Ei millään pahalla, mutta oletteko huomanneet että akateemiset paasaavat siitä asiasta

olen rahoittanut opintoni juurikin duunarihommilla (siivousta, kaupan kassana, haalarihommia, puhelinmyyntiä jne) ja ylennyt oman alan hommiinikin sitten pikku hiljaa työkokemuksen kautta, enkä ole vielä toistaiseksi hyötynyt juurikaan koulutuksestani.



Mitä tulee paasaamiseen, en muista olenko koskaan puhunut opintoihini/työhöni liittyvistä jutuista (poislukien työkaverien kootut kommellukset yms mihin hyvänsä työhön liittyvät jutut) muiden kuin kollegoiden tai opiskelutoverieni kanssa. Kaikille toki kerron mitä teen ja missä teen ja mitä olen opiskellut sitä kysyttäessä, mutta en ala selittämään sen enempää, ellei kysyjää sitten satu vaikka kiinnostamaan ko. alan opiskelu.

En kauhean hyvin osaa monia käytännön töitä, mutta se ei liity akateemisuuteen vaan johtuu siitä, että olen kasvanut kerrostalossa kaupungissa ja monet pihahommat yms. on jäänyt tekemättä. Kotona kuitenkin osaan näppärästi tehdä kaikki hommat ja jos en osaa, opettelen.



Ton paasaamisen kyllä tunnistan itsessäni, etenkin siksi että koulutukseni on ihmisläheiseltä alalta jossa jokaisesta asiasta on mielipide ihan jokaisella. Tai en tietenkään itse koe paasaavani, mutta jos esitetään Valituista paloista poimittuja tietoja, niin kyllä mä useimmiten niihin vastaan ja saatan hyvin aloittaa lauseen " itse asiassa viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että..." . Se on ihan oma mokani, mua harmittaa kun asioista puhutaan suuta suuremmalla vaikka ei tieto olekaan kovin laadukasta.

olin aivan yhtä avuton jo ennen FM-tutkintoani. Akateeminen miesystäväni taas on varsinainen jokapaikan puuhamies...Puuha kuin puuha, ala kuin ala, ei ole asiaa jota hän ei osaisi tai tietäisi...Akateemisessa kaveripiirissäni on sekä kaltaisiani tumpeloita että niitä mitä erilaisimmissa hommissa pärjääviä. Ethän tosissasi voi kuvitella yleistyksesi pitävän paikkansa laajemminkin?



Yksi asia kirjoituksessasi kyllä kuulosti jonkin verran tutulta. Itse ainakin (aivotyötä istuma-asennossa 8h/pvä tekevänä) olen aina aivan poikki kun teen jotain fyysistä työtä vähänkään enempää. Esim. siivottuani yhtenä päivänä muuton jäljiltä 9h putkeen olin aivan maitohapoilla, kertakaikkisen loppu ja muistan ajatelleeni, että MITEN ne siivoojat tekevät tätä duunia täyttä päivää joka päivä...

Toisaalta muistan myös alkuaikoina täyspäiväisten opiskeluiden tuntuneen PALJON raskaammilta kuin sitä ennen tekemäni fyysistä kuntoa vaativat työt. Sama ilmiö toistuu aina loman jälkeen; aivotyö tuntuu aluksi todella raskaalta. Kun on puoli päivää puurtanut paksujen akateemisten teorioiden parissa, tuntuu kuin aivot räjähtäisivät, pää on kipeä ja olo lopen uupunut...Ei pysty ymmärtämään, miten se ajatus pysyi kasassa ja vireystila yllä ennen lomaa sen koko työpäivän ajan.



Eli kai sitä ihminen vaan tottuu erilaiseen rasitukseen. Fyysiseen tai aivotyön aiheuttamaan.

Kuinkakohan väsyneitä ne ei-akateemiset puurtaja-ystäväsi olisivatkaan vaikkapa luettuaan kylmiltään puoli päivää jotain Bahtinin teorioita Dostojevskin poetiikan ongelmista ja sitten iltapäivän ajan työstettyään kyseisetä aiheesta omakohtaisesti laatimaansa tutkimusongelmaa, jonka tulee olla esittelykelpoinen koko tiedeyhteisölle. Ei sekään ihan leppoisaa ajanvietettä aina ole.

Meilläkin kaksi akateemista (joista minä jopa sitä pahinta luokkaa, tohtori...) olemme rakentaneet itse kaksi kesämökkiä, remontoineet talon ja olleet tukkimetsässä joka talvi muutaman viikonlopun ja muutenkin on vähän väliä lautojen taapelointia sun muuta.



Omista työasioista (fysiikkaa) en puhu oma-aloitteisesti. Jos kysytään sanon, jotain ympäripyöreää tutkimukseni käytännön sovelluksista. Samaa alaa tunteville voi sitten kertoa tarkemmin, jos haluavat tietää.

Joten eiköhän siskosi ole pikemminkin poikkeus kuin sääntö ;)

No täytyy kyllä myöntää, että sorrun joskus " paasaamaan" omaan alaani liittyvistä asioista ihan liikaakin :). Joskus mies varsinkin kotona ei jaksaisi enää kuunnella... Luulen kyllä, että paasaaminen ei kuitenkaan johdu akateemisuudestani vaan paremminkin luonteestani... :). Niin ja monia käytännön asioita osaan silti tehdä. Tai on pakkokin, koska mies on niin paljon poissa kotoa.

Ja taas asetellaan vastakkain....

Meillä perheessä toinen vanhemmista akateeminen ja toinen ei-akateeminen ja kuinka ollakaan puhutaan kyllä ihan muista kuin opiskeluista tai duuneista.

Sama on tuttavien / ystävien kesken. Nyt ja jo opiskeluaikana ko. piiri muodostui akateemisista, ei-akateemisista ja jopa ihan peruskoulu / lukio -pohjalta ponnistavista. Hyvin tultiin juttuun ja tullaan edelleen.

Olipas tolla ap:llä karkeaa yleistystä.

Täällä on ainakin yksi akateeminen, joka " paasaa" alastaan liittyen ihan käytännön töihin. Ei ole myöskään peulako keskellä kämmentä.. minun alallani sellainen ei onnistuisi!