Synnytykseni oli suoraan helvetistä - miksi en saa puhua siitä?

Kun ennen sitä puhuin synnytyspelosta tai kyselin kätilöltä että mitä jos... niin aika tylysti sanottiin että hulluja puhut. No enpä puhunut, valitettavasti.

En ymmärrä äitiyteen ja synnyttämiseen liittyviä ihmeellisiä syyllistämis- ja hyssyttelyrituaaleja. Itse haluan pelkosektion ja olen saanut tuta mitä sellaisesta puhuminen saa aikaan. Täytyy vain itse olla avarakatseisempi ja siltä osin parantaa maailmaa.

Haluaisin vain saada tukea muilta saman kokeneilta ja sanoa ekaa odottaville että kaikki voi mennä pieleen, kun heille kaikki väittää että synnytys on tosi ihanaa ja palkitsevaa.

Olisin toivonut että minulle olisi rehellisesti sanottu mitä se voi olla ennen synnytystäni.

ap

olen saanut paljon myötätuntoa ja kiitos siitä. Nyt seuraava syntyy sektiolla, eikä kukaan ole sitäkään tuominnut kun on kuullut perustelut.

Tämä asennehan on yleinen muissakin asioissa eli ikävistä tai rankoista asioista ei saa puhua koska se voi rikkoa muiden ihmisten illuusuon elämän täydellisyydestä ja mukavasta helppoudesta. Ikävät ja rankat asiat ovat ahdistavia eikä niitä haluta tai jakseta kuunnella. Ehkä jollekin voi tulla olo että pitäis pystyä auttamaan jotenkin? Arvailen vaan mutta samaan olen itsekin törmännyt, vaikkakin puhuminen ainakin sinua varmaan helpottaisi ja ehkä siitä voisi muutkin jotain oppia.

Minua on vaan moitittu siitä, että olen muka liian herkkä jne. En enää puhukaan synnytyksestäni paitsi täällä.

Tuntuu, että jotkut joilla itsellään on mennyt hyvin, eivät voi ymmärtää että kaikilla ei mene hyvin, jotkut jopa kuolevat synnytykseen. No, ehkä hekin ovat liian herkkiä kun kuolevat moiseen ihanuuteen!

ap

Sanoit että kätilö ei puuduta kun ompelee ja kipu ei lopu kun vauva tulee. Onko ihme että niitä juttuja yritetään oikoa kun puhut muka kaikkien suulla? Sulla kävi huono tuuri synnytyksessä ja hyvä että pääset sektioon mutta jos yrität puhua muidenkin puolesta että näin se homma etenee niin tottakai aletaan sanoa että miksi pelottelet täällä ensikertalaisia.



Joo tunnistin ap:n aiemmin kirjottaman jutun (jutut, on kirjottanut monta kertaa samasta).

No en minä ainakaan ketään sellaista ole hyssytellyt, joka on halunnut puhua vaikeasta synnytyksestään. En oikein tajua koko ap:n pointtia.



Mitä taas ensisynnyttäjiin tulee, niin minusta on ihan oikein ja viisasta enemmän kannustaa heitä kuin pelotella. Totta kai jokin VOI mennä pieleen, mutta useimmiten ei kuitenkaan mene. Eivät he missään täydellisyyden illuusiossa elä, kuten joku tuossa väitti. Useimmat ensisynnyttäjät ovat varsin huolissaan vauvansa hyvinvoinnista ja pelkäävät asioita aivan riittävästi ilman ulkopuolisten kauhutarinoita.

Mä en edes jaksanut olla kauheen kiinnostunut toisten synnytysjutuista, silloin kun en ollut itse synnyttänyt vielä.

Vierailija:

Haluaisin vain saada tukea muilta saman kokeneilta ja sanoa ekaa odottaville että kaikki voi mennä pieleen, kun heille kaikki väittää että synnytys on tosi ihanaa ja palkitsevaa.

Olisin toivonut että minulle olisi rehellisesti sanottu mitä se voi olla ennen synnytystäni.

ap

enkä minäkään ole sanonut niin kenellekään.

ekaksi ne kätilöt painelee kaikin voimin mahaa!

sitte on alapää tosi kipeä vaikka ei isot repeämät tulleetkaan!

ja sitten ne jumalattomat jälkisupistukset!! niitä tuli vielä kotonakin! meinasi taju lähteä!

