Koetko kärsineesi tai saaneesi trumoja tai häiröitä siitä, että olet joutunut pienenä tarhaan / muuhun hoitoon?
Täällä tuntuu ikuisena ykköspuheenaoheena olevan tuo päiväkodin haitallisuus alle kolmevuotiaalle. Kumma kyllä, minun sukupolveni on hyvin pitkälti hoidettu tarhassa tai hoitotädillä heti äitiysloman loputtu, eikä tuttavapiirissäni kyllä yksikään koe kärsineensä siitä jotenkin. Voihan sitä jossitella kaikilla alitajunta- ja tiedostamaton trauma -jutuilla, mutta selviä ongelmia ei ole kyllä aiheutunut.
Kommentit (16)
ERITTÄIN epäsosiaalinen. Usko pois, olen katkera että jouduin olemaan vain kotona.
muistaa miten hyvin viihtyi päiväkodissa....
hoitotäti sano että aina kun mä näin että isä tulee hakeen mua niin olin ruvennu itkeen etten halua lähtee... on siinä traumoja kerrakseen lapselle kun ei kotiin halua! :D
on paljon pettämistä ja muita ihmissuhde- ja parisuhdeongelmia. Voisivathan nuo johtua vaikka pienistä häiriöistä kiintymyssuhteissa taikka turvattomuuden tunteesta. Molempia saa aikaan sillä, että jättää lapsen toistuvasti vaille vanhempiaan herkässä iässä.
Sitä aina kysellään, että miksi avioliitot nykyään epäonnistuvat ja perheet hajoavat ja samalla selitetään, että ei minulle ainakaan ole mitään tapahtunut sen takia, että jouduin/pääsin aikaisin hoitoon.
Jokuhan voisi vaikka laskea yksi plus yksi...
ja uskon, että tietyt ongelmat hänen tunne-elämässään johtuvat juuri siitä. Hän itse ei tunne kärsineensä varhaisesta hoitoon joutumisesta.
mutta muistan elävästi vieläkin kun äidin kans aamuisin törryytettiin menemään ibitsalla hoitoon ja se kaipaus kun äippä lähti...
se oli kivaa kun päikkärit lähestyi,tiesin et sen jälkeen äiti tulee hakemaan :)
Mami vieläkin niiiiiiiiiin rakas ja läheinen ;)
enkä ole jäänyt mistään paitsi. Omat lapset ovat olleet heti hoidossa.
Miettikääpä nyt joitakin sopimus- ja pakkoavioliittoja, tuskin niissä sen paremmin meni kuin nykyliitoissakaan. Erojen yleisyys johtuu siitä, että se on helppoa ja sallittua nykyisin: ei tarvitse kärvistellä huonossa suhteessa. Toisaalta ehkä liittoon mennään heppoisemmin perustein.
Mutta kaikenhan voi aina laittaa päiväkodin syyksi, jos haluaa.
Jaan tunteesi... kamalan vaikea oli kouluun mennä, kun oli ollut siihen asti vanhempien kanssa kotona, ilman sisaruksia tai yhtäkään leikkikaveria.
Vierailija:
Miettikääpä nyt joitakin sopimus- ja pakkoavioliittoja, tuskin niissä sen paremmin meni kuin nykyliitoissakaan. Erojen yleisyys johtuu siitä, että se on helppoa ja sallittua nykyisin: ei tarvitse kärvistellä huonossa suhteessa. Toisaalta ehkä liittoon mennään heppoisemmin perustein.Mutta kaikenhan voi aina laittaa päiväkodin syyksi, jos haluaa.
Ja romanttinen rakkaus avioliiton perustana on verrattain uusi ajatus... aiemmin avioliitto oli järkisyihin perutuva sopimus.
Mä olin itse ikävystynyt päivisin. Moni leikkikaveri oli päivät tarhassa ja minä sitten odottelin milloin he pääsee sieltä.
Mitään traumoja en saanut, mutta yksinäistä oli. Mieluiten olisin minäkin leikkinyt kavereiden kanssa jo ennen neljää.
Mulla on sisarukset pienellä ikäerolla, samalla kylällä oli myös muita kotihoidettuja lapsia kavereina. Lisäksi kävin 4-vuotiaasta asti kaksi kertaa viikossa päiväkerhossa. En koe jääneeni mistään paitsi, vaikka en ollut päiväkodissa.
Luultavasti oisit kökkinyt jos niitä kavereita ei olisi ollut.
Pointtini oli, että myös kotihoidetulla voi olla kavereita. -16-
Minut on laitettu hoitoon 5kk ikäisenä. En koe saaneeni mitään traumoja siitä, tosin enhän voi tietää millainen ihminen olisin jos äitini olisi minua kotona hoitanut.