Onko mun organisoinnissa vikaa vai onko tää oikeesti raskas yhdistelmä:

Hyvö organisointi varmasti auttaa, mutta eniten auttaisi jos voisi fast forward aikaa! Jaksua!

Sama asetelma joka tapauksessa, mutta se miten asioihin suhtaudut, vaikuttaa siihen tuntuuko helpolta vai raskaalta. Osaako ajatella että tää nyt on tämmöistä tällä hetkellä, viis siitä vaikka toi tossa kiukkuaa, se on terve uhmaikäinen vai ottaako herneen nenäänsä ja kiukustuu lapselle takaisin. Aina voi valita.

Silloin lapsetkin voivat paremmin/ovat helpompia.



Lapset vaistoavat aina kun en jaksa ja ovat silloin vaikeampia ja huomionhakuisempia.



Meillä esikoinen 2v10kk

Se saa raivota siellä rauhassa, leikkiä toisten lasten kanssa. sinä saat olla vauvan kanssa / antaa tissiä.

Voimia!



Toivottavasti ukkosi on aikuinen mies!

uskalla nousta leikkihuoneen lattialta vaan siellä sitten leikitään koko päivän. Mun korvat on jotenkin herkistyneet äänille, niihin sattuu nykyisin pienikin meteli.

ap

Vierailija:

Sama asetelma joka tapauksessa, mutta se miten asioihin suhtaudut, vaikuttaa siihen tuntuuko helpolta vai raskaalta. Osaako ajatella että tää nyt on tämmöistä tällä hetkellä, viis siitä vaikka toi tossa kiukkuaa, se on terve uhmaikäinen vai ottaako herneen nenäänsä ja kiukustuu lapselle takaisin. Aina voi valita.

Minulla 1.10kk ja 4kk ja mä en jaksa. Olen laiska ja huono tiedän sen. Muut mammat senkuin hymyilee ja minä urpo en selviä edes näistä kahdesta.

Meillä oli esikoinen 2v5kk kun pikkuveli syntyi. Isommalla pukkasi uhman päälle alkuhuuman mentyä ohi ja päiväunetkin jäivät siinä rytäkässä pois. En muista viime talvesta juurikaan mitään, niin rajua oli meininki välillä. Vauva oli kuitenkin hyväuninen ja söi hyvin, eikä kukaan perheessä edes sairastellut. Silti koin arjen raskaana, mutta kyllä siitä selvittiin! Nyt on menossa aika mukava vaihe, lapset leikkivätkin jo yhdessä. Nyt vain odotellaan seuraavaa (seuraavia?) vaihetta...



Mietin muuten itsekin, että organisointikyvyssäni on jotain vialla. Minulta jäivät kotihommat ihan retuperälle, mutta kukaan ei muista oliko meillä tammikuun viidentenä päivänä puhtaat vai likaiset astiat koneessa ;) Keskity olennaiseen ja yritä pysyä vahvana uhmiksen kanssa!

Meillä uhmis ei kyllä ole ollut lainkaan mustasukkainen vauvasta, ainakaan vielä (vauva on nyt 6 kk). Eikä vauvalla ollut varsinaista koliikkia, vaikka kovasti itkikin 4vk-3½kk iässä etenkin iltaisin (2-3 tuntia putkeen).

Ehkä sun organisoinnissa sitten on vikaa ;) sillä ei tämä elo ole mun mielestä ollenkaan raskasta. Mulla ei ole edes lasten isää apuna, ei olla missään tekemisissä enää, ei tapaa edes esikoistaan :( Isän puoleiset isovanhemmat eivät myöskään ole kanssamme tekemisissä, minun vanhempani ja sisarukseni asuvat 150 kilometrin päässä.

Käydään lasten kanssa perhekerhoissa kaksi kertaa viikossa (ekan kerran kun kuopus oli 9 päivän ikäinen), puistossa, kavereiden luona....Nautin suunnattomasti tästä ajasta, lapset on pieniä vaan kerran!

Univelkaakaan ei oikeastaan ole, nukun päiväunet samalla kun lapsetkin. Kuopus nukkuu aamupäivällä unet, sillä aikaa keskityn vain esikoiseen. Iltapäivällä nukumme kaikki kolme parin tunnin unet perhepedissä. Kotityöt teen lasten hereillä ollessa. Illalla mulla on omaa aikaa kun lapset nukkuu.

