Miksi antaa lapselle liian vaikea nimi?
Kommentit (29)
Oppiipahan lapsikin erottamaan jyvät akanoista. ;)
Suomen kielihän on täynnä sellaisia sanahirviöitä, että harvempi nimi taitaa yltää samalle vaikeustasolle. Vai ovatko nimet jotenkin vaikeammin opittavissa kuin muut sanat?
joista ei voi olla varma, haluaako nimen äännettäväksi suomalaisittain vai jonkin muun kielen ääntämisasun mukaan (esim. Beatrice).
Samoin " turhat" c-kirjaimet nimessä tietävät lapselle pelkkiä ongelmia.
Suomen Neito-finaalissa ollut Kaika-Tuuli saa myös varmasti tavata nimeään jatkuvasti.
itse keksimällä tavalla.
Kaika-Tuuli sen sijaan ei aiheuttaisi ainakaan minulle ongelmia. Yhtä lailla esim. Mariat ja Marjat, Hannat ja Annat ja monet muut joutuvat tavailemaan nimiään.
esim. monet ' vaikeat' nimet ovat tavallisia ruotsinkielisiä nimiä
Vierailija:
Joo Aadassakin on ree, vaikeeta on....
Siis onko se vaikeaa että se lausutaan Beatris?
Ja Beatrice lausutaan suomalaisittain beatrise. Suomessa ääntyy jokainen kirjain.
Tiedän myös yhden Jeannetten, eli Sanetten ja pojan nimeltään Jean, eli Tsäni. No, mitäs sitten, jos vanhemmat ihan tosiaan tykkäävät nimistä Luise, Sanette ja Tsäni. Mutta onhan ne kyllä vähän vaikeat kirjoittaa.
Näiden esimerkkieni kaikkien lasten äidinkieli on suomi ja sukunimi ihan perus -----nen paisi yhdellä, jonka sukunimi on vieraskielinen, (eikä sitäkään moni osaa lausua oikein).
..kaipa se nyt oman nimensä jossain vaiheeessa oppii!!
itse nimi ei välttämättä ole vaikea, mutta kirjoitusasu voi olla normaalista poikkeava ja se tekee nimestä vaikean.
Esim. eräs lapsuuden ystäväni oli nimeltään Velipekka, kun nimeä kysyttiin hän vastasi aina , että velipekka-ilman-viivaa-yhteen-Koskinen.
Itse en haluaisi antaa sellaista nimeä lapselleni, jota hän joutuu tavaamaan. Olenkin antanut lapsileni ihan tavalliset suomalaiset nimet, jotka ovat tällä hetkellä lasteni ikäluokassa harvinaiset, mutta ovat muuten ihan yleiseiä nimiä Suomessa.
hänen tarvitse loppuelämäänsä tavata joka tilanteessa nimeään (ja silti posti tulee väärällä nimellä).
Suomen nimikalenterissa on paljon nimiä, jotka ovat myös kansainvälisiä. Ja erikoisia olematta vaikeita.
Mutta evvk, jos joku nyt haluaa antaa kauniina pitämänsä erikoisen ja vaikean nimen lapselleen. Itse vain pidän MUKAVAMPANA nimeä, jonka oikeinkirjoitusta ei tarvitse joka krt tavaamalla varmistaa.
Vierailija:
itse nimi ei välttämättä ole vaikea, mutta kirjoitusasu voi olla normaalista poikkeava ja se tekee nimestä vaikean.Esim. eräs lapsuuden ystäväni oli nimeltään Velipekka, kun nimeä kysyttiin hän vastasi aina , että velipekka-ilman-viivaa-yhteen-Koskinen.
Itse en haluaisi antaa sellaista nimeä lapselleni, jota hän joutuu tavaamaan. Olenkin antanut lapsileni ihan tavalliset suomalaiset nimet, jotka ovat tällä hetkellä lasteni ikäluokassa harvinaiset, mutta ovat muuten ihan yleiseiä nimiä Suomessa.
Mä olen " Maija-Liisa" , kun nimeä kysytään niin vastaan vaan Maija-Liisa, en mä sen enempää rupea selittelemään, eikä kukaan ole muistaakseni koskaan kysynyt heti, että onko viivalla vai ilman.
Virastot on sitten asia erikseen, mutta sekään ei ole mikään ongelma, kun kysytään, niin vastaan että viivalla. So simple! siihen menee sekunti!
" Maija-Liisa" on yleisempi muoto vissiin aina kuin " Maijaliisa" ja siksi väliviivattomat joutuvatkin erikseen sanomaan siitä.
Minulla on väliviivanimi, jossa ensimmäinen puolisko on Anna. Se on kuultu milloin Anneksi, milloin Hannaksi, mutta sitten korjaan. Viivaa en muista koskaan erikseen sanoneeni, joskus siitä kysytään ja silloin vastaan.
Ruotsissa tunnen muutaman Janen ja nyt vasta olen hiffannut että se lausutaan " jaane" .
Niin, no minulla on hyvin suomalainen nimi ja kun olen koko aikuiselämäni asunut ulkomailla niin tuo nimi on äärimmäisen hankala. Mutta mistäpä tällasia asioita tietää eli parasta vain antaa lapselle nimi josta itse pitää. Me ollaan yritetty löytää lapsille sellasten nimet jotka olisi kauniit, passaisi vähän joka maassa mutta silti kertoisivat alkuperästämme. Ehkä vähän tylsät nimet mutta meistä maailman parhaat.
Milloin se oli Annemari, milloin Marianna ja valitti aina, että niin hankalan ja pitkän nimen olette laittaneet. Sanoin hänelle, kun on kuitenkin oma isäni, että yritäppä nyt opetella se nimi. Sanoin, että kyllähän se jonkinlaista älyn puutetta osoittaa, jos ei kykene lapsenlapsensa nimeä oppimaan. Siitä lähtien on lapsen nimi tullut sujuvasti oikein joka kerta.
Kyllä vanhemmat korjaavat jos sen väärin lausuu ja sittenhän sen opin minäkin.
Joskus kirjoitetusta muodosta ei tietysti tiedä, miten lausutaan, mutta silloinkin kysymys on yleensä ihan tavallisista nimistä, mutta joko nimen omistaja tai pikkulapsen kyseessä ollessa vanhempi korjaa ja sitten osaan jo lausua. Poikkeuksena tosin opiskeluaikojeni kämppäkaveri, joka tosin oli venäläinen. Hänen nimensä oli Nadezda ja yrityksistä huolimatta en sitä ihan oikein osannut sanoa. Mainiona kompromissina kuitenkin toimi silloinkin, että kutsuin häntä aina hänen yleisesti käytetyllä lempinimellään eli Nadjaksi, jonka toki osasin sanoa.
Esim. Sanna on vaikea sellaiselle, joka ei osaa sanoa s-kirjainta tai Risto r-vikaiselle jne.
Vai tarkoitatko nimiä, joista et tunnista kirjoitusasua tai sitä, miten nimi lausutaan. . . ?
Eiköhän kaikki halua nimetä lapsensa omasta mielestään kauniilla ja helpolla nimellä.
Nimi asioissa ei koskaan voi miellyttää kaikkia eli kaikki eivät valitettavasti nimeä lastasi sinun helppojen kriteerien mukaan.