Miehen mustasukkaisuus pilaa suhteemme

Kokeilkaa hakea apua parisuhde- tai yksilöterapiasta. Tuo asia voi olla ratkaistavissa.

Millä todennäköisyydellä löydät toisen miehen, joka aiheuttaa mielipahaa vähemmän kuin 5xvuodessa?

ja kysynyt, miksi hän ei osaa luottaa sinuun? Meillä on ollut sama ongelma, joka paheni vaan ajan myötä. Mies kiukutteli jumpassa käymisestäkin. Sanoin hänelle suoraan, että nyt on ruvettava etsimään apua tai muuten tämä suhde oli tässä. Ensin miehen reaktio oli että "Mä arvasin et sä haluut musta eroon!". Selitin hänelle kuitenkin, että haluan hänen kanssaan olla, mutta en aio elää kenenkään vankina.



Hetken aikaa mies syytteli minua ja epäili entistä enemmän. Sitten hän kävi psykologin juttusilla muutaman kerran. Psykologista mies ei tykännyt, mutta alkoi kuitenkin miettimään omaa käytöstään ja omaa osuuttaan suhteemme ongelmissa. Pikkuhiljaa luottamus parani ja sitä myötä mustasukkaisuus väheni.



Nykyään voin käydä ulkona ilman miestäni, eikä siitä seuraa suurta draamaa. Muutenkin suhteemme toimii paremmin, sillä olemme molemmat opetelleet puhumaan toisillemme suoraan, mikä ei aluksi ollut kummallekaan helppoa.



Kannattaa yrittää selvittää asiaa, mutta jos tilanne ei muutu, niin lähde pois siitä suhteesta. Mustasukkaisuus on siitä kavala juttu, että siitä tulee valitettavan helposti (ainakin osittain) hyväksytty osa arkea ja sen mukaan tehdään suunnitelmia (tai jätetään tekemättä).

harvemmin auttavat parisuhteen korjaamisessa. Ne edesauttavat siinä, että erotaan nopeammin :-)

Koin ettei saatu silloin apua asiaan. Olisin jotenkin silloin toivonut, että terapeutit olis sanoneet miehelleni, että tuollainen ei käy. Terapia oli kuitenkin vain sellaista yleistason lässytystä, eikä siellä sanottu juuta eikä jaata asiaan, lähinnä vaan me miehen kanssa oltiin äänessä.



Äitini jutteli kertaalleen miehen kanssa asiasta, jolloin mies oli todennut, ettei vaan voi asialle mitään. Ei paljon lohduta :(



En ole ikinä näiden vuosien aikana antanut aihetta mihinkään epäilyihin, mutta luottamusta ei silti ole... En kohta enää jaksa, että omien menojen takia tarvitsee olla viikon poissa tolaltaan.



Eroaminenkaan ei ole kovin helppoa, kun on yhteistä omaisuutta/lainoja, lapsia, rakkaat sukulaiset yms.

"Käytiin jo kertaalleen parisuhdeterapiassa asian takia, mutta sitten se jäi...

Koin ettei saatu silloin apua asiaan. Olisin jotenkin silloin toivonut, että terapeutit olis sanoneet miehelleni, että tuollainen ei käy. Terapia oli kuitenkin vain sellaista yleistason lässytystä, eikä siellä sanottu juuta eikä jaata asiaan, lähinnä vaan me miehen kanssa oltiin äänessä. "



Terapiaan mennään jotta miehelle sanottaisiin kuinka tulee olla.

Paisuhdetta siellä hoidetaan eikä miestä.

Eli miehesi pitäisi mennä juttelemaan jonnekin tuosta alemmuudentunteestaan ja hylätyksi tulemisen pelostaan, kyvyttömyydestään luottaa.

Siis siksikö ei tykkää kun käyt jossain kun pelkää sun lähtevän jonkun toisen matkaan?



Tunnistan nimittäin itsessäni samoja piirteitä kuin miehessäsi, en mäkään tykkää siitä kun mieheni lähtee jonnekin ja aiheesta on ollut riitoja. Mutta en ole mustasukkainen, en ainakaan toisista naisista. Ehkä vaan siitä että mies saa pitää hauskaa ja itse pitää jäädä kotiin? Onko teillä miehen kanssa tarpeeksi keskinäistä aikaa, käyttekö kahdestaan ulkona koskaan? Jos sopisitte vaikka että aina kun lähdet jonnekin niin yritätte myös järjestää yhteisen parisuhdeillan samoihin aikoihin?