Eikä se välttämättä kestä enää kauaa, ehkä. Meillä esikoisella oli uhmaikä from hell 2-vuotiaana, pikkuveli syntyi kun hän oli 2v4kk ja se teki tietysti tilanteen vielä pahemmaksi muutamien kuukausien ajaksi. Teilläkin varmaan vielä tuo vauva pahentaa esikoisen tilannetta.



Sitten vaan huomasin yhtenä päivänä loppukesästä että hyvänen aika, mehän ei olla tapeltu pitkään aikaan esikoisen kanssa. Yhtäkkiä hänestä oli kasvanut ihan oikea lapsi, sellaisen oikukkaan taaperon sijaan. Hän oli mukava, seurallinen, yhteistyö- ja miellyttämishaluinen, tottelevainenkin. Ei nyt tietysti ihan aina, on hänelläkin huonot päivänsä, mutta useimmiten. Me jutellaan pitkiä juttuja, hän kertoo mulle vitsejään ja satujaan ja meillä on tosi hauskaa ja helppoa yhdessä. Sen koommin ei ole uhmaa näkynyt, satunnaisia kiukutteluja toki mutta kenelläpä sellaisia ei olisi.

älä vertaa heitä itseesi. tällä palstalla heitä pomppaa joka ketjussa esiin.



ole ystävällinen itsellesi.



Ja jos sinulla on mahdollisuus saada isompi hoitoon (edes osaksi aikaa), tee se. Lapsille on hyväksi jos heillä äiti, jonka voimat ei ole ihan loppu.

Ja se alkaa näkymään kun kuopus on vuoden verran. Silloin saat juoda kahvisi rauhassa ja lukea päivän lehdet. Lapset viihdyttävät toisiaan. Mutta muista sitä ennen pitää myös itsestäsi huolta ja ottaa omaa aikaa. Sillä kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.



Hyvinvointiasi lisää ne tutut tunnetut jutut:



Syö tervellisesti, nuku riittävästi, ulkoile päivittäin, urheile ja ota omaa aikaa, jotta kuulet välillä myös omat toiveesi ja ajatuksesi.



Työsi kyllä palkitaan :-)



Voimia!

Vierailija:

älä vertaa heitä itseesi. tällä palstalla heitä pomppaa joka ketjussa esiin.

Kyllä se siitä helpottaa, nytkin en edes tiedä missä nämä kaksi vanhinta ovat. :)

Onneksi ovat jo koululaisia, huh!!

mutta hyvä sankariäiti, kyse onkin ajoituksesta ja tilannetajusta: jos toinen on ihan poikki, niin onko se se paikka, johon sinun pitää rynnätä kertomaan että sinä et ikinä ole ollut väsynyt vaan vain nautit olostasi!?



t. 14

, et mitenkä noitten taaperoitten kans kestää kun kumpikin nahistelee ja tappelee ja koettelee hermoja...Sanoisinko, et tuo 1-2 v ikävuosi on rasittavin ikävuosi lapsella...Kiipeilyä, rajojen testaamista, jne jne luvassa. Tuntuu, et mikään kielto ei auta kun maailmaa pitää tutkia niin innokkaasti jne...Ja isompi senkun kiusaa pienempää...



Koita jaksaa!!! niin minäkin yritän

Jos haluaisin olla sulle ilkeä, voisin sanoa, et taitaapa olla meidän kaikkien helposti havaittava syy siihen miksi olet yh eikä miestä näy. Vaan kun en sua tunne enkä ilkeä halua olla, niin enpä sano!

Kun ajattelenkin vauvaa tuohon todella uhmakkaan lapsen rinnalle niin alkaa hermo kiristyä.

ja saa kahvin juoda " rauhassa" : On olemassa erilaisia lapsia joilla erilainen temperamentti. Meillä 2 poikaa ja sanonpa vaan, että tulkaa meille katsomaan, siinä ei kyl " rauhasta" puhuta mitään:) Kyl se on 100% vääntöä 24/7, ja tää on oikeasti rankkaa aikaa...Nooh, ehkä mä oon niin itsekäs ihminen, että kaipaan myös välillä muutakin elämää (shoppailua, ulkoilua, lenkillä käyntiä, kavereiden tapaamista ilman lapsia, syömässä käyntiä jne:)...Joten itse ainakin pidän tätä arkea raskaana.....Kotiäiti olen kuitenkin ollut 4 vuotta ja vielä vuoden aion tätä jatkaa. Ja se vakipaikkakin kyllä on odottamassa.

Tällainen retorinen kysymys tähän väliin ;-)