Milloin jonkun saa pakkohoitoon (psykiatriseen)?

Meillä oli sama tilanne isän kanssa. Poliisit sanoi että voi putkaan viedä, mutta sellaista lakia ei ole että voisi viedä hoitoon - vaikka kuinka sitä rukoilimme ja tiesimme ettei yö putkassa mitään muuta.

Oletan kuvauksen perusteella, että kyse on joko puolisosta tai lähisukulaisesta.

jos tilanne olisikin niin helppo, kun luulisi, olisin tehnyt niin jo vuosia sitten : (

ja kerrot asian... Hyvällä tuurilla vievät lääkäriin ja lääkäri laittaa lähetteen tarkempiin tutkimuksiin psykiatriselle osastolle, jossa tilannetta seurataan muutama päivä, jonka jälkeen tehdään tarvittaessa pakkohoitopäätös...



Toki voit olla etukäteen yhteydessä vaikkapa psykiatriselle ja kysyä, miten toimia... Joskus tekevät myös kotikäyntejä, ainakin pikku paikkakunnilla...

mikset pysty riuhtaisemaan itseäsi irti?



Haluat ehkä auttaa, ehkä sinusta tuntuisi ajatuksena hyvältä jos hän olisi hoidossa, missä ei pystyisi vahingoittamaan itseään tai sinua. Pakkohoitoon tarvitaan kuitenkin hyvin perusteet ja se on ratkaisuna harvemmin vuosikausia kestävä. Sinun täytyy miettiä, millä tavoin pääset tilanteesta irti muuten. En väittänyt sen olevan helppoa, mutta itse et myöskään sanonut sen olevan mahdotonta.

Kyyneleet tulivat silmiini, kuten turhan usein viimeisten vuosien aikana. Kyseessä on puolisoni, Mutta vaikka en maininnut sen olevan mahdotonata, pidän sitä kuitenkin mahdottomana. niin se vain on, asiassa on liian monta mutkaa, joita en valitettavasti voi täällä mainita.

Kauheinat tilanteessa on se, että toivon nykyisin lähes päivittäin kyseisen henklön kuolevan. Se tuntuu olevan ainut keino tilanteen ratkaisemiseksi. Toivon että hän tekisi itsemurhan tai joutuisi kolariin tms. Kauheaa, tiedän että se toisiaan kuulostaa hirveältä, mutta niin se vain on : (

En kaipaa neuvoja tai sanoja, että pääset suhteesta eroon, koska tiedän sen olevan mahdotonta. Olen käynyt keskustelemassa tilanteesta ammattiauttajalla, muuta ainoana neuvona olen saanut, että minun itse pitää tehdä päätös että haluan suhteesta eroon. Haluan, sen olen tiennyt jo vuosia, mutta tiedän sen myös olevan mahdottomuus : (

tiedän, että ainoa toimiva tapa on oma päätös. Mutta se kannattaa muistaa, ettei toinenkaan pysty todella muuttumaan ilman omaa päätöstä. Et voi päättää ja tahtoa hänen puolestaan. Edes pakkohoitopäätös ei riitä pelastusrenkaaksi jos oma tahto puuttuu.



Sinusta saattaa tuntua, ettet voi jättää toista oman onnensa nojaan. Mutta voit ajatella niinkin päin, että sinun täytyy pelastaa itsesi. Sinusta saattaa tuntua, ettet voi lähteä lasten takia. Mutta voit ajatella niinkin päin, että sinun täytyy lähteä juuri lasten takia.



En ole siis kokenut samaa, pikemminkin samankaltaisia asioita toisesta näkökulmasta. Ehkä jo huomasitkin, mistä näkökulmasta?



Mottoni on, että vaihtoehtoja on aina. Niin on aina ollutkin, joskus niitä joutuu vaan kaivelemaan sormet verillä. Voimia sinulle.

Minulla täsmälleen sama tilanne, kirjoitus aivain kuin minun kirjoittamani! Kukaan ulkopuolinen ei usko, että tässä ei auta suhteesta lähtö, meilläkin itsemurha ja muita uhkauksia lähes päivittäin. Minuunkin kohdistuu pelottavan usein ja lapsiin. Heti uhkauksien jälkeen sanoo, että ei hän voisi meille mitään ikinä tehdä. Olen myös miettinyt pakkohoidon mahdollisuutta. Muuten tämä tilanne päättyy katastrofiin, en enää jaksa elää alituisessa paineessa!