Kun mies ei tahdo toista lasta!

2: Lapsettomuusko vaivaa, vai etkö ole saanut pitkään aikaan? Kun noin kiukkuinen oot... Otan osaa.

Ei se raskaus ja vauva-aika kovin kauaa kestä, joten mielestäni on kovin itsekästä häneltä. Yleensä kun se raskaus ja vauva-aika on äidille rankempaa

Löydät varmasti jostain sellaisen miehen joka jumaloi sinua MYÖS siunatussa tilassa!

Raskausaikana muistan olleeni TOSI onnellinen. Tosin hormonit heitteli joskus mielialoja... Hirveästi en muista riehuneeni. Seksiä oli runsaasti. Vauva-aika oli raskaampaa. Vauva oli aika vaativainen, ja minä vähän epävalmis. Mies oli joka päivä poissa kotoa 7.00 - 19.00. Inhosin asuinpaikkaamme ja olin tosi yksinäinen. Silloin mulla ei ollut vielä ajokorttiakaan. Olin kyllä yli parikymppinen. Soittelin joka päivä miehelle töihin, koska olin niin yksin ja välillä neuvoton. Siitä ei mies tykäänyt. Sitten alettiin riitelemään, ja riideltiinkin aika paljon. Mutta omasta mielestäni syytä oli molemmissa. Vauva heräsi puoli vuotta n. 10-20 kertaa yössä, ja oltiin tosi väsyneitä.



Tuntuu, että nyt kaikki olisi ainakin vähän erilailla. Me muutetaan ens viikolla omaan taloon, jossa on oma piha, ja kivat naapurit. Mulla on kaksi kaveria, jotka yrittävät lasta, joten seuraakin tod. näk. olisi. Silloin ekalla kertaa kukaan tuttu ei ollut kotona lapsen kanssa, että olisi voitu kyläillä. Olin niin väsynyt, etten jaksanut solmia uusia kontakteja, vaikka olisi pitänyt. Oltiin koko ajan vauvan kanssa kahdestaan kotona. Nyt on se ajokortti, että pääsisi myös pois kotoa. Miehen työmatka on järkeistynyt, eli olisi enemmän kotona. Ja ennen kaikkea: itse tunnen kasvaneeni aikuiseksi. Vasta nyt olen kunnolla äiti. Tunnen sen esikoisen kanssa ollessani. Nyt en enää haaveile vapauden perään, ja ole niin tarkka omasta ajastani. Esikoinen on kasvattanut! Tietenkään en voi luvata, että olisin tällä kertaa ihana koko ajan, mutta tunnen, että nyt lähdettäisiin liikkeelle realistisemmalta pohjalta.

Siitä tuo vuodatus...

Mieskö sen halusi? Minä kuitenkin haluaisin toisen. Erilaisia kun kaikki ollaan... Väkisin en ala tekemään, mutta suru siitä jää jos en voi saada. Yhdellä kaverillani on tilanne, että yrittävät toista, eikä ala kuulumaan. Yritän siinä olla tukena, vaikka tuntuu, että oma tilanne on vielä huonompi. Hänellä on edes toiveet saada kakkonen. Tulihan heille esikoinenkin luonnollisella tavalla. Minä sen sijaan en saa edes yrittää.

Eli tasan ei käy onnen lahjat. Ei sitä muihin tarvitse purkaa silti sitä pahaa oloaan, vai mitä?



ap

toivottavasti mies ymmärtää pointtisi koska tuon kertomasi perusteella sulla oli sillon esikoisen aikana vaikea tilanne ja yksinäistä. Itselläni ja miehelläni oli esikoisen synnyttyä myös vaikea elämäntilanne kun piti muuttaa ja mies asui eri paikkakunnalla viikot ym.. Nyt olemme koko perhe saman katon alla ja miehen työkuviotkin selkeytyny niin tässä elämäntilanteessa nauttisin luultavasti vauva-ajasta nyt enemmän.

Ota asia esille hyvällä hetkellä ja kerro mitä ajattelet!

tsemppiä ja toivotaan että miehesi lämpenee ajatukselle :)

t: 4

Jos oikein kovasti haluat toisen lapsen, niin eroatte ja etsit itsellesi uuden miehen. Tai sitten unohdat vauvahaaveet ja keskityt elämään onnellista elämään miehen ja esikoisen kanssa.



