Synnytykseni oli suoraan helvetistä - miksi en saa puhua siitä?

T: Yksi jolla itselläänkin ikävät muistot ensimmäisestä synnytyksestä

Vierailija:

No en minä ainakaan ketään sellaista ole hyssytellyt, joka on halunnut puhua vaikeasta synnytyksestään. En oikein tajua koko ap:n pointtia.

Mitä taas ensisynnyttäjiin tulee, niin minusta on ihan oikein ja viisasta enemmän kannustaa heitä kuin pelotella. Totta kai jokin VOI mennä pieleen, mutta useimmiten ei kuitenkaan mene. Eivät he missään täydellisyyden illuusiossa elä, kuten joku tuossa väitti. Useimmat ensisynnyttäjät ovat varsin huolissaan vauvansa hyvinvoinnista ja pelkäävät asioita aivan riittävästi ilman ulkopuolisten kauhutarinoita.

Minulle ongelma oli nimenomaan se, että oli kerrottu kauhean kivoja ja siistejä juttuja synnytyksestä. Ei veri lennä ja ei se miltään tunnu... ja sitten kun pyörtyilee, kaatuilee, kroppa on halvaukasen kourissa, alkaa miettimään, että joku ei nyt täsmää tämän kokemuksen ja kaikkien kauniiden tarinoiden välillä. Toki lopputulos oli kaunis ja ihana, mutta se itse prosessi oli aika perseestä. Ja siitä ei saa puhua. " Olet marginaalitapaus." " Niin, niin mutta normaalisti synnytys on siisti juttu, joka kestää noin 10 tuntia."

Ei ap.

Se voisi joskus auttaa tulevaan, kun tietäisi, että ei ole tehnyt mitään väärin, vaikka synnytys ei etenekään aivan oppikirjan mukaan. Minulle esim. valmennuksesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä kuvittelin olevani aivan alussa (terveydenhoitaja moneen kertaan painotti valmennuksessa, että ei ole kiirettä sairaalaan, kestää ja kestää..) ja olinkin jo kotona ponnistusvaiheessa. Myös sairaalasta sanottiin sinne soittaessani, että älä ole hysteerinen. Olet ensisynnyttäjä ei se vauva synny tunnin päästä ekasta kipeästä supistuksesta. Juu ei syntynytkään, menihän siihen melkein 2 tuntia.

En nyt sitten tiedä kuka olet, mutta kysyjälle en tosiaankaan loukkaantunut siellä odotuspinossa.

Korppikotkilla viittasin synnytyspalstan naisiin ja sinuun.



En ymmärtänyt että edellinen synnytykseni kummittelee vielä mielessäni ennen kuin oli jo liian myöhäistä ja toinen lapsi oli jo tulossa, raskaus yli puolenvälin. Jos olisin ymmärtänyt, etten pääse edellisestä synnytyksestä yli, olisimme toki jääneet yksilapsiseksi perheeksi.

Olen siis tehnyt inhimillisen virheen, joita nykyaikana ei sallita, sehän osoittaa heikkoutta, kuten sekin että synnytyksestä ei pääse yli. Olenpa huono ihminen!

ap

Lapseni ei kuollut tai mitään sellaista, mutta todella ikävä kokemus oli. Synnytys kesti useamman vuorokauden, ponnistusvaihe monta tuntia.

En nyt pysty tai halua puhua tästä, saan vaan lisää paskaa niskaani.

ap

En kyllä ole sua haukkunut, käyttäydyt vaan lapsellisesti kun tulet tänne purkamaan selän taakse kun eka omalle pinollesi väität ettet ole loukkaantunut. Enkä ole aiemmin sun juttuihin vastannutkaan vaikka monta kertaa on sattunut silmään vouhkaamisesi kamalasta synnytyksestäsi. Kiva että olet saanut apua, ehkäpäse auttaa ennen pitkää, ehkä siihen asti kannattaisi olla vähän hiljemmin että pystyt esittämään asiasi niin ettei siitä tule heti hyssyttelyä.

pelkopolilla kävin siitä jälkikäteen puhumassa ja olen itse sinut asian kanssa.

Mutta jostain syystä en silti halua puhua siitä, varsinkaan ensisynnyttäjille, koska mielestäni on myös turha " lietsoa kauhua" . Itse menin hyvillä mielin synnytykseen ja mielestäni se oli paras vaihtoehto.

Jos olisin tiennyt, että joskus harvoin käy niin kuin minulle kävi, olisin ollut kauhuissani. Oli paljon helpompaa käsitellä asiaa jälkikäteen kuin että jo ennen synnytystä olisin ollut " valistunut" . Toki olin tietoinen kaikesta mahdollisesta, mitä synnytyksessä voi tapahtua, en siis mennyt synnyttämään vaaleanpunaiset lasit silmilläni.