Siis siksikö ei tykkää kun käyt jossain kun pelkää sun lähtevän jonkun toisen matkaan?

Tunnistan nimittäin itsessäni samoja piirteitä kuin miehessäsi, en mäkään tykkää siitä kun mieheni lähtee jonnekin ja aiheesta on ollut riitoja. Mutta en ole mustasukkainen, en ainakaan toisista naisista. Ehkä vaan siitä että mies saa pitää hauskaa ja itse pitää jäädä kotiin? Onko teillä miehen kanssa tarpeeksi keskinäistä aikaa, käyttekö kahdestaan ulkona koskaan? Jos sopisitte vaikka että aina kun lähdet jonnekin niin yritätte myös järjestää yhteisen parisuhdeillan samoihin aikoihin?

niin ei luulisi olevan mieheltä pois.

Ja ei tarvi sanoa, tiedän että se on hölmöä ja turhaa natista siitä mutta kun en voi sille harmitukselleni mitään. T: 9

todella ahdistavaa... Että kaikki hyvä katoaa noin vain... En suosittele, toista ihmistä ei voi omistaa, eikä toinen mielestäni ole ystäviensä kanssa viettämästä ajasta mitenkään korvausvelvollinen. Meillä sitä normaalia parisuhdeaikaa vietetään kuitenkin se 360 pv/ vuosi. Ollaan siis kaikki illat yhdessä, ystäviäni tapaan yleensä päivisin.



Ehkä meillä tosiaan nimenomaan se on se mies, jota tulisi hoitaa! Mua vitutti siellä terapiassa just se että voisi sen miehelle joku muukin sanoa ääneen kuin minä, jolloin saattaisi itsekin ajatella asiaa.



ap

Ei varmastikaan ole sinut itsensä kanssa ja on hyvin epävarma. Epävarma, että olisi riittävän hyvä sinulle.



Minä olen joskus ollut aika lailla samanlainen kuin miehesi. Suhteemme alkuaikoina. Menin kyllä itsekin mutta mieheen en luottanut. Ja ikävä kyllä, olin osittain oikeassakin. Oli jotain säpinää jonkun naisen kanssa. Se sitten puitiin ja mies oli menemättä pitkän aikaa mihinkään. Tiesin kuitenkin, että en voi miestäni vankina pitää. Pikku hiljaa suhteemme normalisoitui mutta se kyllä vaati aika syvää itsetutkiskelua minulta.



Mieheni on erittäin hyvä isä ja on sanonut, että ei koskaan tekisi mitään, mikä voisi viedä meidän lapsilta perheen. Miehen sähläilyt tapahtuivat ennen lapsia. Uskon ja luotan, että jos mieheni ei minua ajattele, niin lapsia ainakin.



Miehesi kyllä tarvitsisi jonkun järjen ääneen puhumaan hänelle. Sinun vakuuttelut eivät hirveän pitkälle kanna. Onko miehesi siis koskaan tunnustanut olevansa mustasukkainen? Kertonut, miksi ei halua sinun menevän?



En usko kuitenkaan, että ero olisi kovinkaan hyvä ratkaisu, jos muuten teillä menee kivasti. Mutta ei sinun pidä mukautuakaan miehesi tahtoon. Vaikea asia...



Tsemppiä kuitenkin!

Me ollaan miehen kanssa puhuttu asiasta,kumpikaan ei tykkää että toinen käy yksin ulkona mutta se on vaan pakko kestää jos aikoo suhteessa olla,käydään n.kerran kahdessa kuussa yksin kumpikin jossakin ja silloin toinen toivottaa hymyssä suin hauskaa iltaa.Todellisuudessa valvon koko yön miestä oottaen,mutta en esim.soita tai textaile turhia perään=)

Meillä mies kanssa järjestää "kohtauksen" kun len johonkin menossa. Ei koskaan sano etten saisi mennä,eikä pystyisikään... mutta epäilyillä ja kiukuttelulla onnistuu pilaaman fiiliksen.



Todella toivon että se helpottaa ajan myötä...ja etä alkaisi luottaa paremmin. Maalailee kauhukuvia mitä kaikkea ravintolassa voikaan sattua jne.

Sitten kun tulen kotiin alkaa tenttailu..huh huh...

Muuten menee kivasti mutta mustasukkasuuden aiheuttamasta ahdistuksesta johtuen,olen miettinyt eroakin muutamia kertoja...

että toisen vapautta ei voi rajoittaa. Kompromisseja ja sopimuksia toki voi tehdä. Niin että molemmilla on tarpeeksi sitä omaa aikaa.