Jos saisitkin miehesi painostettua toiseen vauvaan, niin mitä sitten jos mies ei olisikaan yhtä innostunut uudesta tulokkaasta, eikä osallistuisi vauvan hoitoon? Tai haluaisikin erota jo raskausaikana, kun ärsyyntyisi sinuun täysin?



Naisen on aina niin " helppo" itkeä surkeaa kohtaloa, kun mies ei halua toista lasta. Mitä jos miehesi haluaisikin ja sinä et? Tuskin suostuisit väkisin lapsen tekemään... Se on ihan sama tilanne toisinkin päin

Perhana että on väärin tuota lastakin kohtaan että toinen vanhempi ei ollenkaan halua vaan vihaa koko lasta jo ennen syntymää.

Ymmärrän miestäsi täysin ja toivon että hän on fiksumpi kuin minä olen ollut! Ollaan jo ihan eron partaalla kun toinen haluaa väsätä kakaroita ja minä haluan olla rauhassa!



Vaihda miestä jos tuntuu sille että kovasti haluat lapsen! Usko kokenutta!

2

Tuossa jo muutaman kerran totesinkin, että väkisin en ala tekemään. En toista kertaa.

Vaikka mies on kyllä aina ollut vähän sellainen perässä vedettävä. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta. Mies ei halunnut aikoinaan muuttaa yhteen, mutta minä päätin että muutetaan. Mies on ollut tyytyväinen. Mies ei halunnut kihloihin, mutta lopulta suostui. Rakastui entistä enmmän, ja oli tyytyväinen. Mies ei halunnut naimisiin " niin nopeasti" , mutta suostui pienen taivuttelun jälkeen. On ollut todella tyytyväinen ja on ylpeä vaimostaan. Ei siis halunnut esikoistakaan, mutta suostui, ja jumaloi poikaa. Tästä nyt saa olla mitä mieltä haluaa.

Mitä tarkoittaa tuo " vuosien odottelun jälkeen" , kuinka kauan olet odottanut? Anna miehellesi ihan oikeasti aikaa, älä puhu vauvasta ollenkaan PITKÄÄN aikaan! Jos miehesi vaikka itse innostuisikin toisesta lapsesta. Mutta jos ei, niin sitten et voi kuin " tyytyä kohtaloon" ellet eroa.

Toisaalta miehesi vaikuttaa sellaiselta, ettei juurikaan tee isoja päätöksiä... Mutta unohda vauva-jutut hyväksi aikaa ja odota ihmettä :)

Vierailija:

Tuossa jo muutaman kerran totesinkin, että väkisin en ala tekemään. En toista kertaa.

Vaikka mies on kyllä aina ollut vähän sellainen perässä vedettävä. Yhdessä ollaan oltu kahdeksan vuotta. Mies ei halunnut aikoinaan muuttaa yhteen, mutta minä päätin että muutetaan. Mies on ollut tyytyväinen. Mies ei halunnut kihloihin, mutta lopulta suostui. Rakastui entistä enmmän, ja oli tyytyväinen. Mies ei halunnut naimisiin " niin nopeasti" , mutta suostui pienen taivuttelun jälkeen. On ollut todella tyytyväinen ja on ylpeä vaimostaan. Ei siis halunnut esikoistakaan, mutta suostui, ja jumaloi poikaa. Tästä nyt saa olla mitä mieltä haluaa.

kun esikoinen on kolme ja risat. Pitkälti yli vuoden yritin itsekin olla sitä mieltä, että yksi riittää, eikä koko aikana puhuttu toisen hankkimisesta. Ei se mies vain halua. Suostuu ehkä, muttei halua. Enkä mä tosiaan tyydy enää siihen, että suostuu. Eroa en haluaisi ottaa tän esikoisen takia. Eli on vaan tyydyttävä tähän.



Haluaisin toisen myös tän esikoisen takia. Olin itse ainoa lapsi kymmenen vuotta. Sen jälkeen sain kaksi veljeä. Eli olen tavallaan kokenut sekä ainoana lapsena olemisen ja sen että on sisaruksia. Enkä vaihtaisi veljiäni mihinkään! Elämä tuntuisi tyhjältä ilman heitä. Varsinkin, kun he alkavat vihdoin olla ikänsä puolesta " lähempänä minua" , eli aikuistumassa. Meillä on ollut vaikea lapsuus, ja veljeni ovat ainoat, joille ei tarvitse selitellä. Me ymmärrämme toisiamme, koska ponnistamme samalta pohjalta. Ja se tunne on uskomaton!Haluaisin antaa omallekin lapselleni sisaruksen.