tiedän että tuntuu tosi pahalle jos kokemustasi (hirveää ja helvetillistä) synnytyksestä väheksytään. Itse törmäsin tuohon asenteeseen synnärillä. Kätilö oli tosi paskamainen. (Päijät-Hämeen keskussairaala, Lahti). Siellä tehtiin aika paha hoitovirhekin ja olisi luullut että olisivat yrittäneet sovitella, mutta mielummin ottivat ylimielisen asenteen ja sanoivat että kiireessä näitä sattuu ja että pitäisi olla iloinen kun ollaan hengissä kuitenkin vauvan kanssa.

t. 7 (tai se joka siis on saanut asiallisia vastauksia omaan kokemukseensa täällä)

Huonosta synnytyskokemuksesta ei se puhua koska se koetaan kauhutarinoiden levittelynä ja muiden tahallisena pelotteluna. Menin sitten psykologille asiaa itkemään ja vähitellen pääsin siitä yli (nyt takana myös yksi hyvä alatiesynnytys).

mutta älä väitä että yrität sillä auttaa muita ihmisiä. Sinä autat sillä itseäsi, mihin sinulla on oikeus. Muilla taas on oikeus heidän omiin kokemuksiinsa.

Asia on minulle tosi kova pala ja vaikea ajatella sitä vieläkin. Siitä kirjoittaminen vasta onkin vaikeaa, ja aina kun kirjoitan pienenkin pätkän helpottaakseni oloani, niin korppikotkat hyökkäävät kimppuuni että hys hys, tällaisia ei saa puhua ettei vaan kukaan pelästy! (Yleensä jonkin pienen kirjoitusvirheen vuoksi).

Täytyyhän olla muitakin joista synnytys oli " vähemmän kivaa" , onko heidätkin vaiennettu?

Entä missä ne äidit ovat joiden lapset kuolevat ja vammautuvat synnytyksessä, onko heidätkin vaiennettu sanomalla että Suomessa näin ei käy vaan valehtelette?

Minä en ymmärrä miksi synnytys yritetään kääntää mukavaksi jutuksi, sehän on vakava juttu koska näitä äitejä tosiaan kuolee tänäkin päivänä synnytykseen, samoin lapsia, Suomessakin!

ap

vaikka mitä tapahtuisi, vaikka repeäisi 100 tikin verran, vaikka kohtu jouduttaisiin poistamaan, vaikka lapis kuolisi... ne kaikki ovat normaaleja, mutta ikäviä tapahtumia, joista on vaan selvittävä.

Sitten kun jossain tehtaassa talvella MEINAA katto sortua, sitten tyrkytetään kriisiapua ja psykologeja, kun se on niin traumaattinen kokemus. Mutta synnytyksen jälkeisiin tuntemuksiin ei saa automaattisesti apua.

Etkös sä ap just tuolla omassa pinossas väittänyt että et loukkaantunut kommenteista, mutta kuitenkin täällä haukut korppikotkiksi? Tosi aikuista.



Olen myös nähnyt sun avaaman pinon about otsikolla " miksi ensisynnyttäjille VALEHDELLAAN synnytyksestä" ja siinä olet sitten kertonut " totuuksia" jotka on sun oman synnytyksen mukaisia.



Sulla on vielä pahasti synnytyksen käsittely kesken, mietin vaan miksi rupesit uudelleen tekemään lapsia heti perään.

Muutama ystävä on todennut, että se on sulla varmaan se kipukynnys aika alhainen, koska ei mulla ole tuntunut tollaselta... Mutta kun se ei ollut kuin puoliksi se helvetillinen kipu vaan se kaikki muu mikä meni enemmän tai vähemmän pieleen.



Synnytyksestä ei saa jäädä traumoja tai ahdistusta. Olet ollut vaan jotenkin huono synnyttäjä, olet valittaja ja vaikea ihminen, jos synnytys on ollut vaikea. Kai siitä tulee toiselle (naiselle) parempi mieli, kun saa vähätellä toisen kokemaa, kun ei voi " voittaa" kertomalla kamalamman synnytystarinan.

Kyllä olen saman huomannut, että ei muka muisteta ja haluta tunnustaa että synnytys on kaameeta.

Suomessa yleensäkin yritetään kaikessa hyssytellä. Esitetään parempaa kuin onkaan. Siitä osittain johuu mielenterveyshäiriöt.

Nykyajan ihmiset haluavat tuudittautua tunteeseen että kaikki on hyvin eikä mitään voi sattua. Lapsi tehdään kalenterista katsomalla sopiva aika syntymälle, ja synnytys on hieno kokemus joka suunnitellaan etukäteen ja josta sitten ylpeänä puhutaan.

Paras synnyttäjä on se, joka saa lapsensa nopeiten ulos vähimmillä tikeillä ja ilman kivunlievityksiä tietenkin.

Koko synnytys on urheilulaji muiden joukossa, eikä riskejä haluta tai tajuta ymmärtää.