Miten 1,5-vuotiaan itkuraivari pitäisi " hoitaa" ?

iaan pystynyt rauhoittumaan. Ja raivarin syynähän oli se, että tultiin sisään, vaikka poika olisi halunnut juoksennella rappukäytävässä. Huoh!

Ettei vahvistaisi käsitystä saada huomiota kiukuttelemalla?

" Riehu vaan, minä en välitä" - vaikka lapsella on raivotessa oikeasti tosi paha olla. Jos kyse on vaan sellaisesta käninäkiukuttelusta, voi sanoa, että älä nyt viitsi valittaa ja jatkaa juttua jota on tekemässä, mutta kyllä sen erottaa oikeasta en-osaa-pukea-tunteitani-vielä-sanoiksi -raivarista.



Olen myös huomannut, että kuiskaamalla korvaan puhuminen auttaa joskus rauhoittumaan jos kiukku ei ole päässyt liian pitkälle.

Anna raivota siellä. meillä ei toimi mikään muu.

Tämä raivari oli aivan mielettömissä mittasuhteissa. Emme ole ennen nähneet mitään vastaavaa.



Onko tämä normaalia??? Tähän asti ollut tosi tyytyväinen, iloinen lapsi.

Se on rasittavaa kuunneltavaa, mutta lasta helpottaa kun saa päästellä höyryjä pihalle. Raivareilla on tarkoituksensa.



Rauhallisuus on hyvä valtti. Sanotaan, että lapsen kiukkuun mukaan meneminen on huonoin vaihtoehto, sillä siinä menettää otteensa vanhempana. Mutta tietysti se tapahtuu kaikille silloin tällöin. Minusta ihan hyvä, että lapsi näkee välillä aiheuttavansa pahennusta ja tottuu normaaleihin tunnereaktioihin kunhan vanhempien hermojen menetys ei ole jatkuvaa.



Muuten riippuu ihan lapsesta. Meillä annetaan 2-vuotiaan raivota hetken aikaa, ylensä rauhoittuu itsekseen. Jos ei rauhoitu, tiukasti syliin.

Oma tyyneys on tärkeää.

ota syliin. Jos lapsi ei halua syliin, pysy kuitenkin hänen lähellään, ettei vaikka loukkaa itseään raivon melskeessä.



Itse sanon pojalleni (1v8kk) " nyt sinua harmittaa, äiti huomaa" . Silloin hän tulee yleensä itse halaamaan minua ja siinä pikkuhiljaa rauhoitutaan. Yritän myös selittää mitä seuraavaksi tapahtuu...syödään iltapalaa, luetaan kirjaa ja lauletaan tuutulaulu. Lapsi tuntee olonsa turvallisemmaksi ja tietää mitä seuraavaksi on tulossa, se rauhoittaa mieltä.



Ja se oma rauhallisuus on kaiken a ja o, vaikka kuinka ottaisi päähän lapsen raivoaminen juuri sillä hetkellä. Lapsi raivoaa, koska ei pysty ymmärtämään eikä kontrolloimaan omia ristiriitaisia tunteitaan.

Toimii isommankin lapsen kohdalla.



Kun kuopuksemme syntyi ja olimme kotiutuneet, niin esikoinen (2,5v) huusi hiki päässä sylissäni toista tuntia. Pieni taisi protestoida elämänmuutokseen. Pidin sylissä, silittelin, lauloin, huuto (tai paremminkin karjunta) loppui sitten aikanaan ja lapsi alkoi olla oma itsensä taas.



Älä ainakaan toiseen huoneeseen vie huutamaan.