Musta on vaan hienoa, että mies menee ja höpöttää ne poikien urheilu- auto-, vene- yms. jutut poikien kanssa.



Samoin juttelen monista asioista mieluummin naispuolisten ystävieni kanssa.



Jos jompikumpi meistä haluaisi pettää tms. se kävisi vaikka kauppareissulla tai duunissa nettailen.



Mä olen ajatellut, etten voi (enkä halua) toista sitoa kotiin enkä itsekään olisi onnellinen, jos nysväisin vain meiheni kanssa. Sitä paitsi kun näkee muitakin, on kiva sitten hellitellä oman kullan kainolossa - varsinkin kun molemmat on vapaaehtoisesti siinä.



Mun mielestä pidät oman pääsi ja menet (siis 5x/v). Miehelle sanot, ettet jaksa kuunnella sen lapsellista ja mustasukkaista kitinää, koska sun mielestä on epäreilua, että sä olet 360 päivää kotona ja sitten kun käyt jossain, miehesi yrittää pilata fiiliksen parhaan tahtonsa mukaan.

Siksi miehen pitää tunnistaa ja tunnustaa asia, jotta hän voi alkaa opetella kestämään sitä. Hän on luultavasti erittäin ahdistunut kun olet jossain ja siksi siirtää tunteensa sinuun kun palaat.



Jos miehesi oppisi tunnistamaan ahdistuksen ja sen syyt, hän voisi alkaa taistella ahdistusta vastaan.



Minä en ole ollut mustasukkainen, mutta sitten mieheni jäi kiinni tekstarisuhteesta toiseen naiseen. Asiaa on selvitelty pariterapiassa, mutta edelleen minun on vaikea luottaa entiseen malliin. En kuitenkaan halua vangita miestä kotiin, joten minun on vain kestettävä kun hän menee jonnekin. Uskon, että taistelemalla ahdistusta vastaan, voitan mustasukkaisuuden ajan myötä. Sillä, että mies jäisi kotiin, välttäisin ahdistuksen, mutta mustasukkaisuus itse asiana ei katoaisi mihinkään.

ja sitten homma pelittää. Terapian idea on saada ihminen itse ymmärtämään ongelma ja hakemaan siihen ratkaisut. Me on käyty terapiassa vuosi, ja vasta nyt alkaa kuvio hahmottua.

Ehkä meillä tosiaan nimenomaan se on se mies, jota tulisi hoitaa! Mua vitutti siellä terapiassa just se että voisi sen miehelle joku muukin sanoa ääneen kuin minä, jolloin saattaisi itsekin ajatella asiaa.

ap

Musta jotenki vaan tuntuu niin turhauttavalta, ettet uskokaan. Jotenkin se, että tämä on tällaista piinaa (5 vk/52). Mies ei siis edelleenkään puhu mulle, mulkoilee vaan. Uhkailee aina näissä tilanteissa erolla ja on siis henkisesti todella kamala, alentava ja julma.

Ehkä mä en osaa suhtautua siihen terapiaan, kun tuntuu ettei ole mun ongelmani, muutenkuin tän kiusanteon osalta.

Jotenkin epäilen, että mieheni on läheisriippuvainen. Sillä on lapsuudessaan ollu perusturva pahasti hukassa, ja sen maailma taitaa oikeasti romahtaa joka kerta kun mä lähden. Ainakin se suunnilleen tärisee kun mä tuun kotiin, selittää aina sovintoa hieroessaan, että se vaan haluaa olla mun kanssa.

En itse ole kauhean mustasukkainen luonne, ja oon ollu ihan mielissäni, kun mies välillä menee äijäporukalla johonkin; en siis ikinä ole kieltänyt sen menoja. Mies on kuitenkin mustasukkainen jos lähden johonkin edes sen omien menojen aikana, naljailee ym.

Tämä on ihan syvältä!

ap

ja sitten homma pelittää. Terapian idea on saada ihminen itse ymmärtämään ongelma ja hakemaan siihen ratkaisut. Me on käyty terapiassa vuosi, ja vasta nyt alkaa kuvio hahmottua.

Ehkä meillä tosiaan nimenomaan se on se mies, jota tulisi hoitaa! Mua vitutti siellä terapiassa just se että voisi sen miehelle joku muukin sanoa ääneen kuin minä, jolloin saattaisi itsekin ajatella asiaa.

ap