Ajatuksia tänään...

Olen onnellinen perheenäiti.



Kuusi vuotta sitten olin eronnut surullinen nuori nainen. Silloin meitä oli ystäväporukka, jotka olimme kaikki eronneet. Meillä oli hyvin tiivis ja läheinen jengi, me soitimme ja lauloimme yhdessä, joimme ja itkimme. Seksiä siinä jengissä ei ollut, vaikka osa oli naisia ja osa miehiä.



Vuodet vie erilleen, monilla perhe, jotkut yksinään, yhteyttä pidämme satunnaisesti tai ei ollenkaan. Vaikka silloin se jengi oli kuin perhe.



Tänään tapasin yhden HEISTÄ, ja se tuntui hyvältä. Tämä mies ilahtui myös tapaamisestamme. Minulla oli menoa, joten juttutuokiomme jäi vartiksi, mutta se oli tärkeä.



Nyt kuuntelen sitä musiikkia, mitä yhdessä soitimme ja lauloimme. Enkä osaa mennä nukkumaan, mieheni on ystäviensä kanssa juhlimassa, lapsi nukkuu ja minä täällä. Ja mietin. Kaipaan tuota ystävää todella paljon. Ja kaipaan heitä kaikkia. Miten jotkut, jotka silloin olivat niin tärkeitä, voivat kadota elämästä?



Kun tapasin tämän henkilön tänään, oli siinä jotakin sanomattoman läheistä ja lämmintä. Ja tuttua. Sellaista ei monen kanssa ole.



Ihana ystävä, jonka kanssa ei enää voi olla kuin silloin ennen.



Kaipaan myös muita ystäviä siltä ajalta, paljon. T, mitä tapahtui?