Meni usko psykiatriin...
Mulla oli talvella masennus johon sain miedon lääkityksen. Olen nyt raskaana ja alkoi tuntua että mieli tummuu taas. Työterveyslääkäri antoi kolme päivää sairaslomaa ja lähetteen psykiatrin konsultaatioon. Sairaslomalla olin kotona, eikä olo ollut yhtään samanlainen kuin talvella. Talvella istuin sohvalla ja katsoin ostos-tv:tä eikä mikään kiinnostanut. Nyt siivoilin kotia, kävin uimassa, ostamassa vauvalle vaatteita yms. Ja nautin ajastani.
Nyt sairaslomapäivien jälkeen kävin siellä psykiatrin luona ja kerroin kuinka ihanaa oli olla kotona ilman että tuntui että seinät kaatuisi päälle. Uniongelmia mulla on, mutta huonojen ajatusten sijaan mietin öisin hyviä ajatusia jne... Diagnoosi: keskivaikea masennus!
Voi v***u! Päälle vielä kaksi reseptilääkettä joista ei ole sikiölle haittaa. Paitsi jos säännöllistä lääkitystä ei lopeta ennen synnytystä niin vauva saattaa itkeä normaalia enemmän kun sillä on vierotusoireita :o En taida aloittaa...
Kommentit (4)
Suunnilleen alakuloisuuteenkin saa nykyään tabut, jos sattuu siitä lääkärissä mainitsemaan.
Raskauden aikana on ihan normaalia että tunteet heittelee..
Psykiatrille menin tavallaan varmuuden vuoksi, työterveyslääkäri halusi toisen mielipiteen. Ja varmaan tämä raskauskin vaikutti siihen että otetaan varman päälle. Ymmärrän toki että äidin on voitava hyvin että vauvakin voi. Mutta mä lähdin keskustelemaan vähän sillä asenteella, että saadaan tuo masennus ainakin suljettua pois ja tämä kiukkuisuus on vain näitä raskaushormoneja... Itsekin pelästyin työterveyslääkärissä käynnin jälkeen että joko tämä masennus on taas tullut, mutta kotonaolo kyllä antoi suunnan siihen, että masennusta mulla ei ole. Mieskin on sitä mieltä että olen ihan kunnossa. Näki kyllä talvella kunen ihan kaikissa voimissani ollut...
Jäi todella ärsyttämään etenkin tuo lääkkeiden tuputus, vaikka hyvin selväksi tein että en halua niitä käyttää. Ja tuolta lääkäriltä olisi saanut mitä tahansa nappuloita millä tahansa vahvuudella.
t. ap
ja kysy heidän mielipidettään ja ole myös itse avoin vastauksille. Tiedän omasta sukulaisestani, että hän ei sulata omaa näkemystään vastaan olevaa mielipidettä. Puhu ja kuuntele ja mieti mikä parasta. Jos tarve ota yhteyttä uudelleen lääkäriin ja puhu hänenkin kanssaan.
Tsemppiä!!!