Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja pelottaa kaikki tuleva...
26.06.2006 |
Tämä on siis toinen lapsi ja ihan toivottu ainakin minun puoleltani. Nyt kaikki pelota ja epoäilykset tulevaisuuden suhteen ovat vallanneet mielen, eikä asiaa yhtään auta tämä alkuraskauden pahaolo ja väsymys. Ehkä nää seko ajatuksetkin voisi laittaa hormonien piikkiin. En olisi uskonut, että näin käy. Mulla ja miehellä on ollut tosi huonoja aikoja esikoisen syntymän jälkeen, siis niin paljon paskaa kuin olla ja voi. Olen ollut moneen kertaan lähdössä ja nyt kadun suuresti, etten ole sitä tehnyt. Pelkään tosi paljon sitä, että kaikki sama alkaa uudestaan kun toinen syntyy, meillä on niin paljon ristiriitoja suhteessamme ja menneet riidat ja sanomiset ovat jättäneet jälkensä, niin että olen kokoajan vvähän kuin takajaloilla, uskallanko sanoa sitä tai tätä. Kaiken voisi kiteyttää niin, että tuntuu etten voi sietää miestä enää silmissäni. Tuossa oli aika jolloin ajattelin, että menneet on menneitä ja niitä on turha vatvoa ja koitin suhtautua positiivisesti tulevaan, mutta mikä nyt on tullut. Olen tosi masentunut, en osaa iloita raskaudesta vaan se tuntuu isolta taakalta, kuin vankilalta, tässä tilanteessa on vielä vaikeampi lähteä suhteesta. olenko ollut ihan hölmö kun toista lasta olen halunnut. Menneisyydessä on niin paljon synkkiä aikoja mieheni ja minun välillä, olisi kai helpompi ymmärtää jos hieman kertoisin mistä on ollut kysymys, mutta en jaksa tähän eritellä asioita. Mutta toisaalta, jos nyt saisin keskenmenon niin surisin sitäkin, että toisaalta olen onnellinen tulevasta vauvasta ja toivon, että kaikki menisi hyvin. Pelkään vain, että jos meidän perhe-elämä käy ihan mahdottomaksi, kuinka selviän kahden lapsen kanssa. joku voi nyt tähän tokaista, että mitäs en ajatellut tätä aiemmin, mutta olevinaan ajattelin,e ttä kaikki on hyvin sittenkin ja että kyllä tää kaikki tästä menee ok. Nyt se kaikki positiivisuus tulevaisuuden suhteen on kateissa, kaikki tuntuu vaan synkältä...Ja surettaa vauvan puolesta kun äiti ajattelee näin kamalia asioita. Itkettää ja ahdistaa vaan kaikki.
Kirjoitukseni taitaa olla aika sekava. En jaksa kirjoittaa kovin selkeesti, oli9 vaan pakko purkaa vähän jonnekin.
Kommentit (6)
Onko miehesi viime aikoina ollut jotenkin erityisen inhottava, vai juontaako ajatuksesi niistä vanhoista tapahtumista ja sanoista? Oletteko jutelleet uuden vauvan tulosta ja sen vaikutuksesta suhteeseenne? En oikein osaa auttaa enkä lohduttaa, mutta kovasti voimia toivon sinulle ja toivon kaikesta huolimatta onnellista raskausaikaa! Toivottavasti saat miehesi kanssa asiat parhain päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitäisi päästä äkkiä ammattilaisen kanssa juttelemaan ja selvittämään asiat ensin ainakin itsellesi että tiedät missä mennään.
Toivottavasti kaikki järjestyy!!
soittaisitko heti huomenna aamulla neuvolaan ja puhu rehellisesti? pääsisitkö psykologin juttusille? taitavat jäädä pian kesälomille!
koitetaan nyt auttaa oikeasti, siskot!
Pikaisesti sen verran, että ajatukset ja tunteet johtuvat nimenomaan niistä menneistä ajoista, nyt tuntuukin, etten ole päässyt niistä eroon. Meillä on siis kaikenlaisia juttuja, ei pystytä oikeen jutteleen mistääntai nykyisin en edes halua yrittää kun aikoinaan monen asiat meni riidaksi vaikken olisi halunnutkaan. Esim. miehen mielestä yritin haastaa riitaa, vaikka yritin vain keskustella ja yrittää ymmärtää missä mennään. Monet keskustelut ovat olleet tätä, että mies vain tuijottaa telkkaria eikä halua edes kuunnella mitä puhun. Kyllä me aikanaan käytiin perheneuvolassa jutteleen, mutta eipä siitä paljon apua ollut.
Mies osaa olla tosi tunteeton ja ilkeä puheissaan, en ikinä unohda sen kommenttia kun surin tuulimunaraskauttani niin se tokas mulle, että luulenko että koko maailma pyörii mun suruni ympärillä. Välillä menee paremmin tosiaan, mies on ihan ok noin muuten. Käy töissä, hoitaa raha-asiat kunnolla, ei ryyppää, eikä ole väkivaltainen fyysisesti, hoitaa lasta. Nyt on ollut ihan mielissään tulevasta vauvasta, on ymmärtänyt kyllä mun pahoinvoinnit ja jaksamattomuuden, mutta välillä se heittäytyy ihan kummalliseksi, ihan typeristä asioista tulee suuri show. Ja kaikki on aina mun syytä, minä olen meillä se, joka tuölee vastaan ja pyytää anteeksi, sen takia, että kotona ylipäätään pystyy oleen.
En tiedä onko mun silmät auennut vasta nyt vai voiko nää kaikki tunteet olla vaan ohimeneviä ja johtua raskaudesta. Nyt vaan tuntuu etten jaksa yhtään.... Kiitos teille vastanneille. En pysty paljon kirjoittaan kun poika tuossa villiintyy kun äiti on koneella.
surullinen tuo viestisi, kuten sanoit on ajatukset vähän sekaisin tällä hetkellä. ja sen kyllä huomasi! tarkoitan että tilanteesi ei ole tainnut jäsentyä itsellesikään kunnolla?
jos et ole onnellinen miehesi kanssa, ota aikalisä. pahoinpiteleekö hän sinua? jätä hänet siinä tapauksessa välittömästi!