Ei millään pahalla, mutta oletteko huomanneet että akateemiset paasaavat siitä asiasta
jota ovat opiskelleet. Mutta käytännön asioita he eivät osaa?
Ja sitten kun täytyy jotain hiukankin raskaampaa tehdä hetken ajan, niin ovat niin väsyneitä että?
Ja tässä ei nyt ollut tarkoitus loukata ketään, mutta olen lähipiirissä huomannut tälläisen asian.
Kommentit (28)
onpa itselläsi pieni maailmankuva. Jos sinulla on typeriä ystäviä, ei se tarkoita että kaikilla muillakin on.
minä opiskelin siivoojaksi,ihan totta. ihan syystä koska huvitti ja satuin tietään valmiiksi paikas jossa pääsin siivoustyön johtajaksi tällä ammatillani ja oikein tyydyttävän palkan työstä jossa ei ole mitään " kotiin viemistä" ,ajatuskin työstä jää sen 8-16 sisään:D
MUTTA olen huvikseni lukenut avoimessa yliopistossa filosofiaa ymym ja olen muutenkin paljon lukenut ihminen,pidän itseäni sivistyneenä.
Asiat eivät sulje toisiaan pois.
Lähes jokainen on ollut myyjänä, siivoojana, tarjoilijana, baarimikkona, varastomiehenä, trukkikuskina, vartijana, raksa-apumiehenä, taksikuskina tai monissa muissa mielenkiintoisissa käytännöntöissä. Se mitä kukakin sitten osaa, vaihtelee tietysti kokemuksen ja kiinnostusten mukaan. Suurin osa myös harrastaa kuntoilua, joten kuntokaan ei ole ihan huono.
Terveisin akateeminen töissäkäyvä yh-äiti, joka kyllä pyörittää käytännön jututkin kotona ihan itse tukkeutuneiden viemäreiden avaamisesta pullanleipomiseen asti.
Voithan toki vastineeksi aloittaa keskustelun vaikkapa auton korjaamisesta tai leipomisesta, jos niistä pidät.. ;)
Ja tuota käytännöntyö-juttuasi en ymmärrä. Olen koulutukseltani FM, mutta työni on aika tarkalleen 50-50-suhteessa fyysistä työtä ja paperityötä. Päivittäin käyn aamulla ottamassa näytteet, ja menen labraan valmistelemaan ne analyysia varten. Tuohon saattaa joskus mennä koko päiväkin, jolloin paperitöitä on pakko tehdä viikonloppuina. Välillä työ on ulkosalla (esim. metsässä) tapahtuvaa, ja voipi olla jonkun mielestä raskastakin. Ei minua ainakaan väsytä tuollainen työrytmi, kun työ on kuitenkin vaihtelevaa.
Tällä palstalla olen huomannut sen, että usein maisterin tai tohtorin työtä pidetään paperinpyörittelynä. Tiedättekö te oikeasti, millaisiin työpaikkoihin maisterit työllistyvät? Hyvin harva pääsee suoraan pelkkiin paperihommiin (no, KTM:t kenties), ja yllättävän monella se työ sisältää sitä käytännön työtäkin. Ja hyvä näin, koska ainakin itse tiedän, että mikäli käytäntö ei olisi hallussa, en olisi koskaan työllistynyt.
muutamien kokemusten perusteella......(esim. ap)
minä akateemisena ihmisenä osaa hakata halkoja, laittaa saunaan ja puulieteen tulen ja jopa ylläpitää sitä ;), osaan hoitaa puutarhaa niin, että se kukoistaa, osaan myös korjata ja kunnostaa huonekaluja, ommella vaatteita ja kodintekstiilejä, tehdä herkullisia ruokia ja leipoa kaikkea karjalanpiirakoista lähtien. myös kolmen pienen lapsen hoito sujuu rutiinilla ja näppärästi. olikohan vielä muuta...niin ja olen tosiaan viittä vaille tohtori.
Tuli vaan sellainen asia mieleen ja huomasin sen nyt v-lopun aikana.
Miehen sisko on akateeminan ja myös hänen miehensä. He eivät oikeesti osaa mitään sellaisia käytännön asioita. Sisko kyllä selittää ummet ja lammet asiasta, josta tietää...
