Järkkyä pitää soittaa tänään virallinen puhelu ja mua pelottaa jo kamalasti. Sydän tykyttää valmiiksi. Miten kestän tämän.

Koeta ajatella asia niin, että ei sieltä linjoja pitkin kukaan tule sua syömään :) Ja mikä olisi pahinta mitä voisit tehdä? Luultavasti se, että sekoilisit sanoissasi tai änkyttäisit. Mutta so what? Jos joku sekoilisi sanoissaan puhuessasi sun kanssa puhelimessa, ajattelisitko heti, että ' toi on joku dorka' ? Tuskin.



Tsemppiä!

Itse olen ollut puhelin/esiintymis jännittäjä ja se todellakin on ihan kamala tunne. Jännittää niin, ettei meinaa tietää mitä pitäisi sanoa. Kysymykset unohtuvat ja vain haluaisi lyödä luurin nopeasti kiinni.



Mitä, jos tekisit itsellesi jonkun tukilistan paperille ylös asioista mitä pitää sanoa tai kysyä? Esitä reipasta, vaikka - usko pois tiedän - tuntuu, että sydän hyppää korvista pihalle. Puhelun jälkeen voi vaikka mennä oksentamaan tai hengittämään paperipussiin, mutta uskoisin, että se uskaltamisen ja onnistumisen tunne jälkeen päin on kyllä ihan kaikki pelot voittavaa!



Tsemppiä!

Sitten menin työhön, jossa mun vaan oli pakko soittaa puhelimella kymmeniä kertoja päivässä toimistoihin yms. Ymmärsin siinä työssä, että tosiaan se toinen ihminen siellä puhelimen toisessa päässä on vain ihminen sekin, aivan kuten minä. Samalla lailla ne välillä vähän sekoili sanoissa tai pyytivät toistamaan jotain, jos eivät ymmärtäneet. Ei se ole niin vakavaa!

Minä olen päässyt pikkuhiljaa eroon moisesta vaivasta.... joudun työssäni soittelemaan paljon ja olen huomannut että siellä linjan toisessa päässä on aivan samanlainen ihminen.

Ja mulla homma toimii parhaiten niin että helpoimmalla pääsee kun näppäilee vaan heti sen numeron kun soittaa pitää eikä mieti asiaa sen kummemmin; siinä ei ehdi " pupu" menemään pöksyyn.

Ja mikä auttaa myös, niin rauhallisuus. Kannattaa ottaa aivan rauhassa se puhelu, puhuu kaikessa rauhassa että linjan toisessa päässä vastapeluri saa heti selvää mitä olen vailla. Tämä kannattaa muistaa heti puhelun alussa, minä odotan kaikessa rauhassa että toinen ehtii vastata kunnolla puhelimeen ja sit vasta esittelen itseni rauhallisesti niin tulee sekin sit kerralla selväks kuka soittelee.

saatan kirjoittaa jopa oman puhelinnumeron / hetu:n / lapsen hetu:n (riippuen mihin soitan) etten rupea sitä sitten jankkaamaan. Koskaan ei tarvitse edes paperista tarkistaa mutta onpahan " varmuuden vuoksi" tukena.



Tuosta pelosta pääsee yli kun vaan soittelee...

Virastoihin soittaminen ei jännitä niinkään, koska siihen on aina jokin syy, ja keskittymällä varsinaiseen asiaan ei jännitys pääse kasvamaan ylivoimaiseksi. Mutta jostain syystä kaukaisemmille sukulaisille ja kavereille soittaminen on joskus vaikeaa, kun ei oikein tiedä, että mitä sanoisi. Siihen auttaa se, että soitan esim. lenkin aikana, jolloin sydän hakkaa joka tapauksessa. :) Silti monesti epävirallisemmat puhelut jäävät yksinkertaisesti soittamatta.

Viralliset puhelut, lääkäriin menot, virastoissa asioinnit... Yleensäkin ns. viralliset sosiaaliset tilanteet ovat aina olleet mahdottoman tuntuisia minulle. Esim. juuri soittamista johonkin viivästytän viime tippaan saakka, sitten kun on pakko ja en saa ketään muuta soittamaan, harjoittelen puhelun läpi, kirjoitan pääasioita (hetut tarvittaessa yms.) paperille, josta ne voin sitten luntata. Ahdistavaa, oikeasti, mutta mitään en tälle mahda.

Jos ei, niin ajattele tilanne samaksi, samahan se onkin. Ja tukilista tietenkin on hyvä olla, ei sitä muuten muista jos on enemmän asiaa tarkastettavana.



Mulla oli kans joskus vuosia sitten pientä jännittämistä, mutta kun on pakko soittaa niin on pakko, samoja ihmisiä siellä vastaa kuin mitä busseissa ja muualla näkee. Olen ollut asiakaspalvelussa vuosia työssä ja siellä viimeistään tuo pelko jäi + kun olen joutunut hoitamaan perheemme asioita sellaisella kielellä jota en oikeasti osaa juuri ollenkaan! :)



Hyvin se menee ja mitä väliä sillä on vaikka takelteleekin sanoissaan? Minäkin takeltelen välillä vaikka tällainen lörppö olenkin, kuittaan sen vain jollakin " äh, pitää harjoitella puhumaan, otetaanpa uudestaan!" lausahduksella ja aloittanut koko lauseen uusiksi. Yleensä toisessa päässä on ihan mukavia tyyppejä!

Ok

Mä joudun tänään menemään lastenvalvojalle, soitan mielelläni minkä hyvänsä puhelun jos ei tarviis mennä sinne jankkaamaan lapsen asioita :(

Kirjaa kysymyksiä/ faktoja ylös ja harjoittele puhelua etukäteen, vähentää jännitystä.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 06:30"]

Kirjaa kysymyksiä/ faktoja ylös ja harjoittele puhelua etukäteen, vähentää jännitystä.

[/quote]

Eiköhän se ap ole puhelunsa jo seitsemän vuotta sitten soitellut...

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 06:43"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 06:30"]

Kirjaa kysymyksiä/ faktoja ylös ja harjoittele puhelua etukäteen, vähentää jännitystä.

[/quote]

Eiköhän se ap ole puhelunsa jo seitsemän vuotta sitten soitellut...

[/quote]

Ot, mutta onko vuodesta 2007 jo SEITSEMÄN vuotta?! Voi apua D: itse ajattelen edelleen, että kymmenen vuotta sitten oli 90-luku...