Rakastin...

Vuosia sitten rakastin, sinä et. Et antanut toivoa, mutta toivoin silti.

Yritin kaikkeni, liikaakin. Lopulta suhde kuoli, et tarvinnut enää tylsiin iltoihisi piristystä.



Aikaa kului, vuosi toisensa jälkeen. Unohduit, tai ainakin muistosi painui syvemmälle sieluni sopukoille. Löysin uuden onnen, elämä jatkui.



Eilen, lasten kanssa lenkillä. Uusi reitti, pitempi kuin aiemmin. Uusia maisemia.



Lapsi löysi kauniin kukan ja pysähtyi. Kukka postilaatikon alla. Ja postilaatikossa nimi, tuttu nimi vuosien takaa. Postilaatikon takana talo, ja pihalla lastenvaunut ja tuttu hahmo.



Kiirehdin pois, kukat jäivät poimimatta. Muistot nousivat pinnalle. Taas. Lapsi kysyi, miksi äiti itket?



Minä