Raskaudenkeskeytys
Olen 19-vuotias 2-vuotiaan lapsen yh-äiti. En ole opiskellut peruskoulun jälkeen ja suunnitelmissa oli ensivuonna lähteä kun lapsi menee päiväkotiin.
Kaikki on meillä mennyt kaksistaan todella hyvin ja lapsen isä käy katsomassa parin viikon välein.
Nyt tulin raskaaksi yhden illan jutusta mikä oli hyvin hyvin vastuutonta. Viikkoja on vasta 6 ja olen saanut jo lääkäriltä lausunnon että saan mennä keskeytyksen tekemään. Huomiseksi on aika aamuksi sairaalaan.
Tämän lapsen isä ilmoitti samantien että ei ole missään nimessä valmis isäksi taloudellisesti eikä henkisesti. Ja se että minä pitäisin sen yksin vaikken häneltä mitään vaatisikaan olisi hänelle henkisesti niin iso juttu ja aiheuttaisi paljon pahaa mieltä kun tietäisi että hänellä on lapsi jossain, jonka elämään ei ole valmis kuulumaan.
Itse en kestä enään yhtään isää joka vaan käy silloin kun hänelle mahtaa sopia. Saan järjestää tapaamisia ja riidellä ja vaikka mitä.. Yksi tapaus tässä on jo enkä kestä toista epävarmaa isää tähän.
En voi olla varma pysyykö hän pois kokonaan, vai tuleeko jossain vaiheessa yllättäen kuvioihin ja ei tiedä mitä haluaa.. En sellaista jaksa.
Eikö tämä nyt ole ihan järkevä tilanne missä on oikea ratkaisu keskeytys?
En tarvitse mitään saarnoja, vain muiden ihmisten näkemyksiä asiasta.
Kommentit (3)
Varmasti on iso asia miettiä tätä yhtälöä !
Mutta, minustakin voisi olla ihan lapsesi kannalta hyvä saada toinenkin lapsi. Heilllä olisi aika pieni ikäero ja toisistaan seuraa. Vauva mielellään katselee kun isompi touhuaa ja toisaalta isompi lapsi yleensä haluaa äidin kanssa hoitaa vauvaa ja auttaa äitiä ;)
Opiskella ehdit kyllä vielä myöhemminkin, se ei ole este minusta. Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia joista saat apua ja niitä hengähdystaukoja ?
Kyllä raskaudenkeskeytys on iso juttu. Jos lapsen isä ei ole mukana asiassa ja pidät lapsen niin se on ok, ja eihän sitä koskaan tiedä kun aika vähän kuluu jos vaikka haluaisikin olla isä.
Minusta sinun ei pidä murehtia mitä lapsen isä ajattelee asiasta, kun se vastuu nyt kuitenkin jäi sinulle tässä asiassa koska tulit raskaaksi. Kyllä minä kannustaisin pitämään lapsen, voimia sinulle.
Kaikki käytännön asiat hoituvat kyllä aikanaan. Mutta jos teet abortin, tuska voi olla itsellesi elämän mittainen.
Itselläni on ollut yksi kohdun ulkopuolinen raskaus yli 20 vuotta sitten. Jouduttiin tekemään abortti, jota en milloinkaan voi unohtaa. Vaikka järki sanoo, että raskaus olisi voinut viedä minut hautaan, niin siitä huolimatta vieläkin mietin, millainen pienokainen siitä olisi ehkä tullut. Hullua, ihan hullua, mutta tunteille ei mahda mitään.
Jokaisella elämällä on tarkoitus!
ensimmäisenä tuli mieleen, että olisihan toisesta lapsesta esikoisellesi seuraa. Eipä ole mukava yksinkään kasvaa, vailla sisaruksia. Tunnen useita äitejä, joilla on lapsia kahdelle jopa kolmelle miehelle. Ei ole nykyaikana edes harvinaista. Etkö saa neuvolasta tukea? Muitakin ratkaisuja kuin keskeytys kyllä löytyy. Olet pärjännyt yhden lapsen kanssa, miksetpä kahdenkin. Isien kanssa voi olla hankalaa..tai sitten ei. Sanotaan että lapsi tekee isän. Useimmat miehet rakastavat suuresti lapsiaan vaikka eivät heidän kanssaan asukaan. Se että mies ei halua elää perhe-elämää, ei tarkoita sitä ettei hän halua lapsia. Usein isä-lapsi -suhde voi toimia tosi hyvin. Tapaamiset kannattaa laittaa paperille, että pystyt suunnittelemaan omia menojasi. Apua saat sosiaalivirastosta. Elämä kahden lapsen yksinhuoltajana saattaa olla jopa helpompaa kuin yhden lapsen. Voimia ja jaksamista sinulle.