Ja paljon sellaista tapahtuikin, synnytys ilman kivunlievitystä jne mutta niistä minulla oli tieto jo etukäteen ja tiesin, että synnytyksessä voi tapahtua mitä tahansa ja kaikki ei mene ennalta suunnitellut kavaan mukaan.

Mutta mielestäni oli vain hyvä, etten ollut etukäteen kuullut omakohtaisia kertomuksia siitä, että kaikki voi mennä pieleen jo synnytyksen jälkeen ja äiti voi kuolla. (ja kuten kaikki tajuavat, en kuollut koska tätä kirjoitan, mutta se oli todella lähellä). Ja toki tiesin etukäteen, että synnytykseen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin voi kuolla, mutta on eri asia kuulla asiasta jonkun tutun omakohtaisena kertomuksena kuin että sen tietäisi lehdistä tmv.



Siksi en itse synnytyksestä kerro, varsinkaan ensisynnyttäjille tai raskaana oleville.

Jos vain suuni avaan niin se on vouhkailua, en oikein tajua.



Edelleenkään, en ole loukkaantunut kenellekään odottajista.



On kyllä tajua miten joku pitää ko. tapahtumaa luonnollisena, tänäkin vuonna on jo äitejä ja lapsia kuollut tähän tosi luonnolliseen tapahtumaan.

Anteeksi kun sanon tämän näin selän takana, en jaksa kirjoittaa tuonne pinoon etten saa sielläkin vielä vittuilua siitä miten se on näiden äitien oma vika että menevät kuolemaan johonkin näin kivaan ja luonnolliseen.



poistun nyt palstalta, lapsi kaipaa ruokaa.

ap

Mun synnytkset on menneet kuin oppikirjassa sairaalan papereiden mukaan, lapset 10 pisteen pieniä vauvoja, en revennyt tms eli en saisi monen mielestä valittaa ollenkaan kun pääsin niin helpolla....

MUTTA huonoksi onnekseni kummallakin kerralla kätilöni ovat olleet aika karseita ikävä kyllä....ja ovat vaikuttaneet siihen, että ei jäänyt hyvä mieli synnytyksistä. Puudutteita ei esim saanut vaikka estettä niille ei ollut, ei uskottu kivun määrää, että lapsi syntyy jo jne....en jaksa enempää tässä nyt selittää. Ymmärrän kyllä, että kätilöillä voi olla kiire, paha päivä jne eikä mulla mitään traumoja jäänyt, mutta jos juttelen noista negatiivisista jutuista jollekkin niin ei aina edes uskota! Varsinkin hoitohenkilökunta ihan neuvolasta lähtien on täällä ainakin ollut taipuvaisia vaan vaihtamaan puheenaihetta, viitannet kintaalla koko asiasta ja leimanneet minut turhan valittajaksi. Valitus ei suinkaan ole ollut pointtini vaan herättää keskustelua, että edelleenkin parantamisen varaa olisi.

Mäkään en ihan ymmärrä mitä ap. nyt hakee. Haluaisiko se, että ihan jokainen synnyttämään menijä ois jo valmiiksi ihan paniikissa -sehän auttaisi tosi paljon.

Kaikissa pinoissa ylipäätään on vaan ihan tapana se, että kun kerrotaan jostain hyvästä, niin joku tulee siihen kertomaan jostain pahasta. Ja toisin päin.

Mä en ymmärrä mitä koko maailman hyvitystä ap. hakee. Eikä kaikkien todella ole pakko edes kuunnella tai haluta kuulla mitään kauhusynnytyskertomuksia. En itsekään todellkaaan halua nähdä mitään synnytysvideoita tai epparikuvia tms. vaikka mulla on vain kaksi todella hyvin mennyttä luomusynnytystä takana.

Vierailija:

Jos vain suuni avaan niin se on vouhkailua, en oikein tajua.

Edelleenkään, en ole loukkaantunut kenellekään odottajista.

On kyllä tajua miten joku pitää ko. tapahtumaa luonnollisena, tänäkin vuonna on jo äitejä ja lapsia kuollut tähän tosi luonnolliseen tapahtumaan.

Anteeksi kun sanon tämän näin selän takana, en jaksa kirjoittaa tuonne pinoon etten saa sielläkin vielä vittuilua siitä miten se on näiden äitien oma vika että menevät kuolemaan johonkin näin kivaan ja luonnolliseen.

poistun nyt palstalta, lapsi kaipaa ruokaa.

ap

Mutta asioista toki saa keskustella, mutta silloin pitää hyväksyä kaikenlainen keskustelu.