuveljeäni suosittiin aina, kaikilta tahoilta. 70-luvun alussa kun oli " pakko" saada se poika...
t. lellikkiveljen sisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyön vetoa että 90% tilanne on tämä ennemmin kuin ap:n versio.
Voi ollakin, mutta minä en tosiaan osaa nähdä siinä mitään merkitystä. Ihan yhtä ikävää kumminkin päin.
Ap
Ivaan (omassa mielessäni) pelkkien tyttöjen vanhempia. Itsellä kaksi poikaa ja yksi tyttö, jotka kaikki tärkeitä, mutta tiedän että olisin ollut todella pettynyt jos esikoinen olisi ollut tyttö ja tarkoituksella tein vielä seuraavastakin pojan. Vasta kolmannesta uskalsin tyttöä yrittää. Aikuisilla ei ole väliä ovatko naisia vai miehiä, mutta muiden lapsista on... Tosin nyt olen tyttöjäkin alkanut ymmärtää ja seuraavakin saisi tyttö olla, mutta ei voi ajatuksilleen mitään.
Meillä ehkä oli niin että vanhemmat suosi veljiäni pieninä enemmän. Multa vaadittiin parempaa koulumenestystä jne.