Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilla vaikeuksia hyväksyä puolison edellisestä liitosta olevaa lasta?
31.07.2006 |
Hävettää asia ja tuntuu pahalta, mutta näin asia kuitenkin on. Tunnen inhoa lasta kohtaan ja en todellakaan tiedä, että mistä tämä johtuu. Mutta asiaan voi tietysti vaikuttaa se että hän on kuin kopio mieheni ex vaimosta! Mitäköhän mussa on vikana, kun tunnen näin?
Kommentit (16)
ongelmaa. Ex vaikeuttaa asioita minkä ehtii ja lapsi on niin eri tavalla " kasvatettu" ku mitä mä pidän kasvatuksena. No tilanne on tämä ja se on hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis jos meilläkin olisi yhteisiä lapsia. ja tämä olen pitänyt. kyllä lasten etua pitää ajatella.
Ja tunne mikä näistä fiiliksistä tulee on ajoittain aika ahdistava. Meillä on yhteisiä lapsia, joita rakastan yli kaiken ja haluan halia/helliä heitä. Mutta mua ahdistaa jo tämän likan läsnäolo ja saatikka jos häntä pitäisi halailla tms.
Niinhän sanotaan, että omille tunteille ei voi mitään, mutta silti olisi mukava, että voisin tätä tyttöäkin oppia rakastamaan. Vaikealta tuntuu....
hyväksyn lapsen juu ja on ihana mutta kun ei voi tunteille mitään. olen miettinyt olenko mustasukkainen lapselle? joku vaan tökkii ja pahasti, mulla ei ole mitään pahoja fiiliksiä äitiään kohtaan, ehkä enemmänkin lapsessa kulminoituu se miten isänsä kasvattaa ja vituttaa jos omista lapsista tulee samanlaisia sen takia mikä on ihan älytöntä mutta jotain sen suuntaista. ja vaan se kun viettää aikaa täällä ei koko ajan niin aiheuttaa omat sumplimiset ja totuttelut jne. vaan ei ole helppoo lapsellekkaan. vituttaa omat ajatukset mutta kun ärsyttää kaikki mitä se tekee ja kyselee ja aargh. ehkä se tästä..
rakastaa sitä lasta! Hyväksyä elämääs ja ole aikuinen. Huolehtia et olet reilu häntä kohtaan. Mut rakastaa ei ole pakko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just toi miten pelkkä läsnäolo ahdistaa. vaikkei arjen tarvitsis tai pitäis muuttua mitenkään kun lapsi tulee meille niin itse stressaan tmv sitä kuitenkin. meillä kanssa 2 yhteistä lasta ja vaikka helpottaakin kun miehen tyttö meillä (leikkii ym isomman kanssa) niin täytyy sanoa että ihana rauha ja helpotus olo kun lähtee. kamalaa.
Jotenkin tuntuu et olis kun kylässä omassa kodissa, kun likka on täällä. Kyl se varmaan sen jollaintavalla vaistookin ja varmaan vihaa mua sitten, kun on aikuinen. (jos ei jo nyt tee sitä)
Niin ja toi tasapuolisesti kohtelu.. Jos rehellisiä ollaan niin kyllä taidan lelliä omia joskus enemmän. Eli taidan täyttää ilkeän äitipuolen määritelmän!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tarkoitan, että tunnetko mustasukkaisuutta lasta kohtaan? Minä en tunne sitä, koska miehelläni on aika etäiset välit tyttäreensä. Mutta silti ahdistaa, kun tulee tänne nirpistelemään nokkaansa ja vänkäämään vastaan. Aika vaikea tapaus tämä likka!
ap
Nyt 9 vuotias eli mitäköhän se sitten on, kun murrosikä koittaa!
teidän suhteeseen, siis hänen lapsen ja sinun? tajuaako hän miltä susta tuntuu tai ootteko puhunu asiasta?
mua ahdistaa vielä se kun tuntuu että mies haluaisi meidän olevan läheisempiä ja nimenomaan fyysisesti, siis halailua ym mikä ei tule multa luonnostaan.
enkä pysty olemaan kyllä täysin rehellinen miehelle tunteistani. ei pystyis ymmärtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä kiinteä suhde tyttöönsä. siks niin hankalaa kun en halua satuttaakkaan puhumalla suoraan tunteistani. tyttö superkiltti 11v..
7
Vierailija:
Jotenkin tuntuu et olis kun kylässä omassa kodissa, kun likka on täällä. Kyl se varmaan sen jollaintavalla vaistookin ja varmaan vihaa mua sitten, kun on aikuinen. (jos ei jo nyt tee sitä)Niin ja toi tasapuolisesti kohtelu.. Jos rehellisiä ollaan niin kyllä taidan lelliä omia joskus enemmän. Eli taidan täyttää ilkeän äitipuolen määritelmän!
Ja lapset ku ei kärsi eroista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suhtautui ymmärtäen vaikeeseen tilanteeseen. Mulla myös varsinkin tuo halaaminen tuottaa jotenkin todella paljon niitä karvoja nostattavia tunteita.
ap
kuis kävikään, kun omalle kohdalle tuli tämmöinen tilanne.
Ei ole aina helppoa elää omien tunteittensa kanssa, mutta näin se on vaan jolkuteltava etiäpäin!
Hyvät yöt kaikille ja kiitoksia niille jotka pysty jakamaan näitä " ei niin mukavia" fiiliksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu ja ystävällinen pitää olla ja tarvittaessa tiukka, jos on sanomista, mutta pakko ei ole rakastaa. Tärkeintä on, että oma biologinen vanhempi rakastaa lastaan. Ja niinhän se meneekin.
Itse olen ollut " lapsipuolena" n 10 vuoden ajan, joten siltä kantilta ajattelen asiaa.
et kyl ne lapset kärsii eroista vaikka kaikki yrittää vakuuttaa että ei ne kärsi!
yksi eronnut
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla meillä on menneisyys ja mustasukkaisuus jonnenjoutavasta ei johda mihinkään hyvään!!