äh, en osaa selittää tätä asiaa paremmin...
ap
" äh, en osaa selittää tätä asiaa paremmin...
ap "
mutta niin monen monta käytännön asiaa osaat?? :D
Itse olen akateemisesti koulutettu, ja työni on aika paljon sitä käytännön hommaa (olen geenitutkija ja teen labrahomnman itse). Meillä on omakotitalo, ja puutarha ja kuusi lasta joten kyllä tässä täytyy käytännön hommat hanskata. Akateeminen mieheni on muuten rakentanut talomme.
Jos miehen akateeminen sisko paasaa, niin tuskinpa se tarkoittaa, että kaikki akateemiset paasaa. Itse olen maisteri ja moni ystäväni on maisteri ja osataan paasata monesta muustakin kuin työasioista;) kaikki myös osataan tehdä kotityöt, hoidetaan lapsemme ja miehemme ja harrastamme paljon liikuntaa.
Eipä tulisi mieleeni paasata tuttaville kielitieteen kiemuroista...
Itse olen toisinaan vähän onneton käytännön hommissa tai teen ne omalla tavallani (ehkä hitaammin kuin joku toinen?). Ja kyllä, saatan väsyä, jos ensimmäistä kertaa jotain tiettyä fyysistä työtä teen: otteeni/liikkeeni eivät välttämättä ole oikeat ja vaikka liikuntaa harrastankin, niin kyllä pitkäkestoinen uusi homma väsyttää lihaksia aloittelijalla kuin aloittelijalla. Miksi sitä pitäisi ihmetellä? Joku toinen osaa käytännön asioita paremmin, toinen tietää asioista teoreettisemmalla tasolla. Onko siinä jotain ihmeteltävää? Miksi akateemisten pitäisi hallita " kaikki" ? Eiväthän käytännön ammateissa olevatkaan hallitse välttämättä alansa teoriaa kovin korkealla tasolla? Eikö ole hyvä, että on valinnut alansa niin, että saa toteuttaa itseään tavalla, jonka kokee omakseen?
Rankkaa yleistämistähän tämä on, enkä missään nimessä sano, etteikö sellaisia ihmisiäkin ole, joilta hommat hoituvat niin teoriassa kuin käytännössäkin. En ottanut ap:n viestiä pahalla, mutta ihmettelen, miksi tuollaista asiaa ylipäätään pitää ihmetellä!
Omat vanhempani ovat akateemisia, ja hohhoijaa niitä jaaritteluja ja " syvällisiä keskusteluja" , mutta kun pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen, esim. korjata jotain tai tehdä fyysistä työtä, niin voi kun on ylivoimaista.
Täytyykö enää edes mainita, että itse jätin akateemisen uran väliin eikä pätkääkään kaduta. Mieluummin osaan asiat käytännössä kuin vain teoriassa.
edes silloin jos sattuisi tuntumaan mielenkiinoiselta. siinähän käy auttamatta niin että työteliäs persoona muuttuu ihan totaalisesti.
On niin pirun seksikäs ala. ;) Ja siihen liittyy mm. heilumista metsässä ja puusepänhommia, vaikka on niin perinteinen akateeminen ala kuin voi olla.
Me akateemiset ollaankin yllättävän kirjavaa sakkia. :)))
Jos olet epäkäytännöllinen niin olet, riippumatta missä oppilaitoksessa opiskelet, ja toisinpäin. Mutta toki ne peukalo-keskellä-kämmentä -tyypit hakeutuu harvemmin käytännön ammatteihin, että siinä mielessä ap:n havainnossa voi olla perää. Mutta meitä käytännön käteviä akateemisia on paaaaljon...
Vierailija:
Täytyykö enää edes mainita, että itse jätin akateemisen uran väliin eikä pätkääkään kaduta. Mieluummin osaan asiat käytännössä kuin vain teoriassa.
Meissä kun on tulkkeja, juristeja, lääkäreitä, ympäristötarkastajia, pankin työntekijöitä, arkkitehteja, ravitsemusterapeutteja, kemistejä, opettajia.. Ihanko totta meinasitte rinnastaa meidät kaikki keskenään, laittaa samaan ryhmään? Ap ja muut samoin ajattelevat, sallikaa minun nyt jo nauraa :)
Vai kadotinko jotain käytännön taitoja opiskellessani lähihoitajatutkinnon jälkeen akateemiselle alalle?
Tuntuu että moni käytännön asia vaan sujuu nykyään paremmin kun iän myötä oppii kaikenlaista.
;)
Muakin ihmetyttää kun mun suurkeittiön emäntä kaverini puhuu vaan niistä sopistaan ja keittiöjutuista, eikä ollenkaan puhu niiitzee ja vonneguuttii kuten mä.