Urheilulaji, jonka pariin lapsesi mieluiten ohjaisit? Miksi?

1. ko. lajit ovat kalliita (etenkin lätkä)

2. harrastus menee liian vakavaksi liian pienenä

3. fudiksessa joutuu kuljettamaan kaikki kesäviikonloput joissain turnauksissa

4. en ole enkä halua tulla soccer-momiksi

5. haluan itse harrastaa muutakin kuin lapseni harrastusta

6. miehen mielestä kaikki sählyn pelaajat on homoja

Poika (7v) hinkuu jalkapalloon ja molempia lajeja saa kokeilla tämän kesän / syksyn aikana.

siitä on monenlaista hyötyä, kunnon ja henkisen kantin kasvaminen ja tietty oman itsensä puolustaminen :-)

koska syytä pysyä pinnalla lapsesta lähtien.

6-vuotiaan esikoisen kanssa olemme käyneetkin suunnistamassa muutaman kerran.

+pääsee metsään

+oppii tärkeän kansalaistaidon

+ei ole älyttömän kallis

+voi harrastaa omalla paikkakunnalla



Myös yleisurheilusta ja hiihdosta toivon lasteni innostuvan. Mutta lapset saavat itse kokeilla ja päättää, mikä on heille sopiva harrastus :)

keskittyvää yksilölajia! En halua lapsestani mitään Markuspöyhöstä tai Mattinykästä, jolle vain oma napa on tärkein.

en ohjaisi lasta sellaisen parin lajiin, jonka harrastaminen olisi hankalaa esim, siksi, että harrastuspaikka olisi niin hankalan matkan päässä, että lapsi ei voisi itse sinne isompanakaan mennä. Liian kallis harrastus ei myöskään innosta.



Uinti on musta hyvä ja tyttäreni harrastaakin uintia (kilpa-). Toinen hyvä laji on koripallo, koska meillä on harjoituspaikat ihan lähellä. Poika aloittanee syksyllä koriksen.

Kumpikaan laji ei ole hirveän kallis.

liikuntaharrastuksen, mikä taas terveyden takia olisi tärkeää.

5v on kesällä intohimoinen pyöräilijä mitä muhkuraisempi maasto sen parempi, rullaluistelija. Jalkapalloa kokeili muttei siitä innostunut.

Talvella jääkiekko ja laskettelu.

Mut ratsastus olis hyvä, siinä oppii pitämään huolta eläimestä ja yleensä hevosten hoito opettaa vastuuntuntoa

On paljon lapsen luonteestakin kiinni mistä tykkää. Kaikki eivät halua joukkuelajeihin ja siitä mistä lapsi ei tykkää, ei pidä tyrkyttää. Joten älkää pettykö vanhemmat.

ettekö ole lukeneet täällä av:llakin olleita juttuja miesten koris/sähly/fudisjengien saunailloissa tapahtuvista joukkorunkkauksista tai että lauteilla ollaan runkutettu toinen toistaan? tai kuinka tyttöjen fudisjoukkueissa pakotetaan lesboseksiin jotta pääsee tiettyjen pelaajien suosioon?



meidän poika ei ala harrastamaan yhtään mitään joukkuelajia, eipähän ainakaan opi huonoille tavoille!

kuin jääkiekkojoukkueissa. (ei itse harrasta sitä kuitenkaan, onneksi)

Pojallamme on ikää vajaa 8 vuotta. Tämän kesän uudet lajit ovat suunnistus ja pesäpallo. Takana on yleisurheilua, jalkapalloa. Talviurheilulajeina ovat olleet hiihto ja luistelu. Luistelu tuttujen poikien ja heidän isiensä kanssa.



Uskon, että noista suunnistus, hiihto ja luistelu jäävät mielekkäinä liikuntamuotoina elämään. Liikunnassa minusta on tärkeintä suhde luontoon.

On fyysisesti hyvin monipuolista (koko ruumis saa liikuntaa). Motoriikka kehittyy, ja omien ruumiinsuhteiden tajuaminen. Lisäksi se on sellaista mukavaa nujuamista pikkulapsille. Ja isoille. Ja aikuisille.

Meidän just 4 vuotta täyttänyttä ei tarvi näköjään ohjata. Hän ei tee mitään muuta kuin pelaa jalkapalloa. Kukaan ei jaksa pelata hänen kanssaan niin paljon kuin hän haluaisi. No, kun välillä pelaa isoveli, välillä isä ja välillä äiti, niin kyllä hän lopun aikaa sitten potkii jo yksinäänkin ;) Innostus on ihan uskomaton. Veimme poikamme jo kaupungin naperoille tarkoitettuun " seuraan" . Isoveli on vasta sen ikäinen, että kuuluu tähän ikäluokkaan, mutta pikkuisempi menee kyllä siinä kovasti mukana. Jää aina vielä harjoitusten jälkeen potkimaan " oikeaan maaliin" .



Haluaisin myös lasteni innostuvan golfista. Pelaan itse ja myös mieheni. Se olisi kiva koko perheen harrastus ja olisi mukava tehdä yhteisiä kesäreissuja ympäri Suomea ja käydä koko perhe pelaamassa. Saa viettää yhteistä aikaa ja nauttia ulkoilmasta. Golfissa lapsi/nuori oppii myös hyviä käytöstapoja.

Olisi kiva jos tyttoä (1v 6kk) isompana kiinnostaisi hevoset ja ratsastus. Itse ratsastan ja kilpailen aktiivisesti ja hevosia on useampi, tyttärelle shetlanninponikin ostettu valmiiksi... Eipä silti, jos ei kiinnosta niin ei voi mitään, pääasia kuitenkin, että loytyy joku mieluinen harrastus. Ja ponikin on oikeasti ostettu varsan kaveriksi ja tallin maskotiksi jolla siskon lapset opettelevat (valvotusti tietysti) ratsastamaan. Eläinten kanssa oppii vastuuntuntoa ja vuorovaikutusta elävän eläimen kanssa.

Vierailija:

siitä on monenlaista hyötyä, kunnon ja henkisen kantin kasvaminen ja tietty oman itsensä puolustaminen :-)

Moni luulee, että itsepuolustuslajin harrastaminen tarkoittaa sitä että yllytetään lapsesta asti toisen kimppuun. Hohhoijaa. Meille on aina painotettu sitä, että väkivalta on viimeistäkin viimeisempi keino. Joskus vain saattaa tulla tilanteita, jossa sitä tarvitaan (aikuisena lähinnä).

Lapsen harrastuksena se on sopivasti aerobista, sopivasti lihaksistoa kehittävää. Siinä harjaantuu tasapaino. Opitaan myös kunnioittamaan toisia.

Siis naisvoimistelu. Saa liikkua porukassa mutta ei tarvii kilpailla eikä katsoa penkiltä muiden peliä jos ei itse satu olemaan kauhean lahjakas. Oppii ryhdikkääksi ja liikkumaan kauniisti. Jumppa on kivaa : D

ihan sairasta toimintaa.

Karate olisi varmaan hyvä tai joku muu yksilölaji