Morkkis iski, alkaako masennus??

Oon ollu kuukauden verran töissä. Lapset 2- vuotias ja 10 kk on hoidossa ryhmiksessä ja minä osittaisella hoitovapaalla.



Kaikki kyselee miltä tuntuu olla töissä ja vaikka kukaan ei ole haukkunut minua kun olen lapseni vienyt on sitä ääneen ihmiset ihmetelly ja puhunu asiasta noin niinkuin vierestä raappassu; yleensä samassa kahvipöydässä joku mainostaa miten lasten paras paikka on kotona ekat 3 vuotta äidin luona.. :((



Olen koittanut antaa olla ja silloin nielly verisiä kyyneliä jotka pääsee ulos kun olen yksin. Ikävöin lapsia kamalasti ja välillä on ontto olo ja haluaisin itkeä ja mennä kotiin ja halata lapsia mutta mitä se auttaa?? Ei se auta että kerron että oikeasti olen ihan hulluna lapsiini ja haikaillaan lisää lapsia kunhan ensin vaan maksetaan remonttia.



Töissä lasken aikaa milloin päsen kotiin lasten ja miehen luo. Kun ajan autolla katselen nopeusmittaria etten kaahaisi liikaa, pala kurkussa kasvaa ja välillä on kamala hengittää..



Tietääkö kukaan selviääkö tästä hengissä?? Lakkaako ihmiset haukkumasta valintaani?? Lapset nauttii hoitopaikastaan ja kotona olen paljon lasten kanssa. Riittääkö se????