Lapsen haku päiväkodista=(

on vain lapsen tapa purkaa ikävää ja käsitellä jälleen näkemisen tunteita.

lapsi purkaa raivoamalla ikäväänsä. Anna raivota kyllä se siitä ohi menee ja lapsukainen on sitten normaali

Oma lapseni tekee samaa, kun hän joutuu olemaan koko päivän päiväkodissa. Kun hän on siellä vain puolipäivää, hän on ihan mielellään ja mielellään lähtee kotiinkin. Niinpä olen tulkinnut tämän lähtökiukuttelun sillä, että lapsi on vihainen, koska äiti jätti hänet liian pitkäksi aikaa päiväkotiin - tavallaan siis hylkäsi hänet. Siksi yritän, että lapseni ei ole liian pitkään päiväkodissa ja jos mahdollista, on kotona aina kun vain voi.

Myöskin se, että sulle uskaltaa näyttää tunteensa, jos ei ole niitä päivän aikana saanut kenellekään purkaa, voi vaikuttaa.

Olen jutellut isän kanssa asiasta ja tämä sanoo ettei poika koskaan raivoa kun hän hakee vaan juoksee iloisena vastaan. Päälle jatkoi vielä että eihän minun kanssani kukaan jaksa muutenkaan olla ettei ole kumma jos raivoaa;( Jos se oikeasti onkin niin että poika jäisi ennemmin sinne tarhaan. Tuntuu niin pahalta...

puhuu asiasta josta ei näemmä tiedä yhtikäs mitään. Anna paasata.



Normaali tilanne tuo, lapsen tapa purkaa ikävää. Ihan tavallinen ilmiö päiväkotien pihoilla :) Ja monilla se kiukuttelu ja raivari kestää kotiin asti, ole onnellinen että teillä loppuu heti päiväkodin pihan ulkopuolelle.

että tutulle ja turvalliselle lapsi uskaltaa raivota :) Se kertoo vain turvallisesta ja tasapainoisesta äiti-lapsisuhteesta.

eik' ä hän oikein itsekään tiedä, mitä haluaisi. Hän raivoaa sinulle, koska hän on vihainen sinulle--olet ollut pitkän päivän poissa, ja hänellä on ollut kova ikävä. Olet turvallinen ihminen, sinulle hän uskaltaa näyttää tunteensa. TÄmän ikäisillä raivo voi mennä hyvinkin nopsaa ohi (tai sitten ei..).



Aika parantanee vaivan. Iän myötä uhma helpottuu ja lapsi myös alkaa osaamaan olla erossa vanhemmastaan pitemmän aikaa, ja ymmärtää, että ei vanhempi ole silti hylännyt. Silloin lapsi alkaa kaipaamaan kavereita ja muita aikuiskontakteja eli tarhantätejä ja kavereita(veikkaisin, että noin 2.4-3 vuotiaana, riippuen lapsesta)

Olen kuullut tuon saman ikävän purkamisen myös toiselta äidiltä, mutta jotenkin vaan tuntuu niin uskomattomalta tuollaiset raivokohtaukset. Tänäänkin eräs tarhan tädeistä vain nauroi ja sanoi, että pitäisiköhän sen ***** jäädä päiväkotiin kun ei kotiin ilmeiseti ole halua lähteä..

eli jää sinne mielellään mutta hakiessa " temppuilee" , ei saa vaatteita päälle ym...

Ikää mun pojalla on kyllä jo 3,5 ja tarhassa on ollut 3- vuotiaasta, puolipäiväisenä.

Toivottavasti loppuisi pian. Mäkin olen ajatellut että jäisi mielummin tarhaan kuin tulisi kotiin :-(

kyllä päiväkodin henkilökunnalle nuo raivarit vanhempien tullessa hakemaan ovat ihan jokapäiväistä elämää.

Kuten moni muukin on kirjoittanut, lapsen riehuminen on stressin

purkua. Ajatteles nyt: on jaksanut koko päivän touhuta ja käyttäytyä

hienosti yhtenä osana isoa ryhmää. Kun oma äiti ilmestyy näköpiiriin,

muistuukin mieleen, että väsyttää ja on ollut ikäväkin. Nälkäkin voi olla.

Hetken riekkumisen jälkeen jaksaakin taas olla oma itsensä.



Omani ovat aina tehneet myös noin, toinen vähän lievemmässä

muodossa vielä eskari-iässä.



Hoitajan kommentti oli varmaan tarkoitettu kevennykseksi;

harmi, että jouduit pahoittamaan mielesi.



Tsemppiä : )



t. lto

Vierailija:

Olen kuullut tuon saman ikävän purkamisen myös toiselta äidiltä, mutta jotenkin vaan tuntuu niin uskomattomalta tuollaiset raivokohtaukset. Tänäänkin eräs tarhan tädeistä vain nauroi ja sanoi, että pitäisiköhän sen ***** jäädä päiväkotiin kun ei kotiin ilmeiseti ole halua lähteä..

Eli me kyllä päiväkodin kanssa yhdessä sanomme näin lapselle, että kun kerran tuolla tavalla riehuu, niin sitten saa luvan jäädä päiväkotiin. Minä olen ottanut sen vitsinä ja nauranut tai uhkauksena lapselle, joka tajuaa, että äiti ei ole valmis riitelemään koko aikaa.